Kuppi nurin

Joskus aiemmin kerroin, miten Jekulla oli pentuna tapana loiskutella tassullaan vesikupistaan vettä lattialle. Sittemmin tuo taipumus jäi, kunnes taas eilen alkoi. Jekku jo heti aamusta tyhjensi kerran kuppinsa. Kuivasin lattian, täytin kupin ja lähdin töihin. Iltapäivällä sama meinki jatkui. Kuulin olohuoneeseen, miten keittiöstä kuului kauhomista. Menin katsomaan, enkä voinut kuin nauraa. Jekku oli niin täydessä todessa, kun se kauhoi kuppia tyhjäksi. Sillä oli molemmat tassut kupissa, eikä se lopettanut ennen kuin kuppi oli tyhjä. Kuivasin lattian ja jätin pyyhkeen kupin alle, vettä kun oli melkoisesti. Täytin kupin ja lähdin taas olohuoneeseen. Ja taas alkoi kuulua loiskutusta. En heti jaksanut lähteä katsomaan tilannetta, vaan ajattelin, että kauhokoot, onhan siinä pyyhe lattialla. Raapiminen jatkui ja jatkui, joten lopulta päätin mennä katsomaan tilannetta. Jekku oli vesikupin kanssa jo eteisessä! Se oli sen siis jotenkin työntänyt eteiseen. Kun saavuin paikalle pällistelemään, Jekku otti kupin suuhunsa ja kantoi sen makuuhuoneeseen ja yritti hypätä sänkyyn, mutta se ei sitten enää onnistunutkaan. Siihen loppui Jekun mielenkiinto ja se lähti pois. Ja vielä kerran minä kuivasin lattian ja täytin kupin uudelleen. Voi, kun taas pääsisi tuon koiran päähän. Olisi niin todella kiva tietää, mistä tuo kupin tyhjentely johtuu!

Silmänpalvontaa

Jekusta paljastuu yhä uusia puolia ja tapoja. Nyt uusimpana se on alkanut nuolla kasvoja, mitä se ei ennen harrastanut. Lähinnä sängyssä se tulee viereen ja alkaa nuolla. Eniten sitä tuntuu kiinnostavan Miehen silmät. En voi ymmärtää, mikä silmissä viehättää. Eilen se istahti Miehen tyynylle, laittoi tassun poskelle ja alkoi nuolla silmiä! Ja mitä Jekku teki sängyssä, kysytte nyt... No tuota... Se välillä nukkuu siellä. Minähän vastustin alkuun Jekun päästämistä sänkyyn, mutta Mies sai tahtonsa läpi, ja lopulta minäkin hellyin. Ei Jekku koko yötä sängyssä viihdy, vaan se tulee aluksi, siirtyy hetkeksi ikkunalaudalle ja hyppää sitten pois ja menee jonnekin. Aamusta se tulee taas. Tänään havahduin aamulla siihen, kun Jekku makasi Miehen tyynyllä tassu taas Miehen naamalla. Jos itse saan jäädä aamulla nukkumaan pidempään, Jekku hyppää aamukävelyn jälkeen viereeni ja käpertyy siihen. Silloin en raaskisi mitenkään itse nousta, vaan olisi ihana jäädä pidemmäksi aikaa löhöilemään.

Jäätävät treffit, osa 2

Tänään treffattiin taas skipejä jäätävissä olosuhteissa. Pakkasta taisi olla sellaiset 16 astetta. Onneksi ei sentään tuullut, silloin olisi ollut vielä jäätävämpää. En edes huomannut laskea, montako pientä mustaa oli saapunut paikalle. Aika monta kuitenkin. Myös Jekun äiskä oli siellä, mutta sisko valitettavasti ei. Aluksi pidin Jekkua kiinni, kun lähistöllä oli muitakin koiria, mutta lopulta päästin sen irti. Voi sitä riemua! Jekku kirmaili lumihangessa ja kisaili muiden kanssa. Etenkin Paavon. Paavo on Jekulle lopulta kaikkein tutuin, kun käymme yhdessä koirakoulussa ja koirapuistossa. Huomaa, että niillä on ihan oma meininkinsä.

Anita ehdotti, että Jekku voisi siirtyä jo aikuisten koirien ruokaan, joten ostin sitä sitten säkillisen. 15 kiloa, ettei ainakaan heti lopu kesken... Mies jo kyseli, että minneköhän ajattelin sen säkin sijoittaa. Jaa-a, vaatehuoneeseen kai. Jekun penturuokaa on tosin vielä jäljellä, joten syötämme sen loppuun.

Jekku täyttää muuten tänään 10 kuukautta! Voi, se on jo iso poika. Ja kohta se täyttää vuoden. Punnitsimme Jekun viime viikonloppuna Miehen vanhempien luona, ja painoa oli nyt n. 7 kiloa.

Kenkäfriikki iskee jälleen

Joskus aiemmin jo kirjoitin Jekun ihastuksesta kenkiin. Tuon taipumuksen myötä hankin eteiseen säilytyslaatikot kengille, mutta koska laatikoissa yhä kesäkenkiä, pitää talvikenkiä säilöä joko hattuhyllyllä tai viereisessä siivouskomerossa. Jekun hinku kenkiin on kova. Niinkin kova, että se on lähtenyt tonkimaan niitä säilytyslaatikoista. Tuossa eräänä päivänä puhuin (taas vaihteeksi) puhelimessa hyvän ystäväni - kenkäfriikki hänkin (terkkuja darling!) - kanssa, kun kuulin vähän outoa kolinaa. Jekku juoksi eteisestä makuuhuoneeseen ja sängyn alle kenkä suussaan. Eteisessä on siis kenkälaatikoita kahdessa pinossa, yhteensä neljä laatikkoa. Päällimmäiset olivat koskemattomia, mutta alimmaisesta laatikosta se oli kaivanut - yllätys yllätys - hopeisen Vagabondin ballerinani! Pettämätön maku sillä on, täytyy myöntää. Olin vähän meinannut, että kyseiset kengät olisivat voineet jäädä jo eläkkeelle, mutta toisaalta ajattelin, että kyllähän ne vielä olisivat kelvanneet. No, eivät kelpaa enää. Jekku teki niistä kertakaikkisen selvää. Ai niin, myös Miehen kännykän se söi. Se tosin toimii yhä, vaikka ulkoisia vammoja saikin.

Valittelin viimeksi sitä, että Jekku sai vähän köniinsä koirapuistossa ja seuraavalla kerralla siellä riehui. Nyt emme ole käyneet sen jälkeen koirapuistossa, mutta hihnassa Jekku on käyttäytynyt hyvin. Olemme tavanneet rähiseviä narttuja, mutta Jekku ei ole ollut moksiskaan.

Sunnuntaina on taas schipperketreffit. Kivaa päästä sinne pitkästä aikaa, vaikka melkoista pakkasta onkin taas luvattu. Toivottavasti sisko Stara ja äiskä Iita tulisivat myös paikalle.

Buori sámi álbmotbeaivve buohkaide!

Tänään on saamelaisten kansallispäivä, ja otsikko siis on hyvän kansallispäivän toivotus. Ajattelin tällä kirjoituksella muistuttaa mahdollisia lukijoita siitä, että Suomessa elää yhä yksi alkuperäiskansa. Saamelaiset asuvat Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueella ja he puhuvat saamea. Saamen kieliä on yhteensä yhdeksän. Ei minulla oikeastaan muuta, mutta tämä tosiaan muistutuksena maassamme elävästä vähemmistökansasta. Muistakaa katsoa tänään TV1:n dokumentti "Suomi tuli saamenmaahan" klo 21.10!

Suojeluskoira

Jekustahan koolla ei ole väliä mitä koirakavereihin tulee. Oikeastaan tuntuu olevan niin, että mitä suurempi, sitä kivampi. Tässä lähistöllä asuu tanskandoggi, johon Jekku on tutustunut jo ihan pentuna. Vaikka kokoero on aivan huima, ei se tunnu häiritsevän. Tuo tanskandoggi kuulemma tykkää kovasti pennuista ja sen päivä on pelastettu, jos se tapaa lenkillä pennun. Vaikka Jekku ei enää niin pieni pentu olekaan, tykkäävät koirat toisistaan kovasti silti. Pari päivää sitten näimme taas ja kävelimme hetken samaa matkaa. Vastaantulevat ihmiset hymyilivät väkisinkin kohdallamme ja totesimmekin, että lienemme melkoinen näky: pieni musta ja iso vaalea. Vastaamme tuli mäyräkoira, ja doggi nosti kamalan äläkän ja murinan: se puolusti Jekkua! Jotenkin aika hellyttävää, että Jekulla on täällä oma henkivartijansa.

Viikko on ollut vilkas, sillä olemme käyneet neljästi koirapuistossa. Pari kertaa sujui kivasti. Pari seuraavaa ei sitten niinkään. Olemme yleensä käyneet YO-kylän koirapuistossa, jossa on erikseen aitaukset pienille ja isoille koirille. Yleensä olemme toki pienien puolella, mutta nyt siellä ei ollut ketään, joten kysyimme, onko ok tulla isojen puolelle. Siellä oli aika paljon porukkaa, mutta mukana oli myös jokunen pienempikin koira, joten mekin liityimme joukkoon. Kaikki sujui aluksi ihan hyvin, ja Jekku pärjäsi ilman ongelmia isojen joukossa. Monet kehuivat Jekkua kovin pontevaksi pikkuiseksi. Sitten pienien puolelle tuli koiria, jotka tulivat haistelemaan isoja aidan takaa. En tarkkaan tiedä, mitä tapahtui. Näin vain, että Jekku haisteli aidanraosta toista koiraa, kun rähinä alkoi, ja suunnilleen rottweilerin kokoinen sekarotuinen koira kävi Jekun kimppuun. Jekku huusi kamalasti. Mitään pahempaa ei onneksi sattunut, mutta Jekku yritti kovasti pyrkiä syliin turvaan. Totesimme, että on ehkä parempi siirtyä takaisin pienten puolelle ja nostimme Jekun sinne. Luulen, että minä itse pelästyin ehkä eniten. Taisi Jekun itsetuntokin saada pienen kolauksen.

Viimeisin kerta koirapuistossa ei ollut lainkaan onnistunut. Pelkään, että Jekku meni rikki saatuaan pataan isolta koiralta. Aiemmin Jekku on ollut ihan kiltti ja leikkinyt nätisti. Nyt se ärisi ja murisi. Vaikka vannoin, että emme enää mene isojen puolelle, käväisimme siellä silti. Jekku pisti nuoren saksanpaimenkoirauroksen ihan jämptisti ojennukseen, mutta Jekun käytös vaikutti pelokkaalta. Luulen, että se ärisi, koska sitä pelotti. Takaisin pienien puolelle. Jekku paini jonkun tyttökoiran kanssa, joka selätti Jekun ja otti kiinni Jekun korvasta tai muualta päästä niin, että Jekku vinkui kipua. Hätistin Jekkua pois tuon koiran kimpusta. Sitten tuli sanomista jackrusselin kanssa ja lopuksi meinasi tulla kunnon tappelu bostoninterrierin kanssa. Minulle jäi viimeisimmästä käynnistä hieman huono mieli. Pelkään, että Jekku sai nyt jonkun kammon ja se on tästä lähtien kiukkuinen toisille koirille ja ärisee ja joutuu uusiin ja uusiin tappeluihin. Tiedän, että koirien kesken tappeluita tulee, eikä niitä voi välttää, ellei halua eristää koiraansa muista täysin. Eikä itse voi vaikuttaa siihen, että koiran käytös muuttuu, jos se alkaa pelätä. Mutta silti harmittaa. No, ehkä jatkamme koirapuistoilua siellä pienien puolella ja toivomme parasta.