Perille mennyt oppi

Jekun jalka alkaa olla hiljalleen kunnossa, jee! Maanataina on viimeinen agilitykerta, joten sinne menemme. Siellä on harjoituskisat. Menestystä ei meille herune, kun taukoa kaikesta treenistä on ollut kolme viikkoa. Mutta on Jekku sentään jotain oppinut, todella nopeastikin vielä! Olen ottanut tavaksi, että rappukäytävässä käsken Jekkua istumaan hieman kauemmas hissin ovesta, jottei se ryykää ovelle jos vaikka hissistä on joku tulossa ulos. Käsken sen siis istua ja odottaa. Se saa tulla hissiin vasta vapaa-käskyn jälkeen. Olemme treenanneet tätä tyhjällä hissillä, mutta pari kertaa myös niin, että sieltä on joku tullut. Jekku on odottanut ihan kiltisti. Ihan joka kerta en tätä käskytystä tee, vaikka johdonmukaisuuden vuoksi varmaan pitäisi. Esimerkiksi eilen illalla en käskyttänyt Jekkua, eikä minulla ollut edes palkkanameja, eikä hissistä ollut tulossa ketään. Ajattelin siis, että marssimme vaan sinne suoraan. Mutta eikä mitä. Jekku istui tutulle paikalle ja jäi odottamaan, vaikka avasin jo hissin oven. Jekku odotti ja odotti, kunnes älysin sanoa "vapaa!". Sitten vasta Jekku asteli hissiin. Kehuin sitä kovin ja harmittelin, ettei ollut mitään makupaloja matkassa. Olen todella iloisesti yllättynyt, että tämä juttu on mennyt noin hienosti perille.

Se siitä

En tiedä, nousiko nyt tie agilityn saralla pystyyn. Olen tainnut mainitakin, että alkeisjatkokurssimme lähenee loppuaan, ja edessä on pienryhmäpaikan hakeminen. Lähetin pyynnön päästä jonottamaan tätä ryhmätreenipaikkaa. Sain vastauksen, että jonossa olemme, mutta jonot ovat pitkät ja voi mennä kauankin, ennen kuin paikkoja vapautuu. En sitten huomannut kysyä, että kuinkahan pitkä tuo jono mahtaa olla. Hiisi vieköön! Juuri, kun alkeiskurssin myötä laji pääsi viemään mukanaan! Nyt tulee sitten treenitaukoa entisestään. Harmittaa. Ymmärrän, että seurat haluavat pitää alkeiskursseja ja nille jatkoja, mutta miksi sisäänotto on niin suuri, jos käytännössä näiden alkeiskurssien jälkeen lajin jatkaminen on erittäin vaikeaa?

Jekun tassukin on vielä kipeä, mutta olen silti jo miettinyt varasuunnitelmaa. Eli kunhan Jekku on taas kunnossa, voisimme käydä ahkerammin Hitti-areenalla itseksemme (tai Viirun kanssa?) treenaamassa. Keväällä ja kesällä voisin myös käydä Kääppänöiden agilityssa, että pysyisi edes jonkinlainen kosketus lajiin.

Olen jostain lehdistä lukenutkin, että nykyään agilityyn on niin kova tunku, että kaikki eivät mahdu mukaan. En vain tajunnut, että mittakaava on tällainen ja jatkaminen näin vaikeaa.

Pahuksen pakkolepo

Anteeksi radiohiljaisuus. Tänne ei oikein kuulu mitään uutta tai ihmeellistä, päinvastoin. Jekku ontuu yhä tassuaan, joten pakkolepo jatkuu. Jekku on ihan parka, eikä ymmärrä, että miten niin ei voi riehua tai miten niin ei voida tehdä yhtään pidempää kävelyä. Muuten sitä ei tuo jalka tunnu vaivaavan, vaan vauhtia olisi ihan entiseen malliin. Eli astetta haastavampaa yrittää pitää sitä levossa. Jo kaksi agilitykertaa on jäänyt väliin, emmekä kyllä vielä tulevana maanantainakaan pääse. Sen jälkeen ei olekaan kuin yksi varsinainen kerta ja pari korvaavaa kertaa. Toivottavasti edes niihin päästäisiin.

Koska alkeisjatkokurssi lähenee loppuaan, tuli ajankohtaiseksi hakea pienryhmäpaikkaa, jos haluaa treenien jatkuvan. Ja haluanhan minä. Pienryhmissä on ilmeisesti täyttä, mutta toivottavasti pääsemme jonottamaan. Mitään vastausta ei ole vielä kyselyyn kuulunut. Olisi harmi jättää tämä tähän, kun vasta on päästy alkuun.

Niin, nyt ei siis kuulu kummempia. Pakkolepo jatkuu vielä toistaiseksi. Palataan, kun on jotain toivottavasti mukavampaa kerrottavaa.

Toipilas

Käytin nyt kuitenkin Jekkua lääkärissä tänään. Kaikesta vauhdista ja pirteydestä huolimatta se kuitenkin roikuttaa kipeää takatassuaan ilmassa ja konkkaa kolmella jalalla. Ajattelin, että parempi kai sitten on varmistua, ettei ole mitään pahempaa.

Varasin ajan Vettoriin, sillä heillä on toimipiste myös Turussa, melko lähellä keskustaa. Jostain syystä puhelu ohjautui Raision toimipisteeseen. Turussa ei olisi vapaita aikoja ollutkaan, joten menimme siis Raisioon. On kyllä mukava paikka: rauhallinen ja ihana henkilökunta!

Jekku oli mennessä ihan tohkeissaan, luuli kai raukka pääsevänsä johonkin mukavaan paikkaan. Ovelta se sitten meinasi tehdä täyskäännöksen haistaessaan kai lääkäriaseman hajut. Oli pakko napata se syliin, jossa se aloitti hillittömän tärinän ja karvojen tiputtelun. Lääkärin vastaanotollakin se vielä jännäsi ja työnsi päätä kainalooni. Lääkäri kokeili kipeää jalkaa, ja jossain vaiheessa Jekku vähän vingahti ja yritti pyristellä tilanteesta pois. Lääkäri totesi, ettei ainakaan tunne mitään rutinaa murtuman merkkinä, mutta parempi kuvata kuitenkin.

Jekulle tuikattiin piikki rauhoittavaa ja kannettiin röntgeniin. Hetken kuvailun jälkeen sain mennä Jekkua katsomaan. Se oli ihan ulalla maailman menosta, mutta minut nähdessäni se alkoi heiluttaa häntäänsä. Lääkärikin tuli toteamaan, että mitään murtumaa ei ole havaittavissa, vaan mitä todennäköisimmin kyse on jostakin pehmytkudosvammasta. Hoidoksi saimme tulehduskipulääkettä ja käskyn pitää Jekku levossa seuraavat pari viikkoa. Se onkin sitten kiva nähdä, miten tuo lepuutus onnistuu. Onneksi ei kuitenkaan ollut mitään pahempaa!

Pikkuhiljaa Jekku alkoi vähän virota, joten pääsimme lähtemään kotiin. Autossa se taas nukahti ja oli taju kankaalla kantaessani sen kotiin. Kotonakin se makasi taas kerran kieli poskella eteisessä. Jekku oli jotenkin niin hellyttävä, kun se makasi silmät vähän raollaan, poski vasten lattiaa ja kieli ulkona. Ihmeen kauan tuo rauhoittava aine vaikutti, mutta nyt Jekku on taas entisessä vedossaan. Nyt sitten yritämme pitää sitä pakkolevossa jonkun tovin.

Kolmijalkainen koira

Ehkäpä kuvistakin on jo käynyt ilmi, että Jekku mieluusti seisoo toinen etutassu pystyssä, kuin seisoja ikään. Se vaan saattaa jäädä seisomaan ja pohtimaan jotakin, tai katsomaan kaukaisuuteen ja samalla tassu kai sitten vaan unohtuu ylös...







Nyt Jekku on kolmijalkainen ihan muista syistä, kurjuuksien kurjuus. Mies nimittäin astui vahingossa Jekun takatassun päälle, siis varpaille, ei tokikaan koko jalalle. (Ja niin, en tiedä, miksi piti kirjoittaa, että vahingossa, sillä ei kai kukaan ajattele, että Mies sen tahallaan olisi tehnyt. Mutta ilman tuota vahingossa-sanaa kuulostaisi siltä, että teko olisi ollut tahallinen) Jekku ei varaa tuolle jalalle ollenkaan, vaan pomppii kolmella tassulla eteenpäin. Jekku antaa kuitenkin koskea tassuun, vaikka vähän aristaakin. Ei siis ulvo kivusta tai mitään. Soitin eläinlääkäripäivystykseen, jossa todettiin, että ehkä kyseessä on vain jokin pehmytkudosvamma. Pidämme Jekkua nyt levossa tämän viikonlopun ja katsotaan, jos se siitä tokenisi. Muussa tapauksessa sitten maanantaina lääkäriin. Kurjaa katsoa, kun toinen nilkuttaa, mutta ei se paljon näytä Jekun tahtia haittaavan.

Radalla

Jihuu, tänään pääsimme tekemään oikein melkein kunnon rataa. Eli toisin sanoen Jekku pääsi kiipeämään ja kirmaamaan, minä puolestani pääsin pinkomaan ihan kieli vyön alla. Mutta kivaa se oli ja hyvä fiilis siitä jäi! Ihan ensin oli tarkoitus ottaa vähän varovaisemmin hyppy ja A-este, sitten hyppy, A ja hyppy. Muutekin ihan kiva, mutta Jekku kun on tuollainen kiipeilyorientoitunut, se pinkaisi A:lle sellaisella vauhdilla, etten minä pysynyt perässä. Tämä johti siihen, että kontakti jäi olemattomaksi. Jätimme ekan hypyn pois ja lähdimme suoraan A:lle. Ihmeesti tuo pieni otus sai siihenkin jo kerättyä vauhtia. No, A sikseen, sitten loppuradalle. Eli hyppy, putki, kaksi hyppyä, kepit, kaksi hyppyä ja lopuksi pussi. Kepit tuottavat melkoisia hankaluuksia, mutta menivät ihan kivasti verkkojen kanssa. Positiivista oli se, että Jekku meni ohjaukseni mukaan. Tai ehkä pitäisi sanoa, että minä onnistuin ohjaamaan niin, että Jekku osasi mennä oikeille esteille. Etukäteen pelkäsin, että tulee hapuilua ja pitää korjata, mutta ei. Teimme radan kolme kertaa ja joka kerta joka este meni kerrasta. Jes! Jäi todella hyvä mieli. Oli myös kiva huomata, mikä vauhti Jekulla on. Oli myös hauska huomata, miten itse tuossa hengästyy! Tämähän käy urheilusta!

Tuo rata oli siis pääasia tänään. Muuten teimme pienimuotoisesti kontakteja treinerillä ja sitten keppejä. Ne kyllä koituvat meille ongelmaksi. Parhaiten Jekku menisi kepit ilman mitään ohjureita käsiohjauksella, mutta sitä ei kai suositella. Mutta jos kepeissä on verkot, ei Jekku hahmota koko hommaa. Sitten kun kepeissä on sellaiset kapeammat läpinäkyvät jutut (mikä niiden nimi on?), ei hommasta tule mitään. Jekku menee joku yli tai ali, mutta ei pujottele. Äh.