tiistai 27. syyskuuta 2011

Alkeiskurssin alku

Jiihaa, eilen alkoi kauan odotettu agilityn alkeiskurssi! Vähän ehkä jännitti, että miten tulee sujumaan ja että nolaako Jekku minut, tai minä sen. Mutta ihan kunnialla selvisimme.

Kurssille otettiin siis 16 koiraa ohjaajineen. Tämä porukka on jaettu vielä kahtia, eli meitä on kahdeksan koiraa samassa ryhmässä. Ehkä taktisesti Jekku ja Paavo on sijoitettu eri ryhmiin. Ryhmissä on pieniä ja isoja koiria sekaisin, mikä on minusta ihan hyvä juttu. Jekku oli ihan hämillään: niin paljon kavereita, joiden kanssa ei saa kuitenkaan leikkiä! Mutta onneksi oli edes esteet.

Ensimmäisen kerran ohjelmassa oli putki ja hyppy. Nämä olivat jo entuudestaan Jekulle tuttuja. Kun meidän vuoromme koitti, kouluttaja kyseli vähän kokemuksestamme ja tavasta, jolla olen Jekkua palkannut. Siinä jutellessamme Jekku jo kiskoi kohti putkea. Kun se ei päässyt, se alkoi vinkua. Kouluttaja totesikin, että ainakin intoa tuntuu olevan. Ja koska putki meni putkeen, otimme siihen vielä hypynkin samaan.

Myös hypyt sujuivat hyvin. Ensin kokeiltiin yhdellä esteellä, mutta kun sen kanssa ei ollut ongelmia, otettiin heti kaksi hyppyä. Jekulla on ollut taipumus lähteä minun perääni ekan hypyn jälkeen, mutta nyt kouluttaja meni namin kanssa toisen esteen taakse, joten Jekku suuntasi sinne. Pari kertaa Jekku vähän varasti: en ollut ehtinyt edes antaa lupaa lähteä tai hyppykäskyä, kun Jekku itsekseen lähti ja hyppäsi komeasti molemmat esteet. Mahtavaa tietysti, että intoa löytyy, mutta malttaisi nyt kuunnella minuakin!

Ensi viikolla on sitten vuorossa pituus, muuri ja pussi. Nämä kaikki ovatkin muuten meille vieraita, joten saapa nähdä, miten ne sujuvat.

Olin luullut, että Jekku olisi paljon väsyneempi eilisen jäljiltä, mutta eikä mitä. Sama vauhti sillä on päällä nytkin.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Agilityyn!

Me pääsimme Jekun kanssa sille agilityn alkeiskurssille! Jee! Perjantaina iltapäivällä tuli sähköpostitse ilmoitus siitä, että meidät on hyväksytty kurssille. Voi, miten ilahduin! Se lähestulkoon pelasti viikonlopun. Tuntuu, että heti tuli uutta intoa ja energiaa, kun on tiedossa uusi harrastus. Kurssi alkaa viikon päästä maanantaina ja siihen kuuluu kahdeksan treenikertaa sekä yksi teoriatunti. Myös kaverimme Paavo pääsi kurssille. Hyvä me!

Palaan asiaan viimeistään ekan tunnin jälkeen, ellei nyt sitten jotain muuta juolahda viikon aikana mieleen. Ajattelin, että pidän tässä blogissa ikään kuin treenipäiväkirjaa, johon voin sitten aina merkitä, mitä milloinkin on tehty ja miten se on sujunut.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Uudessa alussa?

Tämä alkusyksy on mennyt vähän hiljaiselon merkeissä. Itseäni vaivaa ihmeellinen syysväsymys, joka on vaikuttanut niin Jekun kanssa puuhailuun kuin blogin kirjoittamiseenkin. Eikä tarvitse huolestua; kyllä Jekku saa ruokaa ja päivittäiset ulkoilunsa, mutta juuri mitään ylimääräistä, kuten agia tai tokoa en ole jaksanut tehdä. No, joskus iltaisin jotain tokoa olemme kotona tehneet.

Tänään sen sijaan olimme pääsykokeessa agilityn alkeiskurssille! Vähän jännittää, miten meidän käy. Koirakoita oli 34 ja kurssille otetaan 16. Tiukaksi menee siis. Olin kyllä todella yllättynyt, että kurssille on noinkin paljon pyrkijöitä.

Jekku esiintyi tänään kyllä edukseen. Olen todella ylpeä siitä! Porukka oli jaettu kolmeen osaan ja jokaisen osan piti suorittaa samat tehtävät. Me aloitimme putkella. Se on onneksi Jekulle tuttu ja helppo, eli se ei tuottanut ongelmia. Samassa ohjaajat hieman tutkivat Jekkua, miten se päästä luo ja antaa koskea. Minut myös hämmennettiin täysin kysymällä, minkä kokoinen Jekku on, säkäkorkeudeltaan siis! Minulla ei ole minkäänlaista aavistustakaan asiasta! Mutta olettaisin, että mini se olisi.
Seuraavana oli perustottelevaisuutta. Ryhmässämme oli 10 koirakkoa, ja aina vuorollaan yksi koirakko tuli keskelle ja lähti pujottelemaan muiden ohi. Pujottelevalle koirakolle piti siis antaa rauha mennä. Jekku ei ole ikinä seurannut noin nätisti! Käskin sen seurata ja sen jälkeen vain juttelin sille ja kehuin, ja se piti katsekontaktia koko ajan! Ainoastaan kerran palkkasin sen kesken kaiken: kun olimme päässeet Paavon ohi. Paavo-schipperke oli siis kanssamme pyrkimässä kurssille ja vieläpä samassa ryhmässäkin. Jekku yleensä seurasi herkeämättä Paavoa, mutta nyt onneksi malttoi keskittyä seuraamiseen. Osion lopuksi oli paikalla oloa ja luokse tuloa. Paikalla olossa Jekku varasti vähän. Se oli ehkä pahin virhe, mitä tuossa kokeessa kohdallamme tapahtui.
Viimeisenä oli perusesteitä. Ne Jekku suoritti ihan hienosti. Vähän otin varman päälle ja pidin Jekkua hihnassa. Hienosti se silti meni. Nyt jää sitten nähtäväksi, pääsemmekö vaiko emme. Jännittää. Olisi niin mukava päästä! Ehkä siitäkin tulisi vähän uutta puhtia ja piristystä syksyyn, jos pääsisi ihan kunnolla aloittamaan agilityn.

Siihen asti ottanemme rennosti.