Torstaina oli kolmas kerta Nose Workia. Voi että, miten tykästyn tähän lajiin aina vaan enemmän! Tällä kerralla treeniporukka oli jaettu kahtia, jotta koirille ei tulisi niin pitkiä odotusaikoja. Meitä tuo ei olisi haitannut, mutta kun mukana oli nuoria koiria, ne väsyivät odottelusta. Itse taas ajattelin niin, että pitkät odottelut ehkä myös ikään kuin nollaavat koiran päätä. Mutta samapa tuo. Luulen, että meille käy kumpi tahansa. Tai no, silloin kahdella ensimmäisellä kerralla Jalo ei enää jaksanut kolmatta kierrosta...
Nyt kuulemma luvassa oli neljä nopeaa kierrosta. Jo treenikentälle mennessämme huomasin, että siellä on erilaisia "pisteitä" ja erilaista rekvisiittaa. Alkoi ehkä jopa vähän jännittää. Jalon kanssa saimme aloittaa. Ihan aluksi piti löytää kolmesta purkista se oikea. Löytyi heti. Muutama naksaus, ja se oli siinä. Seuraavaksi sitten tulikin jo taas lisää haastetta. Maassa oli purkkien kansia, niin muovisia kuin metallisiakin, ja niiden joukossa sitten tuttuja hajupurkkeja. Idan sanojen mukaan Jalo lähti heti haistelemaan hyvin, ja kyllähän se sieltä purkin löysikin. Tämän jälkeen pääsimme taas tauolle.
Kolmannella kierroksella ei ollut enää vanhoja tuttuja purkkeja, vaan haju oli tuttuun tapaan kyllä huopatassussa, mutta tällä kerralla tuo tassu oli liimattu muoviseen palikkaan. Siis sellaiseen lasten rakennuspalikkaan tms. En oikein keksi edes oikeaa termiä. Jalo oli aluksi ihan kahvilla. Sain itse ohjeen, että voisin antaa "etsi" käskyn vähän hillitymmin. Ihan aluksi sain myös valita, että annanko Jalolle lähtöhajun purkista ja sitten päästän etsimään, vai lähdetäänkö etsimään ihan noin vaan. Koska kokemusta ei ole, enkä oikein hahmota juttuja, päätin kokeilla, että päästän Jalon vaan ihan suoraan haistelemaan ns. radalle. Luulen, että se oli ihan hyvä päätös. En tiedä, olisiko Jalo hoksannut lähtöhajun jälkeen lähteä etsimään sitä kentältä. No, joka tapauksessa. Jalo tovin siinä ihmetteli, mutta löysi lopulta oikean palikan! Ida nappasi sen talteen, ja Jalon piti hakea vielä yksi. Sekin löytyi sitten aika pian. Jes!
Neljännellä kierroksella piti etsiä haju muovikoreista. Jos haluaa osallistua Nose Work -kokeeseen, pitää ensin suorittaa hajutesti, eli löytää esimerkiksi alokasluokan haju eucalyptus laatikoiden joukosta. Ida kertoi, missä kohdassa laatikkoa haju sijaitsee. Sain ohjeen, että jos ja kun Jalo löytää oikean laatikon, kehun sitä maltillisesti, jos se ei heti osoita oikeaa kohtaa. Vain oikeasta kohdasta tulee naksaus ja palkka. Ilokseni Jalo hiffasi jutun juonen ja löysi oikeastaan heti oikean laatikon. Vähän vaati hienosäätöä, että oikea kohta tuli merkatuksi. Nyt voin jo kehua itse itseänikin, että kerrankin sain naksautuksen osumaan ihan juuri oikealla hetkellä! Toinen muoviloota oli pienempi, ja Jalo meinasi jo lähteä ihan tyylilleen uskollisena voimalla ja vimmalla laatikkoa tuhoamaan. Pienistä laatikoistakin se siis bongasi sen oikean, mutta hienosäätö ei meinannut riittää siihen, että oikea kohta olisi tullut merkatuksi, kun olisi kai ollut paljon kivempaa riepotella rasia pitkin kenttää.
Vielä on yksi kerta jäljellä, ja sitten jään odottelemaan jatkokurssia. Vähän käyn tässä pohdintaa itseni kanssa, että jatkanko Jalon kanssa myös rally-tokoa, vai keskittyisimmekö vain tähän. Toisaalta ihan kiva pohja rally-tokollekin on jo rakennettu, joten se RTK1-koulutustunnus olisi kiva saada. Ja sitten taas toisaalta toisaalta olen ehkä nyt lopettamassa agilitya Jekun kanssa, joten rally-toko voisi olla sille kiva eläkelaji. Pitääpä nyt pohtia, mihin päädyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti