Ihanat pojat rannalla

Päätimme eilen Miehen kanssa, että viemme tänään Jalon ja Romun uiskentelemaan. Illalla vähän sateli, joten Mies kysyi, että menemmekö, vaikka aamullakin sataisi. Totesin, että mennään vaan. Satoi tai ei, tuolla reissulla kastuu kuitenkin. Mutta katso: aamulla paistoi aurinko ja olikin jopa lämmintä!

Jekku jäi kotiin, koska a) se ei edelleenkään tule toimeen Romun kanssa ja b) se ei ylipäätään ui. No, Mies, minä ja veljekset suuntasimme Ruissalon koirauimarannalle. Saaronniemeen on rakennettu myös uusi koirapuisto, jossa on omat puolensa isoille ja pienille koirille. Päätimme päästää pojat hetkeksi sinne lämmittelemään. Ehdoton kunniamaininta muuten aitauksiin laitetuista vesipisteistä ja juomakupeista!

Ja sitten rannalle.

"Heitä jo se keppi" tuumaa Jalo.

"Grrr". Jalo oikeasti välillä murisi vedessä keppi suussaan

Kilpailu kepistä

Jalo voitti tämän erän

Huomatkaa Romun ilme!

Hauskaa tuntui olevan! Nuo olisivat varmasti jaksaneet jatkaa loputtomiin. Lopussa Jalo oikein tärisi, kun odotti niin kovasti keppiä lentäväksi. Oli mielenkiintoista myös huomata koirien erot: Romu menee rohkeasti aika pitkällekin hakemaan keppiä, kun Jalo jää lutraamaan rantaveteen. Romun uimataito on siis hyvä ja vakaa. Jalokin kyllä ui ihan hyvässä asennossa, kunhan uskaltautuu pidemmälle. Nyt Romun vanavedessä se meni hieman pidemmälle kuin yksinään. Yhtäkaikki, melkoisia vesipetoja nuo ovat!

Päivitystä

Mietin tuossa, että olisipa kiva, että tässäkin blogissa olisi sellaisia tunnisteita tekstin lopussa. Tuolta reunasta voisi sitten näppärästi klikkailla, jos haluaa vaikka lukea näyttelyistä tai agilitysta. Tuumasta toimeen, siis! Pääsin jo niin pitkälle, että sain tuollaisen tagipilven (sellaiseksikohan sitä sanotaan..?) luotua tuonne reunaan. Sitä minä en tullut ajatelleeksi, että on jonkinmoinen homma käydä kaikki 479 tekstiä läpi ja tunnistusmerkitä ne. Mutta koska tämän asian jo päätin ja alulle laitoin, en voi enää keskenkään jättää. Mutta kerralla en saa niitä rykäistyä. Että ette sitten ihmettele, mitä sanoja tuolla sivussa on. Ehkä käyn vanhat tekstit vain vähän summittaisesti läpi ja keskityn vastaisuudessa tarkempaan uusien tekstien merkitsemiseen. Saapa nähdä, koska on valmista.

Noin muuten ei elämäämme kuulu sen ihmeempiä. Olemme vielä kesälaitumilla. Jekku on taas kunnostautunut kynien varastamisessa ja tuhoamisessa. Niin kuin minä jo luulin, ettei se enää pöydille kiipeä. Hahhah. Jalo on aika kiltti itsensä. Se voisi käyttää vaikka koko päivän noutaen keppiä. Aina välillä se keppi kummasti lentää sellaiseen pöpelikköön mistä Jalo ei sitä ihan heti saakaan...

Mudikoru

Kun tuossa nyt keväällä ja kesällä oli minulla kaikenlaista, päätin, että kunhan kesä lopulta koittaa, palkitsen itseni eräällä korulla.

Näin viime syksyn maailmanvoittajanäyttelyssä eräällä naisella hienon hopeisen mudikorun. Koru puhutteli heti, joten halusin samanmoisen. Kysyin, mistä koru on peräisin. Se oli vieläpä kotimaista designia, yhdennaisenyrityksestä nimeltä Siro Design. Etsin korun oitis netistä, mutta asia jäi siis hautumaan. Kunnes nyt sen tilasin.

Kännykkäkameraotos ei nyt luo oikeutta korulle. Mutta näkeehän tuosta toki muodon ja mallin. Se on hieno!

Tämä ei muuten ole mikään maksettu mainos, vaan ihan vain halusin mainostaa ja tuoda esiin. Kuitenkin kyse pienestä suomalaisesta yrityksestä, joten se ansaitsee vähän mainosta. Palvelu oli nimittäin kerrassaan loistavaa! Yhteydenottopyyntööni vastattiin lähes välittömästi, sain tilattua korun ja sain maksutiedot ja heti seuraavana päivänä paketti oli postissa ja sitä seuraavana minulla kotona. Mudikoru oli kuulemma viimeinen laatuaan, mutta muuten valikoima on laaja, käykää tutustumassa! Ilahduttavan monipuolisesti eri koirarotuja.

Rengastiellä

Eilisen helteisen päivän kulutimme - emme Ruis Rockissa - saariston Rengastiellä. Tämä oli Miehen idea, ihan puhtaasti, mutta ilomielin siihen suostuin. Olisi kuitenkin ehkä pitänyt lähteä jonain toisena kuin kesän suunnilleen kuumimpana päivänä. Saaristossa ei tokikaan ollut niin päkähdyttävää mitä todennäköisesti kaupungissa oli, mutta autossa oli kuuma kuitenkin.

Meri, voi meri!

Auton ilmastointi hurisi, ikkunoita auottiin ja koirilla oli vieläpä viilennysalustat käytössään. Niin, ja niitä myös ulkoilutettiin varjoisilla paikoilla ja juotettiin aina kun mahdollista. Välillä ne läähättivät, mutta pääsääntöisesti meni niiden osalta kivasti. Sehän matkassa tietysti oli, että koirien ehdoilla menimme. Emme siis juuri pysähdelleet istuskelemaan terasseille tai ottamaan kuvia. Minä en halunnut jättää koiria oikeastaan hetkeksikään autoon keskenään. Myönnän, että reissusta olisi saanut enemmän irti, jos olisimme Miehen kanssa olleet ihan kahden (tai jos olisi ollut sen verran viileämpää, että olisi voinut hyvällä omallatunnolla jättää koirat autoon vaikkapa vartiksi), mutta nautin tästä näinkin. Pääasia, että kaupunkilainen pääsi hetkeksi haistelemaan meri-ilmaa ja katselemaan merimaisemia!

Niistä maisemista tässä teillekin vähäsen.

Tiiroja

Merimetsoja?

Ja sitten kaikkien kuvasarjojen äiti. Minä ja koirat. Ekassa kuvassa Jalolta puuttuu korva ja minun käteni kramppaa. Tokassa kuvassa Jalolta puuttuu edelleen korva ja minulla on silmät kiinni. (Ja kahdessa ekassa Jekku on tykkänään melko hämärä.) Sanottaisiinko näin, että kolmannessa kuvassa Jekku on ainoa elementti, joka on jotakuinkin onnistunut. Neljännessä kuvassa kannattaa kiinnittää huomio Jaloon; se on edustava. Että sellaista materiaalia. Mutta antaa nyt mennä (tai tulla) kun ei muutakaan ole tarjota. Vassokuu.

Pulloruokintaa

Laiska omistaja tässä, hei. Olemme jatkaneet (tai siis koirat ovat, minä en) ulkoruokintaa. Jekku tykkää kovasti, mutta Jalo ei niinkään innostu. Olen lopulta noukkinut sille maasta nappuloita ja syöttänyt ihan oikein kuulkaa kädestä. Sitten on mudillekin kelvannut. Pitäisiköhän se aina ruokkia ihan kädestä pitäen..?

Jotta homma ei kävisi liian itseään toistavaksi, annostelin tänään ruoat tyhjiin 0,5 litran muovipulloihin. Tämä olikin näppärämpää sikäli, että näin pystyn kontrolloimaan Jekun syömisen määriä paremmin. Jekulle lisäsin haastetta laittamalla vielä korkin höllästi kiinni. Jalo sai pullon ihan sellaisenaan. Kyllä tuossa terassilla alkoi kolina käydä, mutta eivät nuo ihan täysillä syttyneet. Tosin oli kuuma päivä (ehkä kesän kuumin tähän mennessä), ja nuo olivat jo riekkuneet pihalla muutenkin. Ehkä paukkuja ei sitten enää irronnut ruoan saalistamiseen. Että nyt pelisilmää omistajallekin...

Kaikesta huolimatta Jekku tyhjensi pullonsa melko nopeasti. Jalolla otti taas aikansa. Pari kertaa se nappasi pullon ja vei sen jonnekin pusikkoon, mutta palautti kyllä kiltisti sen minulle käteen asti, kun pyysin hakemaan.

Katsotaan, mitä keksin noiden päänmenoksi huomenna.