Vuosi 2015

Tämä vuosi vetelee viimeisiään. Vihdoinkin! Tuntuu, että nyt on ollut sellainen pohjanoteerausvuosi, ettei paremmasta väliä. Pelottaa, mitä seuraava vuosi tuo tullessaan. Vuosi 2015 meni kesästä lähtien omaan henkilökohtaiseen rämpimiseeni, joten paljoa ei koiraharrastussaralla kyllä saatu. Tai no, ehkä sentään jotain...

Katsotaanpa, mitä olen viime vuonna kirjoittanut.

 Aloitetaan taas Jekusta.

En oikein tiedä, mitä tavoitteita Jekulle asettaisin. Näyttelyt on nyt meidän osaltamme näytelty, mikä hiukkasen harmittaa. Jäljelle ei taida jäädä oikein kuin agility. Joten panostamme siis siihen. Siinä tavoitteena on nyt kolmosiin nousu. Mitään sen kummempaa en uskalla tavoitella ensi vuonna. Tavoitteena on myös oma kehittymiseni ohjaamisessa.

No kas, tämä tavoite tuli saavutettua! Jekku nousi kolmosiin muistaakseni tammikuussa. Ja siihen se sitten jäikin. Keväällä vielä treenasimme ja kerran kisasimme, mutta loppuvuosi olikin sitten taukoa. Huoh. Syksyllä Jekku pääsi treeneihin kerran.
 
Katsellaan sitä rally-tokoa sitten kevään mittaan tarkemmin. Sitä voisin treenailla itsekseni ja jos onnistuu, voisimme kisata. Onnistumisella tarkoitan sitä, että saammeko kisapaikkaa vai emme. Se lienee nimittäin melkoisen haasteellista.

No, omaksi iloksemme olemme jotain kotona yrittäneet. Se siitä.

Sitten Jalo.

Enpä tuota taida edelleenkään näyttelyihin viedä. Se edelleen kavahtaa vieraan kosketusta, joten ehkä siihen voisi panostaa. Kävimme sillä Kiva koirakansalainen -kurssilla jokusen kerran, joten sen testin voisi yrittää suorittaa.

Suorittamatta jäi.

Rally-tokoa jatkamme siis vakiryhmässä. Se tapahtui vähän kuin varkain, siis se ryhmään päätyminen, mutta hyvä niin! Jalon kanssa aion ehdottomasti aloittaa kisaamisen niin pian kuin suinkin saamme kisapaikan! Hui!

No tätä sentään saimme jatkettua oikeastaan koko vuoden! Oli kyllä niin mahtavan kiva ryhmä, että ikävä tulee. Kisaamaankin pääsimme kahdesti! Tuloksena hyväksytty ja hylätty suoritus. 

Jälkeä voisi treenata ihan omaksi iloksi, Jalo kun näyttää nauttivan kovasti kun saa käyttää nenäänsä.





Jooei.

Tokoakin voisi yrittää tehdä vähän tavoitteellisemmin taas, mutta tuskinpa mihinkään treeniryhmään sen kummemmin haen.

Jooei.

Mutta hei, villinä korttina Romu, josta ei ollut missään suunnitelmissa mitään mainintaa. Romuluspa se starttasi näyttelyuransa siihen malliin, että valioitui suoraan kolmessa näyttelyssä! Kaiken kaikkiaan Romu kävi seitsemässä näyttelyssä, oli neljästi ROP ja kerran VSP. Lisäksi se sai Voittaja 2015 -tittelin. Ihana, ihana valopilkku muuten pimeässä vuodessa!

Kuvatkin meneestä vuodesta ovat jääneet minimiin.

Vuosi 2016

Mitäpä tältä uskaltaisi odottaa?

Jekku

Tavoitteenani on nyt vain mahdollisimman ehjä treenikevät. Mieli tekisi jo kovasti kisaamaan, mutta treenataan nyt ensin.

Jos pääsemme Jalon kanssa rally-tokoilemaan, Jekku voisi tulla myös mukaan.

Niin, ja schipperketreffeillä aion käydä ahkerasti!

Jalo

En valitettavasti voi enää jatkaa rally-tokon vakioryhmässämme. Jotain aktiviteettia Jalolle siis pitäisi keksiä. Yhteen rally-tokoporukkaan olen menossa mukaan. Eli rally-tokoa ja toivottavasti jokunen kisa. RTK1 voisi olla tulevan vuoden tavoite!

Paimennusta haluan ehdottomasti päästä kokeilemaan!

Nyt sitä jälkeä, hitto vie! Jokin muukin nenänkäyttöjuttu voisi olla kiva.

Myös TKK:n tokotreeneihin voisi yrittää päästä.

Romu

Romulle on pari näyttelyä katsottuna. Ulkomaat kiinnostaisivat kovasti! Riippuu vähän rahatilanteesta, miten niiden kanssa käy.

Sellaista. Vaatimatonta, mutta toteutettavissa olevaa, toivottavasti.

Hyvää ja parempaa vuotta 2016 kaikille lukijoille! 

Voittaja -15

Otsikossa se oleellisin ja suoraan asiaan. Vietimme itsenäisyyspäiväviikonlopun (huoh, nyt on taas ollut sen verran kiirettä, etten aiemmin ole ehtinyt edes tänne päivittelemään) Helsingin koiranäyttelyissä. Olin ilmoittanut Romun molemmille päiville, siis sekä Helsinki Winneriin että Voittajaan.

Lauantaina mudeja oli kuusi: kolme urosta ja kolme narttua. Romu sai ERIn ja oli uroksista kolmas. Tuomari, Romanialainen Cristian Stefanescu piti selkeästi kevyemmistä uroksista, sillä Romu oli niistä selvästi kookkain. Toisaalta myös esittäminen ja esiintyminen olisi voinut mennä paremmin. Nyt Romu vähän pompahteli ja katseli minua, kun höpöttelin sille. Sain kehän laidalta arvokkaita neuvoja seuraavaa päivää ajatellen. Tässä vielä lauantain arvostelu:

Typical head, good expression. Excellent proportions and substance. Good temperament. Quality coat. Normal movement but should improve presentation.

Romun asuinkumppani, sileäkarvainen collie Topi, oli niin ikään erinomainen ja neljänneksi paras uros. Pääsimme siis ajallamme ulos Messarista.

 Ja sunnuntaina sitten uusiksi. Tällä kerralla tuomarina oli Slovakialainen Vladimir Piskay. Otin onkeeni lauantaina saamani neuvot (kiitos vielä niistä asianosaisille!) ja esitin Romua vähän eri otteella. En siis katsonut siihen enkä puhunut sille, kun liikuimme. Silti jotenkin silmäkulmastani aistin, että Romu liikkuu ihan eri tavoin kuin lauantaina! Kuulin, että se oli ihan kuin liitänyt! Ja niinpä tuomari sijoitti sen urosten ykköseksi. Voi mahdoton! Romu sai siis tittelin Voittaja -15! Rotunsa paras -kehässä ROP oli ihana narttu Mustantassun Penelope ja Romu siis VSP. Kivaa, sellaista ruusuketta meillä ei vielä ollutkaan!

Mudikehältä rynnimme seuraamaan sileäkarvaisten collieiden kehää. Kehä oli alkanut jo paljon aiemmin, mutta kun nahkoja oli melkein viisikymmentä, kehälläkin riitti kestoa. Ehdimme siis parahiksi näkemään loppuhuipennuksen: Topi oli paras uros ja lopulta VSP! Miten voi olla, että saman talouden koirat saavat täsmälleen samat kotiinviemiset! Ihan huippua!

Ja tässä sunnuntain arvostelu:

Excellent type, masculin head, rounded eyes, excellent topline, good chest, ? angulated, excellent drive in movement, good coat.

Olen ihan superylpeä Romusta, sen käyttäytymisestä ja meiningistä! Se sai kehän laidalla kovasti ihastelua luonteestaan. On se kyllä iloinen tyyppi! Vähän sättähän se arjessa on, mutta noin kokonaisuutena mitä rakastettavin mudi!

Kuvia seuraa toivottavasti vielä joskus...