Treenikuvia

Voi jee, vihdoin sain kuvamateriaalia treeneistämme! Ihan sattumalta tosin. Jostain syystä perjantaina kentän laidalle sattui eräs Sirpa Saari, joka on ainakin Turun seudun agilitypiireissä tunnettu kisakuvistaan. En ole häntä koskaan tavannut, enkä varsinaisesti nytkään mitään jutellut, mutta hän hengaili kentän laidalla treeniemme aikana ja antoi kameran laulaa. Tänään bongasin TSAUn facebook-sivuilta kuvia perjantain treeneistämme. Kas näin.

Kaikki kuvat siis Sirpa Saari

Laitetaanpa vielä yksi, missä ohjaajakin näkyy, vaikkei niin edukseen toki olekaan...

Kisakausi korkattu!

Huh, viimeinkin siis pääsimme tänään Jekun kanssa kisaamaan! Ajellessani kohti Saloa kyllä mietin, että mitähän järkeä tässä nyt taas on... Emme me ole valmiita kolmosten kisoihin vieläkään kuitenkaan.

Kisan järjesti Koirakerho Tassut. Heille haluaisin tässä ja nyt antaa palautetta, siis kiitosta: kiitos, hienosti järjestetyt kisat! Homma toimi kuin tanssi, radat alkoivat jopa etuajassa ja kaikki meni varsin sujuvasti. Buffetista sai hirmuisen hyviä sämpylöitä, eikä kahvikaan ole aikoihin maistunut noin hyvältä! Tunnelma oli letkeän leppoisa. Varsin hyvä oli aloittaa kisaaminen pitkän tauon jälkeen tuolta.

Itse tarkkailin ratoja medien kiitäessä radalla. Se oli hyvä, sillä niin sain hieman hahmotettua, miten rata menee. Itse rataantutustumisessa saattoi sitten keskittyä siihen, mitenkä sitä ohjaisi. Ja siinähän sitä olikin miettimistä. Jokaisella radalla oli melkoisen visaisia kohtia, joita jäin pohtimaan.

Omaa vuoroani odotellessa nojasin päätäni aitaan ja mietin, että en millään tule muistamaan rataa! Mutta hahaa, muistinpas! En jännittänyt mitenkään ihan kovin kamalasti, mutta lähinnä hirvitti juuri se, että sekoilenko kentällä ihan kamalasti. Sitten kun lähti liikkeelle, jotenkin se rata tuli kuin selkärangasta, vaikka aikaa opetteluun onkin vain se viitisen minuuttia. Jotain on selkeästi pitkän tauon aikana tapahtunut: nyt minä ihan oikeasti tiesin, minne olen menossa. Keskimmäisellä radalla luulin jo hetken unohtaneeni suunnan, mutta jollain vaistolla ilmeisesti osuin oikeille esteille.

HYLlyähän meille lähinnä oli tarjolla, mutta ei haittaa! Ekalla radalla se tuli kohdasta, jota en olisi arvannut. Olin siis tutustumisessa hinkannut mielestäni haastavia kohtia, joten ilmeisesti sitten unohdin "helpot" ansat tykkänään, ja sieltähän se Jekku poimi väärän esteen. Toka rata kosahti, kuten niin tyypillisesti, kepeille. Jekku löysi kepit kyllä kivasti, vieläpä siltä heikommalta puoleltamme, mutta jätti yhden välin pujottelematta, enkä minä sitä sitten korjannut, vaan jatkoin posotusta. Kolmannella radalla keppikulma oli ihan älyttömän hankala, ja olin taas varma, että siitä emme selviä. Selvisimme, mutta taas Jekku vähän varasti kesken kaiken. Nyt korjasin sen, eli siitä vitonen. Lisäksi toinen vitonen tuli, jostakin. Ja vielä sen päälle yliaikaa paljon. Mutta ihan kaiken kaikkiaan tekemisen fiilis oli hyvä, Jekku totteli ohjauksiani, ja varsinkin takaakierrot menivät hienosti! Nyt vain tarkkuutta ja vauhtia...

Oli kyllä mahtavaa olla kisaamassa pitkästä aikaa! Ehkä tauko on sitten jollain tavalla tehnyt todella hyvää, vaikka koko agility on melkein ollut unohduksissa. Ilmoittauduin jo seuraaviin kisoihin; ne ovat torstaina. Ehkä jopa uskallan pyytää videomateriaalia radoilta. Se on sitten toinen juttu, julkaisenko niitä ikinä missään...

Hiljaiseloa

Joo-o, hiljaista on pidellyt. Muutto, kämpän asuttavaksi laittaminen ja yleinen kevätväsymys ovat verottaneet sen verran, että tekstiä ei ole juuri syntynyt. Eikä toisaalta mitään ole juuri tapahtunutkaan. Mutta nyt lähtee!

Olemme koirien kanssa lähinnä nauttineet ihanista ilmoista ja isosta pihasta. Yllättävästi pojatkin ovat olleet illalla väsyneitä ihan vaan pihan partioinnista ja kalliohyppelystä ja nurmikolla piehtaroinnista. Nyt olen kuitenkin koonnut itseni, ja olemme vähän tehneet päivittäin jotain pientä rally-tokoa tai vastaavaa.

Toukokuussa Jekun treenejä vähän jäi väliin. Viime viikolla vihdoin pääsin, ja ihan reisillehän se meni. Olin niin hukassa radalla, ettei tosikaan. Vasta kun Olavi kädestä pitäen (lähestulkoon) näytti, mitä missäkin pitäisi tehdä, räpelsin radan läpi. Räpellyksestä huolimatta Olavi sai minut yllytettyä kisoihin! Joten huomenna startataan kisakausi reilun vuoden tauon jälkeen! Apua! Voi minua yllytyshullua!

Eilisen treenit menivät oikein kivasti! Taas sössin ensiyrittämän, mutta kun Olavi taas tuli johdattelemaan, vetäisin radan nollana. Nyt sitten mietin, että tarkoittavatko onnistuneet kenraalit huonoa suoritusta? Toisaalta meidän kohdallamme huono kenraali voi niin ikään merkitä huonoa suoritusta. Eniten se on nyt kiinni siitä, muistanko radan ja osaanko ohjata sen. Sitten seuraavaksi jännintä on kepit. Jos nuo klaarataan, loppu mennee itsestään. Ehkä. Palaamisiin siis kisojen jälkeen. Apua!

Muutoksia

Huoh. Niin siinä sitten kävi, että vannoutunut turkulainen vaihtoi kuntaa. On ollut vähän hiljaista täällä viime aikoina, kun on ollut noita muuttohommia. Vaikka oli aikaa pakata, roudata ja muuttaa, silti kaikki tuntui lipuvan sinne viimemetreille. Vappuviikonloppuna sitten rykäisimme koko homman pakettiin lopullisesti. Nyt sitten asustelemme omakotitalossa. Enpä ihan helposti olisi tuotakaan uskonut sanovani.

Talo ja piha ovat tuttuja: tämä on Miehen vanhempien talo, johon muutimme. Ja ehkä siksi uskalsinkin heittäytyä tähän: tiesin, että ainakin kesät olen täällä viihtynyt mainiosti. Ensimmäisen viikonlopun jäljiltä on myös todettava, että onhan se aika luksusta, kun voi nauttia aamukahvit terassilla!

Jalo on sen verran herkkis, että on ollut selkeästi stressissä muutosta. Tai siis eihän se ole tiennyt, mistä on kyse. Kun keskustakodissa pakkasimme ja setvimme tavaroita, Jalo oli, ei nyt paniikissa, mutta hermona ja halusi päästä syliin, kun oli niin jännittävää. Jekku on oma lunki itsensä. Minua harmittaa, kun nyt pari viikkoa on mennyt niin, etten kyllä juuri mitään ole ehtinyt poikien kanssa touhuta, mutta ehkä tämä tästä. Tänään koirat ovat saaneet olla aika paljon pihalla, ja kävin myös vihdoin hieman pidemmän lenkin, joten nyt illalla ne ovat näyttäneet jo vähän väsyneiltä.