Nose Work, osa 3

Torstaina oli kolmas kerta Nose Workia. Voi että, miten tykästyn tähän lajiin aina vaan enemmän! Tällä kerralla treeniporukka oli jaettu kahtia, jotta koirille ei tulisi niin pitkiä odotusaikoja. Meitä tuo ei olisi haitannut, mutta kun mukana oli nuoria koiria, ne väsyivät odottelusta. Itse taas ajattelin niin, että pitkät odottelut ehkä myös ikään kuin nollaavat koiran päätä. Mutta samapa tuo. Luulen, että meille käy kumpi tahansa. Tai no, silloin kahdella ensimmäisellä kerralla Jalo ei enää jaksanut kolmatta kierrosta...

Nyt kuulemma luvassa oli neljä nopeaa kierrosta. Jo treenikentälle mennessämme huomasin, että siellä on erilaisia "pisteitä" ja erilaista rekvisiittaa. Alkoi ehkä jopa vähän jännittää. Jalon kanssa saimme aloittaa. Ihan aluksi piti löytää kolmesta purkista se oikea. Löytyi heti. Muutama naksaus, ja se oli siinä. Seuraavaksi sitten tulikin jo taas lisää haastetta. Maassa oli purkkien kansia, niin muovisia kuin metallisiakin, ja niiden joukossa sitten tuttuja hajupurkkeja. Idan sanojen mukaan Jalo lähti heti haistelemaan hyvin, ja kyllähän se sieltä purkin löysikin. Tämän jälkeen pääsimme taas tauolle.

Kolmannella kierroksella ei ollut enää vanhoja tuttuja purkkeja, vaan haju oli tuttuun tapaan kyllä huopatassussa, mutta tällä kerralla tuo tassu oli liimattu muoviseen palikkaan. Siis sellaiseen lasten rakennuspalikkaan tms. En oikein keksi edes oikeaa termiä. Jalo oli aluksi ihan kahvilla. Sain itse ohjeen, että voisin antaa "etsi" käskyn vähän hillitymmin. Ihan aluksi sain myös valita, että annanko Jalolle lähtöhajun purkista ja sitten päästän etsimään, vai lähdetäänkö etsimään ihan noin vaan. Koska kokemusta ei ole, enkä oikein hahmota juttuja, päätin kokeilla, että päästän Jalon vaan ihan suoraan haistelemaan ns. radalle. Luulen, että se oli ihan hyvä päätös. En tiedä, olisiko Jalo hoksannut lähtöhajun jälkeen lähteä etsimään sitä kentältä. No, joka tapauksessa. Jalo tovin siinä ihmetteli, mutta löysi lopulta oikean palikan! Ida nappasi sen talteen, ja Jalon piti hakea vielä yksi. Sekin löytyi sitten aika pian. Jes!

Neljännellä kierroksella piti etsiä haju muovikoreista. Jos haluaa osallistua Nose Work -kokeeseen, pitää ensin suorittaa hajutesti, eli löytää esimerkiksi alokasluokan haju eucalyptus laatikoiden joukosta. Ida kertoi, missä kohdassa laatikkoa haju sijaitsee. Sain ohjeen, että jos ja kun Jalo löytää oikean laatikon, kehun sitä maltillisesti, jos se ei heti osoita oikeaa kohtaa. Vain oikeasta kohdasta tulee naksaus ja palkka. Ilokseni Jalo hiffasi jutun juonen ja löysi oikeastaan heti oikean laatikon. Vähän vaati hienosäätöä, että oikea kohta tuli merkatuksi. Nyt voin jo kehua itse itseänikin, että kerrankin sain naksautuksen osumaan ihan juuri oikealla hetkellä! Toinen muoviloota oli pienempi, ja Jalo meinasi jo lähteä ihan tyylilleen uskollisena voimalla ja vimmalla laatikkoa tuhoamaan. Pienistä laatikoistakin se siis bongasi sen oikean, mutta hienosäätö ei meinannut riittää siihen, että oikea kohta olisi tullut merkatuksi, kun olisi kai ollut paljon kivempaa riepotella rasia pitkin kenttää.

Vielä on yksi kerta jäljellä, ja sitten jään odottelemaan jatkokurssia. Vähän käyn tässä pohdintaa itseni kanssa, että jatkanko Jalon kanssa myös rally-tokoa, vai keskittyisimmekö vain tähän. Toisaalta ihan kiva pohja rally-tokollekin on jo rakennettu, joten se RTK1-koulutustunnus olisi kiva saada. Ja sitten taas toisaalta toisaalta olen ehkä nyt lopettamassa agilitya Jekun kanssa, joten rally-toko voisi olla sille kiva eläkelaji. Pitääpä nyt pohtia, mihin päädyn.

Nose Work, osa 2

Torstaina kävimme toista kertaa Nose Work -treeneissä. Oli kivaa! Ainakin minä alan syttyä lajille, ja tuntuu, että niin kyllä Jalokin.

Ensimmäisellä kierroksella Ida testasi ensin yhdellä purkilla, että muistaako koira homman idean. Sitten otettiin jo kolme purkkia! Eli kaksi tyhjää ja yksi hajullinen. Sujui hienosti! Saimme kehuja, ja olinkin kyllä ihan todella iloinen Jalon toiminnasta! Sekä suorituksesta että käyttäytymisestä. Se ei ole moksiskaan, vaikka Ida vaihtelee purkkien paikkaa ihan sen nenän edessä tai ylipäätään on siinä vieressä. Ihan kuin sillä hetkellä Jalolle ei olisi olemassa muuta kuin minä ja hajut. Ihanaa! Aloimme rakentaa myös viivettä, eli odotin ihan pienen pienen hetken ennen naksautusta.

Toisella kierroksella sitten hommaa vaikeutettiin melkoisesti! Purkit kiinnitettiin nyt jalkapallomaalin reunaan (niin, jos en ole maininnut, treenit pidetään siis ulkokentällä). Nyt Jalo ei hoksannut ensinkään! Se hyöri ja pyöri ihan ihmeissään, että mitähän pitäisi tehdä. Ida välillä kolisutti maalitolppaa ja välillä purkkia. Lopulta purkki oli pakko laittaa takaisin maahan, josta Jalo sen sitten bongasi. Sen jälkeen sitä hilattiin hiljalleen tolppaa pitkin ylemmäs. Ida lohdutti, että tämä tapahtuu todellakin kaikille koirille. Kun purkki siirretään eri asentoon, koirat eivät meinaa sitä millään siitä hoksata. Huh, hyvä tietää, ettei se ollut vain Jalo, joka ei tajua. Saimme sitten lopulta muutamia kertoja hyviä nuuhkaisuja siitä tolpasta.

Kolmannella kierroksella piti ensin haistaa maasta kolmen purkin joukosta se oikea, sitten purkit oli tarkoitus siirtää aitaan. Nyt maassa oli jotain, mitä Jalo kavahti, eikä se enää kiinnostunut purkkien haistamisesta. Ilmeisesti siis vähän yliväsymystä taas. Jännä, että se ei kestä kuin kaksi kierrosta. Toisaalta jo ekalla kiekalla sillä oli kolme purkkia, eli jo aika vaikeaa.

Ostin pari purkkia, joten nyt niitä on kotonakin kolme. Eilen vähän testasimme niin, että laitoin purkit patteriin. Nyt Jalo osasi lähteä etsimään patterista ihan oikein, mutta se jäi kiinni tyhjään purkkiin, huitoi sitä tassullaan ja yritti ottaa suuhun. Täytyy tänään ehkä taas ottaa ensin maassa parilla tai kolmella purkilla ja sitten vaikka yhdellä purkilla patterista.

Kuten viimeksi jo hehkutin, olen kovasti innostunut tästä lajista! Kyselin jo jatkoa, ja ilmeisesti ja toivottavasti sitä on tulossa...

Nose Work, osa 1

Kirjoitin tuossa taannoin, kun kävimme tutustumassa noseworkiin . (Nyt iskee ammatillinen kriisi: miten tuo lajin nimi muuten pitäisi ihan oikeasti kirjoittaa? Katsoin ko. lajin yhdistyksen sivuilta, ja näemmä se kirjoitaan juuri noin: Nose Work. Okei.) Koska jostain syystä minua nämä hajujutut kiinnostavat, päätin sitten ilmoittaa Jalon neljän kerran Nose Work -kurssille, kun Paula sellaista mainosti. Kurssi pidetään Kaarinassa, joten välimatka on sopiva.

Ensimmäinen kerta oli eilen. Meitä on yhteensä kuusi koirakkoa, joista osa aika nuoria, jopa pentuja. Jokaiselle tehtiin siis oman tasonsa mukaisesti. Osa ei tuntunut kiinnostuvan haistelusta juurikaan, tai ei siis tajunnut, mikä on se metallinen pyöreä rasia siinä hiekkakentällä. Oli hauskaa seurata koirien ilmeitä ja eleitä. Osa huitoi tassulla omistajaa yrittäen näin saada namia, osa välillä ihan suorastaan jäätyi ja jäi tuijottelemaan muualle. Jokainen sai kuitenkin onnistuneitakin hetkiä. Teimme kolme kierrosta.

Jalon kanssa teimme ensimmäisellä kierroksella ihan perusjuttua: purkki maahan, nuuhkaisu, naks, palkka. Sen jälkeen siirryimme jo siihen, että palkan jälkeen heitän namin kauemmas, jotta kouluttaja, Ida, sai siirrettyä purkkia, ja Jalon piti sitten taas hakeutua purkille. Sujui ihan kivasti. Kerran tuli Jalolle jäätyminen. Väliajat Jalo odotti autossa. Se taitaa taas olla pitkästä aikaa haastavin osuus sille, kun ei se ole juuri tottunut autossa venailemaan. Onneksi kahdella seuraavalla kierroksella tajusin ottaa Jalon hyvissä ajoin autosta pois, jotta se vähän rauhottui.

Toisella kierroksella teimme alkuun samaa, mitä ensimmäiselläkin kierroksella. Sitten mukaan otettiin toinen, tyhjä purkki. Molemmat laitettiin maahan, ja Jalon piti nuuhkaista sitä oikeaa, hajun sisältämää, purkkia. Palkan jälkeen taas heitin namin kauemmas, ja Ida vaihteli purkkien paikkaa. Välillä Jalo toki meni tyhjälle purkille (niin kuin varmaan kuuluukin), mutta hoksasi sitten mennä sille oikealle. Onnistuneiden toistojen jälkeen pidimme taas tauon.

Kolmannella kierroksella oli taas nuo kaksi purkkia. Lopuksi sitten niin, että jäi vain oikea purkki, ja namitin Jaloa minkä kerkesin, kunhan se kuonolla tökkäisi purkkia. Kolmas kierros jäi ehkä vähän vajaaksi, kun jotkut ötökät tulivat kiusaamaan Jaloa ja sen keskittyminen herpaantui täysin. Toki kyseessä saattoi olla ihan puhtaasti väsyminenkin.

Kivaa oli! Olen varsin iloinen ja ylpeä Jalon käyttäytymisestä! No okei, vähän se kiskoi hihnassa, mutta ei kiinnittänyt huomiota muihin koiriin eikä ihmisiin. Välillä se ihan nuuhki Idaa, eikä ollut moksiskaan, vaikka Ida käänteli ja heilutteli purkkeja sen nenän edessä. Sitä minä vaan ihmettelen, kun niin lupailtiin, että Nose Work totaalisesti väsyttää koiran... Että koska pitäisi olla jotain merkkejä näkyvissä? Nimittäin kotona Jalo veti loppuillan rallia pitkin kämppää, kun kärpänen kehtasi pörräillä täällä ympäriinsä...

Luupää ja toinen tohelo

Olen minä ennenkin todennut, että ei käy aika pitkäksi noiden kahden nelijalkaisen kanssa. Ja hyvähän se niin on! En oikeastaan edes tiedä, miten lähtisin niiden edesottamuksia tässä purkamaan. Paljon on ehtinyt kesän aikana ihan arkipäiväisiäkin juttuja tapahtua, vaikka mitään niin sanotusti järjestäytynyttä emme olekaan tehneet.

Jekku on keppostellut totuttuun tapaan: varastanut, minkä on ehtinyt. Tai ehtinyt olisi paljonkin, mutta vihdoin, seitsemän vuoden jälkeen, alamme olla sitä hitusen edes edellä. Ihan rutiininomaisesti esimerkiksi tulee työnnettyä tuolit keittiönpöydän alle (ja tätä teen myös kaikkialla, mihin menen vieraaksi, oli siellä eläimiä tahi ei). Kerran Jekku teki vanhan kunnon "suihkukaivonritilähämäyksen": se rapisteli kylpyhuoneessa, kun söin aamu(päivä)palarahkaani pöydän ääreesä. Huusin sille, mutta eihän se tehoa. Käännyin ja näin Jekun tulevan ritilä suussaan olohuoneeseen, jolloin ponkaisin äkkiä hakemaan sitä, ettei se ällötys enempiä aikoja lojuisi matolla. Kun olin viemässä sitä kylpyhuoneeseen (sitä ritilää siis), tajusin, että voihan! Jekkupa oli jo rahkani kimpussa! Sinne meni! Pari kertaa Jekku on myös ihan pokerina hypähtänyt sohvalta sohvapöydälle, tai terassilla terassin pöydälle. Onpa jopa käynyt siihen maate! Joo, tiedän. Koiran paikka ei ole pöydällä (eikä sohvalla saati sängyssä) jnejnejne. Mutta hei, meni jo! Eihän tuolle oikeasti voi kuin nauraa! Eräänä aamupäivänä olin heittänyt koirat ensihätään pihalle ja soitin sitten äidilleni. Ovi oli jäänyt raolleen, joten Jekku livahti sisälle. Ja marssi suoraan olohuoneeseen nostamaan koipeaan rahia vasten! Kyllä minä karjaisin, mutta en lopultakaan voinut muuta kuin nauraa.

Jalo sen sijaan leikkisi päivät läpeensä. Sillä on sellainen rutiini, että kun herään ja nousen sängystä ja tulen alakertaan (Jalo siis ei tule yläkertaan laisinkaan, koska se pelkää portaita, huoh), Jalon on innostuksissaan pakko saada jotain suuhunsa. Jos lelua ei ole (yleensä ei ole, koska ne ovat kaikki hajalla), Jalo tarttuu feikkicrocsiini. Sitten se juoksee rallia ihan onnesta soikeana. Tämän tästä aina haluan hankkia sille leluja, vaikka tiedän hyvin, mikä niiden kohtalo on. Mutta en minä noita feikkicrocsejakaan viitsisi tämän tästä ostaa, joten mielummin tarjoan Jalolle jotain ihan omaa jyrsittävää.

En muista, mikä lelu Jalolla alkukesästä oli kierroksessa. Olisiko ollut ihan vaan joku pallo tai muu vastaava. Istuimme ulkona, ja kieltäydyin lopulta heittämästä lelua Jalolle enää. Hetken se siinä vähän vinkui, mutta tyytyi asemaansa. Se kävi maate terassin laidalle ja nenällään töykki lelua kaiteen alle. Ja kas, leluhan tippui! Jalo riensi oitis noutamaan sitä. Sitten se toisti ja toisti ja toisti tuota samaa. Se siis leikitti itse itseään! En tiedä, onko se aivan pöljä vaiko suorastaan nero!

Viimeisin Jalon saama lelu kesti jopa pari viikkoa! Se oli sellaista todella sitkeää ja kovaa kumia oleva, eriväristen rinkuloiden muodostama, ikään kuin pallo. Sitä ensin heiteltiin sisällä, kunnes Jalo hivutti sen ulos. Lopulta pari päivää sitten siitä alkoi hajota osia. Vielä eilen se oli jonkinlainen pyörivä ja vierivä kokonaisuus, jota Jalo onnessaan tökki kuonollaan alas rappuja, kalliota ja terassia. Sitten jäljellä olikin enää irtonaisia rinkuloita! Tai no, ei ollut kauaa, sillä nehän Jalo puri rikki alta aikayksikön. Tänään niistä kyllä vielä riitti riemua! Jalo on siitä höppänä, että sille kelpaa ihan peukalonpäänkokoinen objekti, jota sen mielestä ihan hyvin voisi heitellä. Sellaista pientä nysää muovinpalaa se sitten kantoi syliini, että heitä heitä!

 

Ja jos Jekku pissii sisälle, osaa sitä Jalokin... Tai no, vähän eri eritteellä mentiin. Eräänä päivänä satoi kovasti. En tiedä, liittyykö sade tähän mitenkään, vai oliko kyse nyt ihan vaan jostain muusta oikusta. Jalo istui ulkoportailla, koko piha avoinna edessään. Sitten se kääntyi mennäkseen sisälle. Hetken kuluttua lähdin katsomaan, että mitä se sisällä tekee. No mitäpä muutakaan kuin oksensi olohuoneen karvalankamatolle, loogisesti.