maanantai 20. joulukuuta 2010

Vuosi 2o1o

Vuosi lähenee loppuaan, joten on hyvä hetki tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen. Kopion tämän kyselyn facebookin syövereistä.


1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Juu, olen, moniakin.

2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Hmm... en kai?

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
Joo, saman Miehen kanssa kuin aiempinakin vuosina.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Yksi on ehdottomasti Jekun saapuminen kotiin ja ekat hetket sen kanssa. Myös ystävän kanssa tehty matka Lissaboniin oli mahtava. Erityisen mieleenpainuva oli käynti Cabo da Rocassa, eli manner-Euroopan läntisimmässä kolkassa.

5. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
En kai erityisemmin. Tai no, stressinsietokyky on ainakin parantunut.

6.Oletko lihonut?
En punnitse itseäni. Mutta samat vaatteet mahtuu yhä, mitkä mahtuivat pari vuotta sittenkin.

7.Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En. En ole muuten koskaan ollut yksin elokuvissa. Pitäisi kokeilla sitäkin.

8.Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Olen saanut monia hyviä uusia tuttavia. Mutta yksi merkittävin on toki Jekun kasvattaja Anita, joka hyväksyi meidät luupäiksi :)

9.Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En muistaakseni tehnyt sellaista.

10. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Juu, useampikin.

11. Kuoliko kukaan läheisesi?
Ei varsinaisesti. Tai siis, ei kukaan läheinen.

12. Missä maissa kävit?
Portugalissa.

13. Mitä haluaisit vuodelta 2011 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2010?
Käydä Lintsillä!

14. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2010?
En yleensä muista mitään päivämääriä. Jekun synttäri 13.4.

15. Vuoden suurin saavutuksesi?
Sain tehtyä lyriikan ja draaman analyysikurssit valmiiksi ja valmistuin kandiksi! Pääsin oman alan töihin.

16...ja suurin epäonnistuminen?
Ei ole epäonnistumisia :D

17. Kärsitkö vammoista?
Nilkat vähän vihotteli, mutta ei mitään vakavampaa.

18. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Jekku :)

19. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Ihan yleisesti elämiseen, Jekkuun ja matkaan.

20. Mistä innostuit eniten?
Jekusta :) (ai miten niin yksipuolisia vastauksia?:))

21. Vuoden 2010 ihmiset:
Työkaverit ja koiratutut.

22. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
Taidan olla onnellisempi.

23. Rikkaampi vai köyhempi?
Tätä samaa kituuttamista tämä aina on.

24. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Liikuntaa olisi voinut harrastaa enemmän.

25. Miten aiot viettää joulun?
Läheisten kanssa.

26. Rakastuitko vuonna 2010?
Joo, Jekkuun :)

27. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Ööh... Audrey Nieffeneggerin Hänen varjonsa tarina oli oikein hyvä.

28. ...entä musiikillinen löytö?
Aika hiljaista on ollut musiikin osalta.

29. Mitä halusit ja sait?
Oman koiran :)

30. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Äiti ja Mies.

Tähän on hyvä päättää tämä vuosi tämän blogin osalta. Ehkä palaan vielä asiaan ennen vuoden vaihtumista, mutta ehkä en. Jos en, niin hyvää tulevaa vuotta kaikille mahdollisille lukijoille! Jatketaan juttua ensi vuonna!

lauantai 18. joulukuuta 2010

Urho ja Ahti tulivat taloon

Meille muutti tänään uusia perheenjäseniä! Axolotl Urho ja tulilisko Ahti. Ne olivat meidän (siis Miehen ja minun) joululahjat toisillemme. Kävimme keskiviikkona ostamassa lähieläinkaupasta Jekulle vähän herkkuja, ja Mies ihastui tuohon axolotliin kovasti. Se on kyllä aivan järisyttävän ruma, mutta ehkä jopa niin ruma, että se on jo melkein söpö. Mies kyseli siitä vähän tarkempia tietoja, ja illan mietittyämme päätimme hankkia sen. Sovimme, että minä ostan sen Miehelle joululahjaksi ja hän ostaa minulle tuliliskon. Kävimme varaamassa ne torstaina ja samalla kyselimme vielä lisätietoja niistä. Eilen laitoimme niille kodin kuntoon ja tänään kävimme hakemassa ne.

Olen oikeastaan haaveillut liskoista(kin) jo nuoresta pitäen. Nyt sitten sain sellaisia. Tämä blogi pysyy kyllä jatkossakin lähinnä Jekku-aiheisena, mutta silloin tällöin teen syrjähyppyjä muihin aiheisiin.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Jäätävät treffit

Tänään olimme vuoden viimeisillä skipitreffeillä hyvin jäätävissä tunnelmissa. En edes tiedä, kuinka paljon pakkasta oli, mutta enemmän kuin riittävästi. Muuten tarkentui, mutta sormet ja varpaat olivat pahasti jäässä. Pakkasesta huolimatta koiria taisi olla paikalla kymmenen. Mukana oli myös uusi tuttavuus, 4 kuukautta vanha Allu. Aivan hurmaava! Myös Jekun äiskä Iita oli siellä. Jekku oli kuitenkin eniten Demin kimpussa. Jekku koitti kovasti myös astua Demiä, eikä jättänyt sitä hetkeksikään rauhaan. Välillä otin Jekun syliini, ja välillä Demi oli omistajansa sylissä. Myös pieni välikohtaus koettiin: kauempana oli mies jonkun todella ison koiran kanssa, ja Jekku, Nemo ja Vili tai Velmu (en ole varma kumpi) lähtivät kolmisin haukkuen kohti koiraa. Meidän omistajien huudot kaikuivat täysin kuuroille korville. Miehellä oli täysi työ pidellä omaa koiraansa kolmen mustan haukkuessa ja ärsyttäessä. Nemo uskaltautui kaikkein lähimmäksi ja sai vähän osumaakin. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Itse pelästyin kyllä kovasti, sillä tilanne näytti aika pelottavalta.

Meille oli tarjolla myös glögiä, pipareita ja suklaata. Kiitos niistä! On kyllä kiva, että on säännöllisesti tällaisia treffejä. Tänäänkin tuli jotenkin lohdullinen olo, kun kuulin, miten muutkin skipit ovat sabotoineet kotiaan. Jekku ei olekaan ainoa, joka on sellainen tuholainen! Niin, ja onhan se koirillekin kivaa, kun pääsevät juoksentelemaan ja leikkimään keskenään. Nyt täällä kotona on ihanan rauhallista, kun Jekku on yhä treffien jäljiltä väsähtänyt.

torstai 9. joulukuuta 2010

Kiskuri

Huh, miten Jekku on alkanut kiskoa! Eilen se vainusi kaksi mäyristyttöä ja yritti nelivedolla päästä niiden perään (ilmeisesti ihan kirjailmellisestikin). Aluksi hämmennyin täysin, sillä ei se koskaan ennen ole tuollaisella voimalla ja vauhdilla kiskonut. Tein sitten niin, miten joissakin koulutusoppaissa neuvotaan: pysähdyin ja odotin, että Jekku kääntyy minua kohti. Taas jatkettiin matkaa, mutta sama vetäminen alkoi heti. Taas pysähdys. Pari askelta. Pysähdys. Lopulta Jekku alkoi vinkua ja vikistä, kun ei päässyt tyttöjen perään. Käännyimme hetkeksi toiseen suuntaan, joten Jekku unohti vainunsa, ja kävelymme pääsi jatkumaan ihan kivasti.

Nyt Jekku on jo ihan innoissaan lumesta: se kahlaa syvällä niin, että vain pää näkyy, tai sitten se tunkee päänsä lumihankeen, en tiedä miksi. Ei sitä tunnu enää niin palelevankaan. Sen turkki on kyllä niin helppohoitoinen! Lumi ei tartu, vaan se saa sen puristeltua pois itsestään.

Jekku on taas vähän riiviöillyt (en tiedä, onko tuo oikea sana...). Eilen se yritti hyppiä ja saada lipaston päältä jotakin. Onko jotain vinkkejä, millä tuon saisi kuriin? Totta kai kiellämme, kun se hyppää, mutta ei tunnu menevän perille. Tai no, eilen meni sen verran, että kielsin, Jekku lopetti hyppimisen, käänsin selkäni, ja noin viiden minuutin kuluttua puhelinjohto oli purtu kolmeen osaan. Aaargh! Taisi olla jo kolmas johto, jonka Jekku puree poikki. Kävin ostamassa uuden johdon ja ostin varoiksi kaksi. Nyt myös vaihdoimme modeemin paikkaa, josko siitä olisi apua.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Loikka sivulle

Jekku oppi vihdoin "sivulle" -käskyn! Jee! Se tosin tekee sen melko lennokkaasti: se hyppää ensin minua vasten ja sitten se jatkaa pomppaamalla sivulle. Mutta tyyli kai on tuossa lajissa vapaa, ainakin toivottavasti. Minua huvitti aivan suunnattomasti, kun Jekku loikki niin. En voinut kuin nauraa ja hihkua ja kehua sitä. Muuta uutta se ei ole nyt oppinut, mutta olemme keskittyneet vahvistamaan vanhoja taitoja.

Eilen emme olleet koirakoulussa, mutta toivottavasti ensi lauantaina taas pääsemme. Jekku oli äitini luona hoidossa, kun meillä oli vähän pikkujouluisia menoja. Siellä se oli purrut yhden sähköjohdon poikki ja kaapinut mullat kukkaruukusta lattialle. Mutta oli se silti ollut ihan ihana kuulemma kuitenkin.

Nyt pitäisi vihdoin alkaa kunnolla harjoitella näyttelyä varten! Hermostuttaa jo etukäteen, mitä siitä tulee. En tiedä, pystymmekö ihan vaan kotikonstein treenaamaan tarpeeksi. Tammikuussa järjestettäisiin joku näyttelykurssi, jota hieman harkitsen.