Tuossa jokin aika sitten sain viestin, jossa kyseltiin mahdollisesta halukkuudestamme lähteä esiintymään Turun Messuille. Kyseessä oli turkulaisen Pienen Tassuputiikin muotinäytös, johon toki hieman hulluna suostuin. Kaikkeahan sitä pitää kokeilla. Ensin ehdotin, että voisin toisena päivänä olla Jekun kanssa, toisena sitten Jalon. Mutta tuli pyyntö, että molempina päivinä molemmat koirat. Asia selvä. Sinne siis.
Me olimme siis estradilla perjantaina ja lauantaina. Perjantaina molemmat menivät kaksi kierrosta, lauantaina Jekku meni kerran, Jalo kaksi. Kyllä oli säpinää, kun siinä ihan muina malleina piti vaihtaa lennosta ja äkkiä vaatteita ennen uusintakierrosta! Jekku esitteli hienot turkoosit valjaat ja hihnan ja sitten turkoosin hupparin. Jalolla oli jonkinlaiset veneilyvaljaat ja oranssi hihna ja sitten toisena kostyymina lila loimi ja siihen sopiva hieno lila panta ja hihna.
En voi kuin olla tyytyväinen ja suorastaan ikionnellinen koiriemme käyttäytymisestä! Ne kulkivat niin hienosti kontaktissa kierrokset kehän ympäri (no, lauantain ekalla kiekalla Jalolla vähän keuli, mutta noin muuten). Lisäksi ne olivat ihmisvilinässäkin todella asiallisesti. Pääsivätpä ne vähän tekemään tuttavuutta alpakoidenkin kanssa! Oli siinä sentään aita välissä, eivätkä alpakatkaan ihan iholle tulleet, mutta Jaloa selvästi kiinnosti, Jekku oli suuntautunut jonkun narttukoiran perään. Ihmisiäkin huvitti, kun Jalo oli matalana ja kaula pitkänä alpakka-aitauksen suuntaan. Se ei selvästikään osannut päätellä, mikä tyyppi siinä oli kyseessä.
Sitten vielä ulkonakin oli melkoinen testi, kun yleisöä lennättänyt helikopteri pörräsi siitä ihan matalalta noustessaan ja laskiessaan. Jalo teki pienen kumartavan väistöliikkeen vilkaistessaan isoa, pörräävää lintua, mutta muuten se ei ollut moksiskaan! Ei siis paniikkia tai pelästystä. Mahtavaa!
Oli kyllä kiva ja hieno kokemus päästä mukaan! Voisihan tuota lähteä toistekin, jos tarpeen.
maanantai 24. elokuuta 2015
perjantai 14. elokuuta 2015
Sisko ja sen veli
Kävimme Jalon ja Jekun kanssa tiistaina moikkaamassa Hippu-siskon laumaa. Hippu oli laumoineen tullut näille seuduille viikonlopun näyttelyä varten ja jääneet sitten vähän lomailemaan Rymättylään. Paikalla olivat siis mudit Hippu, Ansa, Matti ja tietysti Jalo, sekä väärää rotua edustavana Jekku.
Hauskaa tuntui olevan! Kävimme ensin pienellä kävelyllä, mutta kun tie osoittautui turhan vilkkaaksi, palasimme pian mökin pihalle. Mökin lähellä oli pari lampea, jonne mudit tietysti sukelsivat. Hippu ihan uimalla ui ympyrää muiden tyytyessä roiskimaan rannalla. Matti-pentunen vei sydämeni täysin! Se aukoi päätään isommilleen ja lähenteli minua. Jekku ja Jalo suhtautuivat siihen kuitenkin ihan asiallisesti. Ansa koitti vikitellä Jekkua, joka ei lämmennyt. Jekku ei ylipäätään innostu, jos joku narttu sitä liehittelee. Sen sijaan jos narttu ärähtää, Jekku saa lisää vettä myllyynsä. Valitettavasti nyt ei tullut kuvia kuin sisaruksista poseeraamasta. Mutta sitäkin kivempi kuva tuli!
Kiitokset vielä Marikalle seurasta! Jalo meinasi nukahtaa jo autossa istualleen kuono ikkunaa vasten. Kotona olikin sitten harvinaisen rauhallinen ilta...
Lopuksi pari kuvaa kauniista sisaruksista.
Hauskaa tuntui olevan! Kävimme ensin pienellä kävelyllä, mutta kun tie osoittautui turhan vilkkaaksi, palasimme pian mökin pihalle. Mökin lähellä oli pari lampea, jonne mudit tietysti sukelsivat. Hippu ihan uimalla ui ympyrää muiden tyytyessä roiskimaan rannalla. Matti-pentunen vei sydämeni täysin! Se aukoi päätään isommilleen ja lähenteli minua. Jekku ja Jalo suhtautuivat siihen kuitenkin ihan asiallisesti. Ansa koitti vikitellä Jekkua, joka ei lämmennyt. Jekku ei ylipäätään innostu, jos joku narttu sitä liehittelee. Sen sijaan jos narttu ärähtää, Jekku saa lisää vettä myllyynsä. Valitettavasti nyt ei tullut kuvia kuin sisaruksista poseeraamasta. Mutta sitäkin kivempi kuva tuli!
Kiitokset vielä Marikalle seurasta! Jalo meinasi nukahtaa jo autossa istualleen kuono ikkunaa vasten. Kotona olikin sitten harvinaisen rauhallinen ilta...
Lopuksi pari kuvaa kauniista sisaruksista.
 |
| Kuvaaja: Marika Vähämaa |
keskiviikko 12. elokuuta 2015
Unkarinpaimenkoirien erikoisnäyttely 9.8.2015
Sunnuntaina siis näyteltiin Turussa Unkarinpaimenkoirat ry:n erikoisnäyttelyn merkeissä. Mudeja oli ilmoitettu 16, ja tuomarina toimi suomalainen Maija Sylgrén. Samaan aikaan viereisessä kehässä pyöri myös unkarilaisten jalostustarkastus. Me osallistuimme vain näyttelyyn.
Tuomari oli erittäin tarkka. Ensin juostiin ympäri, sitten koira pöydälle, jossa se mitattiin, sitten seisotusta maassa ja sitten vielä edestakaisin ja ympäri. Romu sai myös näyttelyuransa kattavimman arvioinnin, josta sitten harmillisesti oli jäänyt uupumaan se mittaustulos. En tullut sitä kysyneeksi, kun oletin, että se totta kai kirjataan arvosteluun. Romun tuloksena oli ERI SA PU2. Eli hieno tulos, taas! Hieno on arvostelukin:
2-vuotias voimakasrunkoinen, hyvät rungon mittasuhteet omaava uros. Voimakaskalloinen uroksen pää. Silmät voisivat olla tummmmat. Erinomaiset korvat ja korvakarvat. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Tiivis rintakehä. Erinomainen tilava runko ja lihaskunto, hyvä, leveä reisi. Tasapainoiset kulmaukset. Vauhdikas, sujuva liike. Erinomainen karvanlaatu. Miellyttävä käytös.
Sellaista. Nyt pidämme vähän taukoa näyttelyistä, vaikka into itsellä olisi kova. Se vaan, että nyt ei ole oikeastaan varsinaista tavoiteltavaa enää... Ehkä pitää jossain vaiheessa katsoa vähän ulkomaankin näyttelyitä, jos jonnekin rohkaistuisi.
Loppuun pari kuvaa vielä. Ehkä saan niitä jossain vaiheessa enemmän, joten julkaisen sitten vaikka erikseen kuvapostauksen.
Tuomari oli erittäin tarkka. Ensin juostiin ympäri, sitten koira pöydälle, jossa se mitattiin, sitten seisotusta maassa ja sitten vielä edestakaisin ja ympäri. Romu sai myös näyttelyuransa kattavimman arvioinnin, josta sitten harmillisesti oli jäänyt uupumaan se mittaustulos. En tullut sitä kysyneeksi, kun oletin, että se totta kai kirjataan arvosteluun. Romun tuloksena oli ERI SA PU2. Eli hieno tulos, taas! Hieno on arvostelukin:
2-vuotias voimakasrunkoinen, hyvät rungon mittasuhteet omaava uros. Voimakaskalloinen uroksen pää. Silmät voisivat olla tummmmat. Erinomaiset korvat ja korvakarvat. Oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Tiivis rintakehä. Erinomainen tilava runko ja lihaskunto, hyvä, leveä reisi. Tasapainoiset kulmaukset. Vauhdikas, sujuva liike. Erinomainen karvanlaatu. Miellyttävä käytös.
Sellaista. Nyt pidämme vähän taukoa näyttelyistä, vaikka into itsellä olisi kova. Se vaan, että nyt ei ole oikeastaan varsinaista tavoiteltavaa enää... Ehkä pitää jossain vaiheessa katsoa vähän ulkomaankin näyttelyitä, jos jonnekin rohkaistuisi.
Loppuun pari kuvaa vielä. Ehkä saan niitä jossain vaiheessa enemmän, joten julkaisen sitten vaikka erikseen kuvapostauksen.
maanantai 10. elokuuta 2015
Turun Elonäyttely 8.8.2015
Viime viikonloppuna tuli oltua näyttelyissä oikein tuplana, kun ensin lauantaina oli Turun Elonäyttelyssä paimenkoirien päivä ja sitten sunnuntaina tuon samaisen näyttelyn yhteydessä pidettiin Unkarinpaimenkoirat ry:n erikoisnäyttely. Olin siis ilmoittanut Romun molempiin. Viikonloppu oli lämmin; meininki oli siis tyystin toista kuin viikkoa aiemmin Porissa.
Koska Romu jo valioitui, ei sillä varsinaisesti ollut mitään "haettavaa" Elonäyttelystä. Mutta ilmoittaessani sitä näyttelyyn en vielä tiennyt, olisiko tuo valio vai ei. Ajattelin tätä vähän sellaisena varmistuksena.
Tuomarina toimi unkarilainen Zsuzsanna Farkashazine Folkmann. Odotinkin mielenkiinnolla, mitä hän Romusta sanoisi. No, hän sanoi melko lyhyesti ja ytimekkäästi seuraavaa:
Very good size dog. Correct head proportions and teeth. Good front. Very good backline. Good angulated. Good balanced movement.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Romu oli rotunsa paras! Neljännen kerran putkeen. Vau. Siinä kun oli urosten kilpailuluokka, tuomari totesi olevansa erittäin onnellinen. Ilmeisesti urokset sitten miellyttivät häntä kovasti.
Koska Turussa kerran olimme, päätimme oikein jäädä loppuun asti. Jopa Mies oli mukanamme kiltisti alusta loppuun. Vau. Ryhmässä emme sijoittuneet, eipä sillä että olisin sitä edes odottanut. Mutta ihan hienosti ryhmän voitti pumi, että unkarilaiselle meni voitto kuitenkin. Niin ja Luupään Grillitassu eli Milo oli ryhmän nelonen! Pahuksen hienoa!
Kirjoitan erillisen postauksen erkkarista ja yritän sen yhteyteen saada kuviakin.
Koska Romu jo valioitui, ei sillä varsinaisesti ollut mitään "haettavaa" Elonäyttelystä. Mutta ilmoittaessani sitä näyttelyyn en vielä tiennyt, olisiko tuo valio vai ei. Ajattelin tätä vähän sellaisena varmistuksena.
Tuomarina toimi unkarilainen Zsuzsanna Farkashazine Folkmann. Odotinkin mielenkiinnolla, mitä hän Romusta sanoisi. No, hän sanoi melko lyhyesti ja ytimekkäästi seuraavaa:
Very good size dog. Correct head proportions and teeth. Good front. Very good backline. Good angulated. Good balanced movement.
Ja niinhän siinä sitten kävi, että Romu oli rotunsa paras! Neljännen kerran putkeen. Vau. Siinä kun oli urosten kilpailuluokka, tuomari totesi olevansa erittäin onnellinen. Ilmeisesti urokset sitten miellyttivät häntä kovasti.
Koska Turussa kerran olimme, päätimme oikein jäädä loppuun asti. Jopa Mies oli mukanamme kiltisti alusta loppuun. Vau. Ryhmässä emme sijoittuneet, eipä sillä että olisin sitä edes odottanut. Mutta ihan hienosti ryhmän voitti pumi, että unkarilaiselle meni voitto kuitenkin. Niin ja Luupään Grillitassu eli Milo oli ryhmän nelonen! Pahuksen hienoa!
Kirjoitan erillisen postauksen erkkarista ja yritän sen yhteyteen saada kuviakin.
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Pori KV 1.8.2015
Eilen suuntasimme kohti Poria Romun kanssa: luvassa oli Romun kolmas näyttely. Ihan kukonlaulunaikaan ei tarvinnut lähteä, sillä aikataulun mukaan mudien aika koittaisi hieman ennen puoltapäivää. Halusin kuitenkin olla sikäli ajoissa paikalla, että saisi Romua vähän taas totuteltua meininkiin. Ja ihan kaiken kruununa alkoi tietysti sataa juuri, kun sain auton parkkiin. Oliko mukana sadevarusteita? No ei.
Siinä kehän laidalla odotellessa sade yltyi. Hienoa. Juttelimme kilpakumppanimme Zakon omistajan kanssa, että kai tässä täytyy vähän hullu olla. Kolmaskin mudi oli ilmoitettu (niin ikään avoimeen luokkaan), mutta se ei koskaan saapunut paikalle. Niinpä kisasimme taas kaksin.
Tuomarina oli mahdottoman charmantti kroatialainen Boris Spoljaric. Hän kohteli sekä koiraa että handleria hienosti ja ystävällisesti. Ensin kehä ympäri, sitten koiran tsekkaus. Handleri sai itse näyttää koiran hampaat. Tuomari oli melkoisen nopea, mutta kuitenkin arvioi mielestäni tarpeeksi kattavasti. Romu sai ERIn ja SAn, kuten oli saanut nuortenluokankin koira. Tuomari nyökäytti Zakoa kohden ja sanoi kehäsihteerille: best male. Olin ihan että no hitto. Mutta tuomari kehottikin vain kutsumaan kilpailuluokan koolle. Sitten menimme yksitellen kehän ympäri. Kun juoksin sateesta kohti tuomarin telttaa, hän kätteli ja osoitti meidät ensimmäiseksi! Voi jee! Kehäsihteeri kyselemään, että saammeko ottaa sertin vastaan. Voi kyllä! Kerroin myös, miten asian laita on: Romu valioitui tällä! Tuomari kumartui vielä leikittämään Romua ja onnitteli minua. Niin, että Romu on nykyisin sitten Suomen muotovalio! Ei hassummin; kolme näyttelyä, joista kaikista täsmälleen sama rivi: ERI SA PU1, SERT, CACIB ja ROP. Nyt loppui tila ruusuketauluista, samaten palkintohyllyltä. Tuli muuten näyttelyhistoriani hienoimmat pokaalit!
Parempia valiokuvia tulossa ehkä joskus. Voin muuten sanoa, että oli hippasen hankalaa niitä kuvia ottaa. Ensimmäisenä hirtti kiinni itse sankarilla, sitten minulla, Mies kesti urhoollisesti kuvaussession loppuun asti.
Loppuun vielä Romun arvostelu:
"2 years. Beautiful head. Good bite. Typical shape & eye pigment. Nice front. Excellent angulations. Excellent expression. Godo coat. Soft temperament."
Siinä kehän laidalla odotellessa sade yltyi. Hienoa. Juttelimme kilpakumppanimme Zakon omistajan kanssa, että kai tässä täytyy vähän hullu olla. Kolmaskin mudi oli ilmoitettu (niin ikään avoimeen luokkaan), mutta se ei koskaan saapunut paikalle. Niinpä kisasimme taas kaksin.
Tuomarina oli mahdottoman charmantti kroatialainen Boris Spoljaric. Hän kohteli sekä koiraa että handleria hienosti ja ystävällisesti. Ensin kehä ympäri, sitten koiran tsekkaus. Handleri sai itse näyttää koiran hampaat. Tuomari oli melkoisen nopea, mutta kuitenkin arvioi mielestäni tarpeeksi kattavasti. Romu sai ERIn ja SAn, kuten oli saanut nuortenluokankin koira. Tuomari nyökäytti Zakoa kohden ja sanoi kehäsihteerille: best male. Olin ihan että no hitto. Mutta tuomari kehottikin vain kutsumaan kilpailuluokan koolle. Sitten menimme yksitellen kehän ympäri. Kun juoksin sateesta kohti tuomarin telttaa, hän kätteli ja osoitti meidät ensimmäiseksi! Voi jee! Kehäsihteeri kyselemään, että saammeko ottaa sertin vastaan. Voi kyllä! Kerroin myös, miten asian laita on: Romu valioitui tällä! Tuomari kumartui vielä leikittämään Romua ja onnitteli minua. Niin, että Romu on nykyisin sitten Suomen muotovalio! Ei hassummin; kolme näyttelyä, joista kaikista täsmälleen sama rivi: ERI SA PU1, SERT, CACIB ja ROP. Nyt loppui tila ruusuketauluista, samaten palkintohyllyltä. Tuli muuten näyttelyhistoriani hienoimmat pokaalit!
Parempia valiokuvia tulossa ehkä joskus. Voin muuten sanoa, että oli hippasen hankalaa niitä kuvia ottaa. Ensimmäisenä hirtti kiinni itse sankarilla, sitten minulla, Mies kesti urhoollisesti kuvaussession loppuun asti.
Loppuun vielä Romun arvostelu:
"2 years. Beautiful head. Good bite. Typical shape & eye pigment. Nice front. Excellent angulations. Excellent expression. Godo coat. Soft temperament."
lauantai 1. elokuuta 2015
Jokaiselle jotakin
Eilen oli hieman harmaa päivä, vaikka onneksi lähes sateeton sellainen. Olemme tällä hetkellä ikään kuin asumuserossa Miehen kanssa: hän on Jalon ja Romun kanssa vanhempiensa tiluksilla, minä olen Jekun kanssa kaupungissa. Mutta jotta tapaisimme edes joskus, menimme taas eilen koirauimarannalle.
Keli oli, kuten mainitsin, hieman harmaa. Vähän tihkutti vettä mennessä, mutta ei sentään pahasti. Ja kun tuolla keikalla nyt kastui joka tapauksessa, niin samapa kai se. Sen verran kalsea ilma oli, että emme viipyneet niin kauaa kuin viimeksi. Viskelimme taas veljeksille keppejä. Edelleen Romu nouti niitä kauempaa Jalon jäädessä rannalle ruikuttamaan. Tai siis rantaveteen. Kova hinku silläkin oli, mutta ei se sitten kuitenkaan kauemmaksi irronnut. Molemmat kyllä oikein sukelsivat pari kertaa kepin perässä.
Alkuillasta oli onneksi Jekun vuoro päästä touhuamaan: olimme nimittäin sopineet treffit taas Sofi-ranskiksen kanssa. Aluksi tyypit ottivat spurtteja ihan kivasti, mutta sitten touhu hyyty.i. Jekku oli jotenkin poikkeavan paljon omilla teillään Sofin taas seuratessa meidän kintereillämme. Pari spurttia Jekku otti Sofin kanssa niin, että häntäkin suoristui. Lopulta minun piti kuitenkin ottaa Jekku kiinni, kun se haahuili niin omia menojaan.
En minä nyt niin kysellyt, että oliko koirilla kivaa, mutta ainakin itselle tuli taas kiva olo, kun kaikki koirat saivat vapaata temmellystä.
Keli oli, kuten mainitsin, hieman harmaa. Vähän tihkutti vettä mennessä, mutta ei sentään pahasti. Ja kun tuolla keikalla nyt kastui joka tapauksessa, niin samapa kai se. Sen verran kalsea ilma oli, että emme viipyneet niin kauaa kuin viimeksi. Viskelimme taas veljeksille keppejä. Edelleen Romu nouti niitä kauempaa Jalon jäädessä rannalle ruikuttamaan. Tai siis rantaveteen. Kova hinku silläkin oli, mutta ei se sitten kuitenkaan kauemmaksi irronnut. Molemmat kyllä oikein sukelsivat pari kertaa kepin perässä.
Alkuillasta oli onneksi Jekun vuoro päästä touhuamaan: olimme nimittäin sopineet treffit taas Sofi-ranskiksen kanssa. Aluksi tyypit ottivat spurtteja ihan kivasti, mutta sitten touhu hyyty.i. Jekku oli jotenkin poikkeavan paljon omilla teillään Sofin taas seuratessa meidän kintereillämme. Pari spurttia Jekku otti Sofin kanssa niin, että häntäkin suoristui. Lopulta minun piti kuitenkin ottaa Jekku kiinni, kun se haahuili niin omia menojaan.
En minä nyt niin kysellyt, että oliko koirilla kivaa, mutta ainakin itselle tuli taas kiva olo, kun kaikki koirat saivat vapaata temmellystä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)