Koiranpäivää!

Tänään, 24.4., vietetään valtakunnallista Koiranpäivää. Olen aiempinakin vuosina blogannut tänä päivänä. Suomen Kennelliitto on siis Koiranpäivän takana ja heidän tavoitteenaan on tehdä päivää tunnetuksi ja tuoda esiin erilaisia teemoja koiriin ja niiden kanssa elämiseen liittyen. Viime vuonna teemana oli "lapsi ja koira". Siitä aiheesta en tainnut kirjoittaa. Edeltävän vuoden teemana oli "hyvää elämää koiran kanssa", ja siitä taisin jotain raapustaa.

Tänä vuonna, kun on kerran Suomi100 ja kaikkea, teemana ovat kotimaiset koirarotumme. Kennelliitto haluaa näin tuoda esiin kansallisia rotujamme ja edistää niiden tunnettavuutta ja jalostustyötä. Kotimaisia rotuja halutaan myös tehdä tunnetuksi. Harmi vaan, että Kennelliitto ei vielä aamulla ihan tuntenut kaikkia viittä rotua... Tässä kaverin nappaama kuva jostakin printistä löytyneestä mainoksesta.

Jos ei saa selvää, niin selvennettäköön: lapinporokoira ja suomenlapinkoira olivat lipsahtaneet väärin päin. No, sattuuhan noita... Nyt Kennelliiton sivuilla on oikea versio, kas näin sen olla pitää:

Minulla ei varsinaisesti ole tästä teemasta sen kummempaa sanottavaa. Suomen pystykorva on minun silmiini aivan älyttömän kaunis koira, mutta en itse tunne yhtäkään yksilöä. Muitakaan kotimaisista roduistamme en valitettavasti kyllä tunne, että sikäli ehkä tämän päivän teema on osuva ja herättelevä.

Paluu juurille

Palasimme Jalon kanssa sinne, mistä kaikki aikanaan alkoi: Tuijan koirakoululle. Mitään syytä ei ollut, miksi emme jatkaneet siellä pentu- yms. kurssien jälkeen. Viihdyin Tuijan opissa aina varsin hyvin ja koin, että Tuija loi hyvää ryhmähenkeä. Sitten jostain syystä erinäisten vaiheiden kautta päädyin Paulalle, mitä en kyllä sitäkään kadu ensinkään. Loimaan rally-tokokisoissa törmäsin taas Tuijaan, ja hän houkutteli meidät taas oppiinsa.

Niinpä ilmoitin Jalon Tuijan kurssille. Parhaiten ajallisesti sopi alkeiskurssi. Vaikka oikeasti osaammekin jo aika paljon kaikkea, ei tee yhtään huonoa lähteä taas ihan perusasioista liikkeelle! Oli myös kiva päästä näkemään Tuijan uusi treenihalli Littoisissa. Mutta parasta kaikista oli Jalon käytös! Se oli odottaessa täysin lunki ja makoili paikoillaan. Vähän se vinkui yhden nartun perään, mutta ei ollut mitään ylitsepääsemätöntä häiriötekijää onneksi kuitenkaan.

Teimme aika simppeleitä juttuja, mitkä Jalo kaikki hallitsi. Siitäkin tuli hyvä mieli, että osasimme suorittaa pyydetyt jutut. Tämä kurssi kestää nyt toukokuun puoleen väliin asti suunnilleen. Kesä on vielä yksi iso musta aukko, mutta toivottavasti viimeistään syksyllä pääsisimme taas treenaamisen syrjään kiinni!

Uusi ystävä

Ehkä suurin muutos tässä omakotiasumisessa keskusta-asumiseen verrattuna on lenkkimaastojen puutteen ohella se, että koirakavereita on nyt vähemmän. Keskustassa näki kavereita harvase lenkki, eli useita kertoja päivässä. Täällä tuttuja on huomattavasti vähemmän. Toisaalta itsekin olen nyt ottanut sen linjan, että ohitamme vaan vastaantulevat koirat, kun en jaksa alkaa selvittää, onko urosta vai narttua ja voiko moikata... Sääli Jekulle ja Jalolle kyllä.

Mies (hieman ehkä yllättäen) on tutustunut nuoreen länsigöötanmaanpystykorvaan ja sen omistajaan. Tässä joku tovi sitten, kun itse kotiuduin iltariennoistani, Mies kertoi, että Jekulla ja Jalolla oli tuo nuori uros leikkikaverina pihallamme! Seuraavana päivänä törmäsimme lenkillä ja moikkasimme ihan vaan remmissä. Hyvin tuntui koirilla juttu sujuvan.

Eilen sitten taas Mies oli törmännyt tuohon gööttiin iltalenkillä ja kutsui heidät pihallemme. Mies tuli minullekin huikkaamaan, että tulisinko ulos. Lähdin katsomaan koirien touhuja. Ilta oli jo pitkällä, mutta mitäpä tuosta. Koirat peuhasivat varmaan tunnin pihallamme. Jekku ei niinkään osallistunut ralleihin, mutta Jalolla oli lystiä!

Oli kyllä reipas pentu! Se on siis kymmenen kuukauden ikäinen. Se ei yhtään arastele, vaan reippaasti lähtee haastamaan Jaloa. Toisaalta Jalo osaa olla hienosti sen kanssa, vaikka niillä kokoeroa onkin. Ihanaa, kun Jalo on nyt saanut uuden leikkikaverin! Toivottavasti tuo kaveruus säilyy, vaikka göötti varttuukin nuoreksi urokseksi...