Häiriötreeniä

Pääsin tänään pitkästä aikaa ihan itse treenaamaan! Olimme siis rally-tokon vakioryhmän treeneissä. Vähän harmittaa, kun kesä ja syksy on mennyt ja tulee vielä menemään niin, että en välttämättä kovin säännöllisesti treenaamaan pääse. Perjantaina ajattelin viedä Jekunkin agilityyn, vaikka itse en voi sen kanssa kirmatakaan.

No, mutta, rally-tokoon. Jalo oli eri pätevä tänään! Pari kertaa se odotellessa rähähti yhdelle parsonille, mutta rähinä ei jäänyt päälle, vaan oli sellaista kertaluonteista. Ihan hyvää treeniä muuten sekin, että pitää pystyä olemaan asiallisesti toisten koirien lähellä. Aika paljon minä namitan Jaloa siinä odotellessa, mutta mikäpä siinä.

Rata oli helppo alo-luokan rata, eli mitään suurempia hämminkejä se ei aiheuttanut. Ensimmäisellä kierroksella olin itse vähän ruosteessa ja sainkin kommenttia, että meni vähän sekoiluksi hihnan kanssa. Olisi tullut kuulemma ihan turhia pistemenetyksiä remmin kiristymisestä. Seuraavalla kierroksella jotenkin oikein keskityin asiaan, eikä kuulemma remmi kiristynyt kertaakaan! Jostain Jalon pompusta ja kaatuneesta kyltistä olisi mennyt pari pistettä. Eli kaikkinensa varsin kelpo suoritus!

Viimeisellä kierroksella olikin sitten häiriötreenin paikka. Mietin ensin, että mitäköhän siitäkään tulee ja että pitäisikö pyytää, ettei Hanna häiriköisi meitä (niin, Paula oli siis pois, sijaistamassa oli Hanna). Mutta sitten ajattelin, että no hitto, kokeillaan! Ja hyvä että kokeilimme! Meni ihan todella paljon paremmin kuin mitä uskalsin ajatellakaan! Hanna kulki siis koko radan vieressämme ja huuteli ihan jotain muita käskyjä kuin mitä olimme tekemässä. Jalo ei vilkaissutkaan vieraaseen ihmiseen! Pari kertaa Hanna pompautti palloa vieressämme. Sen ajattelin etukäteen olevan melkoinen houkutus Jalolle. Mutta Jalopa vähän säpsähti, että mitä siinä vieressä nyt pomppii, mutta käänsi äkkiä katseensa takaisin minuun. Sitten viimeiselle tehtävälle lähtiessä pallot oli sijoitettu maahan. Nekin Jalo ohitti. Vau.

Vaikka elo tällä hetkellä on vähän rämpimistä, sai jotenkin uutta intoa, energiaa ja voimaa, kun pääsi pitkästä aikaa tekemään jotain Jalon kanssa. Jalokin oli ihan tavattoman iloinen koko ajan! Voi jee!

Miehen työ

Nyt täytyy kyllä antaa täysi kunnia ja kiitos Miehelle! Itse en vielä ole oikein iskussa, enkä siis pysty juoksemaan agilityratoja todellakaan, mutta en kyllä vielä uskaltautunut rally-tokoonkaan. Rally-tokosta oli kuitenkin tänään jo kolmas kerta tälle syksylle, ja jonain heikkona hetkenään Mies suostui tulemaan sinne Jalon kanssa. Voi jee! Se oli hienosti tehty se! Koirat ovat olleet koko kesän ja alkusyksyn vähän heikolla huomiolla, mutta ehkä se tästä taas lähtee! Jekku joutuu valitettavasti vielä odottamaan tovin ennen agilityyn pääsyä.

Rally-tokossa oli tänään ohjaajana Hanna, joka oli keväälläkin kerran tai pari. Hän oli sitten vetäissyt halliin oikein voittajaluokan radan, huhheijaa. Sinnepä oli kiva laittaa Mies ja kesäterässä oleva Jalo. No, onneksi rataa saattoi vähän soveltaa, ja kouluttajakin oli ihanan ymmärtäväinen ja kannustava!

Mies ei ole siis koskaan varsinaisesti tehnyt koirien kanssa mitään. Hän ei tiedä, millä käskyillä niitä käskytän milloinkin. Lisäksi rally-toko oli aivan utopiaa hänelle. Pakko sanoa, että minua melkein säälitti, mihin minä Miehen passitin. Siellä hän sekoili remmin ja palkkojen kanssa. Itsellenikin kun se on vaikeaa.

Toka kierros meni jo huomattavan paljon paremmin! Oli kiva nähdä, miten Jalo lähtee niin sanotusti vieraan ohjaajan mukaan. Se siis ihan suostui tekemään Miehen kanssa hommia, kunhan palkkaa tuli. Hanna-kouluttajakin totesi, että Jalosta oikein huomasi, että se odotti, että Mies ottaa makupalan taskusta ja sitten vasta suostui tekemään, mitä pyydettiin. Spiraali oli ihan ehdoton bravuuri. Olipa hienoa nähdä Jalon seuraamista! Myös hypystä se oli innoissaan, mutta ei keulinut. Kaikkein iloisin olin ehkä lopulta siitä, että Jalo ei myöskään aukonut päätään muille koirille. Vanhoja tuttuja paikalla oli eräs rhodesiankoira, muut olivat uusia tuttavuuksia. Ja vaikka rata kulki ihan siitä, missä me odottelimme, Jalo vain istui tai makoili ja katseli. Mahtavaa! Itselläni oli kyllä kova hinku päästä jo radalle! Ehkä jo ensi viikolla pääsen itse puikkoihin.

Yksi kysymys

Haluaisin edelliseen viitaten esittää vielä yhden kysymyksen. Siis itselleni, saavat haastetutkin siihen vastata!

Kysymys 12: Mitä koiraharrastus on sinulle antanut?

Sen lisäksi, että olen ylipäätään löytänyt elämääni mielekkäitä harrastuksia, olen saanut paljon uusia elämyksiä. Olen päässyt riemuitsemaan omista ja muiden onnistumisista kisoissa ja näyttelyissä ja pitämään hauskaa treeneissä. Mutta ehkä tärkeintä, mitä olen saanut, ovat uudet ihmiset, joista osasta on tullut hyviä ystäviä. Yksi heistä on Luupään Kati. Kun on tässä ollut vähän hankalampaa, sain häneltä piristävää postia:

Lempparikarkkejani, joita ei Suomesta valitettavasti saa. Kati oli taannoiselta reissultaan noita ostanut minulle, ja posti toi ne perille eilen. Ne tulivat juuri parhaaseen mahdolliseen saumaan, kun piristystä eniten tarvitsee. Olen kertakaikkisen otettu. Kiitos!

Haasteita

Saimme Jaltsalandian Jalolta ja emännältään haasteen. Kiitos! Tässä vastaukset haastekysymyksiin. Omien vastauksien jälkeen seuraavat haastekysymykset seuraaville vastaajille.

1. Mietitkö koiraa ottaessasi muita rotuvaihtoehtoja, vai oliko valinta selvä? Miksi päädyit tähän rotuun/näihin rotuihin?

Hmm, no, siis. Ei. Molempien kohdalla valinta oli selvä, eikä muita rotuja edes mietitty. Kun keskustelu koiranhankkimisesta aikanaan alkoi, olisin itse halunnut jonkin rescue-koiran. Mies ei sellaisesta niin innostunut. Sitten osui silmiin Koiramme-lehdessä schipperken rotuesittely, ja asia oli sillä taputeltu. Esittelin rodun Miehelle, ja sitten aloimme netistä etsiä sopivaa kasvattajaa. Schipperkeen päädyimme siis tosiaan tuon lehtiartikkelin perusteella.

Mudi on ollut jotenkin sellainen kaukainen haave ihan 90-luvun loppupuolelta asti. Haave jäi vain pitkäksi aikaa uinumaan, eikä sitten ekaa koiraa hankittaessa tullut tämä edes mieleen. Kun Jekku oli pieni, meille tarjottiin kyllä yhtä ihanaa mudiurosta sijoitukseen, mutta koska Jekku tosiaan oli myös ihan pentu, emme tuohon tarttuneet. Sitten kerran törmäsimme tässä lähistöllä vierailleeseen mudiin, johon Mies tykästyi. Kun keskustelu toisesta koirasta alkoi, Mies ehdotti mudia. Itse olisin voinut ottaa toisen schipperkenkin, mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen tähänkin rotuvalintaan. Eli toisella kerralla valinta käytiin schipperken ja mudin välillä, taaskaan mitään muita vaihtoehtoja ei edes pohdittu.

2. Mitä harrastatte koiran/koirien kanssa yhdessä?

Jekun kanssa harrastamme agilitya ja Jalon kanssa rally-tokoa. Romun kanssa on tullut käytyä näyttelyissä. Noin muuten harrastamme ihan vaan lenkkeilyä ja muuta puuhastelua kotioloissa.

3. Millainen on päiväohjelma arkena, entä vapaapäivinä ja lomilla?

Arkena päiväohjelma on sellainen, että käytän koirat aamulla ensitöikseni noin 25 minuutin lenkillä. Aamulenkin ajankohta riippuu siitä, mihin aikaan olen menossa töihin. Yleensä aamulenkki ajoittuu kello kuuden ja yhdeksän välille. Sitten päivälenkki joko minun tai Miehen tultua töistä. Tästä jo parin tunnin kuluttua iltalenkki ja sitten vielä ennen nukkumaanmenoa viimeinen iltapissatus. Tavoitteena(ni) on, että yksi päivän lenkeistä olisi vähintään tunnin pituinen, muut ovat sitten vähän lyhyempiä. Jos on harrastuksia, ne vähän sitten muuttavat ohjelmaa. 

Viikonloppujen päiväohjelma ei loppujen lopuksi niin paljoa arjesta poikkea. Aamulenkki on ehkä hieman myöhäisempi ja pidempi ja muutenkin aikataulu myöhässä arkiohjelmasta. Lisäksi viikonloppuihin saattaa osua erinäisiä kisoja tai koulutuksia, jotka taas kerran aikatauluun vaikuttavat. 

4. Onko arki koiran/koirien kanssa ollut sellaista kuin ennen koiraa ajattelit?

On se aikalailla ollut sellaista, mitä ajattelinkin. Alkukodissani oli jo koira (kuten myös Miehellä), joten koiraperheen arki oli sikäli tuttua. Ehkä eniten itseäni on yllättänyt se, että jaksan lähes aina lähteä ihan mielelläni koirien kanssa ulos. Edes marraskuiset räntäaamutkaan eivät tunnu niin pahoilta, kuin etukäteen ehkä pelkäsin.

Etukäteen en osannut odottaa, millaisen määrän iloa koirat elämään tuovat! 

5. Millaisia ovat parhaat hetket koiran kanssa?

Hmm... Lähes kaikki? Parasta on nähdä Jekun ilo, kun sen kanssa tehdään jotain, tai tyytyväisyys, kun Jekku saa käpertyä ihan viereen torkuille. Jalon kohdalla parhaita hetkiä on se, kun huomaa saaneensa tavalla tai toisella tuon paimenen väsytettyä. 

Toki hienoja hetkiä ovat myös onnistumiset kilpailuissa tai varsinkin fiilis onnistuneen treenin jälkeen. 

6. Mikä on rodun parhaita puolia, entä onko huonoja puolia?

Schipperkessä parasta on jatkuva iloisuus, innostuneisuus ja energisyys. Parhaana ja huonoimpana puolena voisi sanoa kovapäisyyden, joka siis pohjimmiltaan on rodun kiinnostavin piirre. Jaloon verrattuna Jekku on hieman haukkuherkkä. 

Mudissa parasta on jonkinlainen ehkä mystinenkin sielukkuus. Tuntuu, että välillä tuo koira näkee jonnekin tavattoman syvälle. Se myös reagoi tunteisiini voimakkaasti ja peilaa reaktioitani. Siinä missä Jekku on aina tasaisen iloinen, tulee Jalolle mökötyshetkiä. Eli siis mudin tunneskaala on aika hienoa. Huonona puolena voisi sanoa sen, miten mudi herkästi reagoi nopeasti erilaisiin asioihin ja miettii vasta sitten.  

7. Millaisia haasteita olet kohdannut koirasi/koiriesi kanssa, miten niistä on selvitty?

Kaipa me aika helpolla olemme päässeet, kun ei nyt oikein tule mieleen mitään sen kummempia, suurempia tai pahempia haasteita. Pentuna Jalo oli hyvin pidättyväinen, mikä oli vähän hankalaa. Ei se edelleenkään vieraiden ihmisten ylin ystävä ole, mutta sen kanssa pärjää kaupunkikoiran ja harrastuskoiran arjessa ihan hyvin. Se on ehkä hieman hankalaa, että luonteensa vuoksi Jaloa ei oikein voi viedä mihin tahansa hoitoon. Näin ollen meillä ei ole oikein hoitopaikkaa, jos haluaisimme jonnekin reissuun lähteä. Hieman haastavaa on myös se, kun Jekku ei enää tule toimeen Romun ja Topin kanssa. Jalon voimme siis viedä Miehen vanhempien luo käymään, Jekkua emme. Se on ehkä vähän hankalaa. 

Harrastuspuolella tuo Jalon nopeareaktioisuus (onko tuo sana?) on myös vaikuttanut. Agilityssa se kuumeni niin, että ratkaisuni oli jättää koko laji ainakin toistaiseksi. Onneksi nyt on löytynyt rally-toko. Tosin pelottaa, voinko pitää enää Jaloa vapaana treeneissä, vai lähteekö se aukomaan päätään muille. Eli jonkinlaista malttia ja keskittymistä pitäisi sille rakentaa. 

8. Millaisia suunnitelmia teillä on syksylle?

Oman sairasteluni vuoksi koko syksy on periaatteessa vieläkin vähän auki. Rally-tokoa pääsemme toivottavasti jatkamaan pian, samaten agilitya. Uutena on tulossa Jalolle hajutunnistuskurssi. Lisäksi olisi kiva mennä taas doboilemaan. Mutta elämä tuntuu nyt vähän siltä, että liian tiukkoja suunnitelmia en halua tehdä. Kisaaminen ainakin on jäissä tämän syksyn ajan. 

9. Mikä on paras ominaisuus tai piirre koirassasi/koirissasi?

Jekussa sen iloisuus, uteliaisuus, pirtsakkuus ja omapäisyys.
Jalossa sielukkuus, tunteikkuus ja tietynlainen rauhallisuus Jekkuun verrattuna. 

10. Mitkä ovat koiranomistajan parhaat hetket?

Tuolla yllä jo luettelinkin parhaita hetkiä koiran kanssa. Toisaalta onnistumiset jossain, toisaalta ihan arkipäivän pienet hetket. Pakko toisaalta myös sanoa, että ne harvinaiset aamut, jos kerrankin saa nukkua pitkään ilman herätyskelloa!
 
11. Entä koiranomistajan ei-niin-kivat hetket?

Stressi siitä, olenko tarpeeksi hyvä koirilleni. Saavatko ne tarpeeksi aktiviteetteja. Välillä arjen kiireessä kahdenkin ihmisen taloudessa aikataulut ovat vähän tiukkoja ja tuntuu, että toisinaan koirat jäävät liian vähälle huomiolle. Onneksi noita päiviä on melko vähän kuitenkin.

Ja sitten seuraavat 11 kysymystä (vähän kopioin, kun oli niin hyviä!):

1. Miksi juuri tämä rotu/nämä rodut?
2. Mihin toiseen rotuun voisit päätyä?
3. Miten olet valinnut juuri ne harrastukset, joita harrastat(te)?
4. Mitä muuta voisit/haluaisit harrastaa?
5. Rodun parhaat ja huonot puolet?
6. Millaisia haasteita olet kohdannut koirallisen elämän aikana? Miten niistä on selvitty?
7.  Millainen olisi ihanteellinen edustamasi rodun edustaja? Miksi?
8. Voisitko harkita kasvattavasi jonain päivänä koiria? Miksi/miksi et?
9. Tavoitteesi koiraharrastussaralla?
10. Mitä tavoitteita olet jo saavuttanut koirasi/koiriesi kanssa? (Jos siis jotain tavoitteita on ollut asetettuna, tai vaikka ei olisikaan.)
11. Mitkä ovat lähitulevaisuuden suunnitelmasi?