tiistai 20. helmikuuta 2018

Tuleva kehäsihteeri

Kuten viime vuoden viimeisessä postauksessa mainitsin, olin menossa kehäsihteerikurssille. Se pidettiin tammikuun puolivälissä Ikaalisissa. Näyttelyt kuitenkin kiinnostavat, vaikka niihin sopivaa koiraa ei ole. Siispä ajattelin, että kehätoimitsijuuden kautta pääsisin taas mukaan fiilistelemään näyttelytunnelmia. Oikeastaan olin pohtinut tätä jo tovin, mutta Varsinais-Suomessa ei kursseja näkynyt tai kuulunut. Niinpä päätin tunkea itseni Satakunnan kennelpiirin kurssille.

Oli tiivis ja informatiivinen mutta antoisa viikonloppu! Ei tullut yhtään sellaista oloa, että selaanpa puhelimella nettiä tai piirtelen kuvioita paperille. Pääsin loppukokeestakin läpi kunnialla, joten olen kehäsihteeri, kunhan saan harjoittelun hoidettua. Pitää siis käydä viidessä näyttelyssä harjoittelijana, jonka jälkeen saa varsinaisen kehäsihteerikortin. Päätin, että ainakin aluksi etsin harjoittelupaikkoja lähiseuduilta. Nyt sain kuittauksen viimeisestäkin paikasta, joten harjoittelupaikat ovat nyt plakkarissa. Ehkä vähän harmillisesti näyttely oli tammikuussa, kun näyttelysesonki alkaa vasta paljon myöhemmin keväällä. Nyt pelkään, että unohdan oppimani.Tai no, kyllä minä nyt näyttelysäännöt ja rusettien värit tiedän. Silti jännittää kovasti, osaanko sitten oikeasti toimia oikein kehässä. Minusta taitaa tulla pyörittävä kehätoimitsija: käsialani on niin kehnoa, että en minä arvosteluita kirjoittaa voi.

Itsellänihän on kokemusta vain kahden, aika harvalukuisen rodun käyttämisestä näyttelyssä. Niiden kanssa on aina ollut simppeliä. Mitäpä sitten, jos koiria on useampi kymmen? Mutta no, ei kai tämä ihan rakettitiedettä sitten kuitenkaan ole. Kyllä kuitenkin vähän jännittää ja mietityttää, miten osaan hoitaa hommat. Mielenkiinnolla jään odottamaan tulevia harjoittelunäyttelyitä!

tiistai 6. helmikuuta 2018

Helmikuu helistää

Helmikuu helistää ja uusi vuosi nelistää eteenpäin kovaa vauhtia. Niin kovaa, että päivitteleminen on taas jäänyt. Jos nyt pikakelauksella totean jotain alkaneesta vuodesta.

Tammikuun puolessa välissä osallistuin Ikaalisissa kehätoimitsijakurssille ja olen nyt harjoitteluja vaille valmis kehäsihteeri. Tuosta kurssista ja kehäsihteereilystä voisin kirjoitella oman postauksensa, ehkä. Toteanpa nyt vain, että antoisaa oli!

Rally-toko alkoi. Menin ensimmäisellä kerralla Jekun kanssa, jotta vähän näen, millainen ryhmä on. No, kiva on ryhmä. Yksi uros siellä on sellainen, joka saattaisi Jaloa provosoida, mutta tuo kyseinen koira ei itse provosoidu. Se on kovin kiivas tekemään, mutta ei suuremmin häiritse muita. Tuolla ekalla kerralla Jekku sai tehdä radat hihnatta, sillä se ei liiemmin hötkyile. Tuntui kivalta, kun Jekku pääsi ikään kuin häiriökoiraksi tuolle kiivaammalle. Kyllä Jekustakin tähän lajiin ihan olisi.

Seuraavilla kerroilla olen kuitenkin ollut Jalon kanssa. Kivasti menee! Se ei ota häiriötä muista koirista. Jos odottelemme vuoroa radan lähettyvillä, otan Jalon kyllä tiiviiseen kontaktiin, mutta ei se tee elettäkään rähinöidäkseen. Rataa tehdessä se ei noteeraa, mitä ympärillä tapahtuu. Niinpä jotenkin päädyttiin porukalla siihen, että enköhä minä Jalon kanssa avoimeen luokkaan mene kisaamaan. Maaliskuussa on Tsaulla kisat, joten sinne yritän saada paikan. Hui. Kriittisin hetki on lähtö: jos Jalo ei siitä ampaise mihinkään ja lähtee tekemään rataa, pysyy se sitten menossa radan loppuun. Kauhuskenaarioni on, että Jalo lähtee rallattelemaan radalle ja huutelemaan kentän laidalla odotteleville koirille. Mutta Tsaulla on aidatut kentät, joten ehkä se ei sentään kenenkään päälle karkaa.Yllytyshullu mikä yllytyshullu, minä, siis.

Tammikuussa kävin kannustamassa Luupäitä Turun koiranäyttelyssä. Menestystä ei sen ihmeemmin tullut, tai no ROP- ja VSP-pennut toki. Oli oikein mukava näyttelypäivä, kun näki paljon tuttuja. Oli leppoisaa oikeastaan olla ilman koiraa, kun saattoi keskittyä nyt katselemaan muita kehiä.