Nyt alkaisi olla se hetki, kun voi katsoa tätä vuotta taaksepäin ja tarkastella, mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä. Samalla voisi tehdä varovaisen silmäyksen kohti tulevaa.
Tämä vuosi on mennyt koiramaisissa merkeissä. Koiraharrastus on melkolailla vienyt mukanaan. Keväällä jatkoimme agilityn alkeisjatkokurssilla ja sen loputtua jäimme odottamaan pienryhmäpaikkaa, joka irtosi vasta elokuussa. Kesällä olimme kuitenkin muutaman kerran kesäkurssilla. Agilityn myötä olen myös saanut paljon uusia tuttavuuksia elämääni. Innostus on tällä hetkellä melkoinen, mutta aivan alkutaipaleella olemme yhä. Suurin ongelma on oma sähläämiseni. Sen kun saisin kuriin, alkaisi varmasti sujua paremmin. Toinen ongelma on ne pirun kontaktit. Niiden suhteen tarvitsemme vielä paljon treeniä.
Muutamissa epiksissäkin olemme startanneet. Pari kertaa tuloksena on ollut nollarata, yhdellä kerralla 25 virhepistettä. Epiksissä olisi tarkoitus käydä keväälläkin.
Keväällä kävimme kokeilemassa lampaiden paimennusta. Ei ollut Jekun juttu se, kuten silloin kerroinkin, mutta tulipa testattua sitäkin sorttia.
Syksyllä innostuin kokeilemaan Jekun kanssa doboa. Sekin on hauskaa! Jatkamme nyt tammikuussa dobon jatkokurssille. Tuleepa omistajankin tehtyä vähän lihaskuntoharjoituksia sitä myötä.
Entäpä sitten vuosi 2013?
Haavenani olisi se virallisissa kisoissa starttaaminen. Olkoonkin sitten vaikka vuoden viimeisissä kisoissa, mutta kuitenkin. Toisaalta mitään ei saavuta, ellei uskalla asettaa tavoitteita.
Näytelmien suhteen on vähän ristiriitaiset fiilikset: mennäkö vai ei? Yhteen näyttelyyn, tammikuun Turun näyttelyyn, olen Jekun ilmoittanut. Ehkäpä menemme vielä pariin tässä lähellä olevaan näyttelyyn ensi vuoden aikana. Jos kummempaa menestystä ei irtoa, sitten saa niiden osalta riittää.
Olen myös miettinyt, että olisi mielenkiintoista käyttää Jekku luonnetestissä. Jos sopiva osuu kohdalle, harkitsen vakavasti Jekun ilmoittamista sellaiseeen.
Toiveenamme on myös yksi nelijalkainen perheenjäsen lisää.
Yhden uudenvuodenlupauksenkin teen: ensi vuonna aion alkaa valokuvata enemmän, jotta saisi kuvamateriaalia tänne bloginkin puolelle.
Oikein onnellista ja menestyksekästä vuotta 2013 kaikille! Jekkuilua palaa asiaan taas ensi vuoden puolella.
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
perjantai 28. joulukuuta 2012
Välipäivän aksailut
ATT:lla on varsinaisesti joulutauko treeneistä, mutta kouluttajamme Taina ystävällisesti lupasi vetää treenit tänäänkin. Meitä olikin paikalla kaikkiaan viisi koirakkoa, eli ihan hukkaan ei mennyt. Paitsi ehkä meidän osaltamme. Plaah.
Meillä on siis takana kolmen viikon treenitauko, ja se kyllä näkyi. Jekku oli aivan holtiton ja pitelemätön, minä ruosteessa ja kärsimätön. Jekku syöksyi ekalta esteeltä suoraan A:lle, vaikka olisi pitänyt mennä putkeen. En edes nähnyt, että noin voisi käydä. Se kai vaan bongasi juuri sopivasti sen A:n. Myönnän kyllä, että omalla huiskimisellani oli osuutta asiaan. Tai siis, omistajassahan se vika nimenomaan on, ei koirassa, edelleenkään.
Kun alkukiemuroista selvittiin, piti tehdä joko persjättö tai valssi hypyltä A:lle. Minä vähän jo siinä rinta rottingilla ajattelin, että varma nakki, A:lle Jekku lähtee aina. Ja pyh! Siitä se vilahti selkäni takaa seuraavalle hypylle. Tiedän, että omaa tuskastumista ei saisi näyttää, mutta kyllä se varmasti minusta näkyi. Kun nämä alkuradan kompastuskivet oli ohitettu, loppu meni jo sujuvammin.
Tällä kerralla treenattiin keppejä ns. "väärältä puolelta", siis niin, että itse olin keppien vasemmalla puolella. Yleensä kai olen ollut oikealla. Eivätpä meinanneet sujua nekään. Alku lähti hyvin, mutta jossain vaiheessa Jekku livahti pois väärästä kohdasta. Ohjurit olivat siis alussa ja lopussa, mutta lisäsimme yhden vielä keskellekin. Jekku kyllä hakee jo kovasti kepeille ja lähtee vauhdilla. Minun pitää vähän yrittää himmata, ettei menisi ihan hätiköidyksi.
Lopuksi teimme vielä lisää keppitreeniä ja lopetimme, kun tuli onnistunut suoritus molemmilta puolilta. Eli johonkin sentään eilisissä treeneissä voin olla tyytyväinen.
Kontaktit ovat yhä aivan hävettävän huonot. En tiedä, mitä tai miten niiden kanssa pitäisi tehdä. Odottelen nyt tammikuuta ja sitä, että saan oman avaimen hallille, jotta pääsemme tehotreenaamaan.
Olin vähän salaa jo miettinyt, josko ensi vuonna pääsisimme starttaamaan virallisissa kisoissa. Eilen tuli sellainen olo, että tuskinpa. Mutta yrittänytta ei edelleenkään laiteta, treeniä treeniä vaan lisää!
Meillä on siis takana kolmen viikon treenitauko, ja se kyllä näkyi. Jekku oli aivan holtiton ja pitelemätön, minä ruosteessa ja kärsimätön. Jekku syöksyi ekalta esteeltä suoraan A:lle, vaikka olisi pitänyt mennä putkeen. En edes nähnyt, että noin voisi käydä. Se kai vaan bongasi juuri sopivasti sen A:n. Myönnän kyllä, että omalla huiskimisellani oli osuutta asiaan. Tai siis, omistajassahan se vika nimenomaan on, ei koirassa, edelleenkään.
Kun alkukiemuroista selvittiin, piti tehdä joko persjättö tai valssi hypyltä A:lle. Minä vähän jo siinä rinta rottingilla ajattelin, että varma nakki, A:lle Jekku lähtee aina. Ja pyh! Siitä se vilahti selkäni takaa seuraavalle hypylle. Tiedän, että omaa tuskastumista ei saisi näyttää, mutta kyllä se varmasti minusta näkyi. Kun nämä alkuradan kompastuskivet oli ohitettu, loppu meni jo sujuvammin.
Tällä kerralla treenattiin keppejä ns. "väärältä puolelta", siis niin, että itse olin keppien vasemmalla puolella. Yleensä kai olen ollut oikealla. Eivätpä meinanneet sujua nekään. Alku lähti hyvin, mutta jossain vaiheessa Jekku livahti pois väärästä kohdasta. Ohjurit olivat siis alussa ja lopussa, mutta lisäsimme yhden vielä keskellekin. Jekku kyllä hakee jo kovasti kepeille ja lähtee vauhdilla. Minun pitää vähän yrittää himmata, ettei menisi ihan hätiköidyksi.
Lopuksi teimme vielä lisää keppitreeniä ja lopetimme, kun tuli onnistunut suoritus molemmilta puolilta. Eli johonkin sentään eilisissä treeneissä voin olla tyytyväinen.
Kontaktit ovat yhä aivan hävettävän huonot. En tiedä, mitä tai miten niiden kanssa pitäisi tehdä. Odottelen nyt tammikuuta ja sitä, että saan oman avaimen hallille, jotta pääsemme tehotreenaamaan.
Olin vähän salaa jo miettinyt, josko ensi vuonna pääsisimme starttaamaan virallisissa kisoissa. Eilen tuli sellainen olo, että tuskinpa. Mutta yrittänytta ei edelleenkään laiteta, treeniä treeniä vaan lisää!
sunnuntai 23. joulukuuta 2012
Pukille kyytiä...
...olkipukille nimittäin. Kävimme tänään äitini luona, ja voisin nyt todeta, että tänä vuonna joulupuu on rakennettu lähes kirjaimellisesti. Ensimmäistä kertaa elämäni aikana meillä on muovikuusi, mutta se on kyllä hieno. Se piti koota osista ja asetella oksat haluamallaan tavalla. Jekku hyökyi tietysti joulupalloja mutta ei onnistunut niitä (vielä) saalistamaan. Sen sijaan se iski kiinni olkipukkiin väittömästi sen nähtyään. Vanha koiramme Karo aikanaan olkipukkia jo vähän raasi. Jekku lähestyi olkipukkia, otti sitä kiinni sarvesta ja veti. Irrotin Jekun, nostin pukkia ylös, jolloin Jekku tarttui sen jalkaan, laskin pukkia, jolloin Jekku nappasi kiinni sen parrasta. Tässä vaiheessa totesimme, että laitetaanpa pukki vaikka korkeamman pöydän päälle turvaan. Jekku kävi melkoisen kuumana. En tiedä, miten se tuosta olkisesta koristeesta saikin sellaiset kiksit. Mitähän olisi tapahtunut, jos se olisi saanut toteuttaa itseään ihan vapaasti olkikoristeen kanssa..?
Tämän postauksen myötä Jekkuilua hiljenee joulun viettoon. Viettäkäähän ihana ja rauhaisa joulu ja olkaa kilttejä toinen toisillenne!
Tämän postauksen myötä Jekkuilua hiljenee joulun viettoon. Viettäkäähän ihana ja rauhaisa joulu ja olkaa kilttejä toinen toisillenne!
tiistai 18. joulukuuta 2012
Älä osta koiraa häkistä
Messukeskuksen näyttelyssä lanseerattiin Älä osta koiraa häkistä -kampanja, jolla pyritään lisäämään ihmisten tietoisuutta pentutehtailusta. Tavoite myös on, että koko pentutehtailu saataisiin loppumaan.
Mistä sitten puhutaan, kun puhutaan pentutehtailusta? Pentutehtailijat pyrkivät "kasvattamaan" koiranpentuja mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. Pentutehtailu on häikäilemätöntä bisnestä, joka tuottaa kärsimystä ennen kaikkea eläimille, mutta myös pennun ostajalle. Pennut jätetään rokottamatta ja niiden emot (ja pennut) madottamatta. Ostaja saa siis pahimmillaan hyvin sairaan koiran kotiinsa.
Tässä kampanjan nettisivuilta poimittuna joitakin pentutehtailun tuntomerkkejä:
Halpoja koiria on myynnissä ilmaisissa ilmoituspaikoissa internetissä tai lehdissä.
Myyjä haluaa tehdä kaupat nopeasti.
Myyjä ei halua tehdä pennusta kirjallista kauppakirjaa.
Myynnissä on useita eri-ikäisiä ja -rotuisia koiria samanaikaisesti.
Ostajalle ei näytetä pennun asuinoloja tai sen emää.
Myyjää ei kiinnosta ostajan valmius koiran hankintaan.
Koira on apaattinen.
Pentuetta väitetään vahinkoastumisen seurauksena syntyneeksi.
Myyjä saattaa uhata pennun lopettamisella mikäli ostaja ei osta sitä heti.
Ethän siis sorru pimeään pentuun!
Kampanjasta lisää osoitteessa www.halpapentu.fi
Tykkää kampanjasta myös facebookissa ja levitä tietoa!
Kampanjasivulla on luettavissa tositarinoita. Itse jätin ne lukematta, sillä alkaisi vaan itkettää ja ahdistaa.
Mistä sitten puhutaan, kun puhutaan pentutehtailusta? Pentutehtailijat pyrkivät "kasvattamaan" koiranpentuja mahdollisimman paljon mahdollisimman halvalla. Pentutehtailu on häikäilemätöntä bisnestä, joka tuottaa kärsimystä ennen kaikkea eläimille, mutta myös pennun ostajalle. Pennut jätetään rokottamatta ja niiden emot (ja pennut) madottamatta. Ostaja saa siis pahimmillaan hyvin sairaan koiran kotiinsa.
Tässä kampanjan nettisivuilta poimittuna joitakin pentutehtailun tuntomerkkejä:
Halpoja koiria on myynnissä ilmaisissa ilmoituspaikoissa internetissä tai lehdissä.
Myyjä haluaa tehdä kaupat nopeasti.
Myyjä ei halua tehdä pennusta kirjallista kauppakirjaa.
Myynnissä on useita eri-ikäisiä ja -rotuisia koiria samanaikaisesti.
Ostajalle ei näytetä pennun asuinoloja tai sen emää.
Myyjää ei kiinnosta ostajan valmius koiran hankintaan.
Koira on apaattinen.
Pentuetta väitetään vahinkoastumisen seurauksena syntyneeksi.
Myyjä saattaa uhata pennun lopettamisella mikäli ostaja ei osta sitä heti.
Ethän siis sorru pimeään pentuun!
Kampanjasta lisää osoitteessa www.halpapentu.fi
Tykkää kampanjasta myös facebookissa ja levitä tietoa!
Kampanjasivulla on luettavissa tositarinoita. Itse jätin ne lukematta, sillä alkaisi vaan itkettää ja ahdistaa.
lauantai 15. joulukuuta 2012
Jouluiset treffit
Tänään treffattiin taas Maariassa Luupäisellä porukalla. Viralliset treffithän olisivat olleet viime sunnuntaina, mutta Anita oli kanssani Helsingin näyttelyssä, joten treffejä päätettiin siirtää viikolla. Tällä kertaa tarkoitus oli kokoontua tosiaan ihan vaan Luupäiden kesken, paria poikkeusta lukuun ottamatta.
Keli oli jäätävä: pakkasta ei ollut paljoa, mutta jäätävä tuuli sai sään vaikuttamaan kylmemmältä kuin se oikeasti oli. Onneksi glögi lämmitti sisäisesti ja piparit ja konvehdit psyykkisesti. Luupäät saivat lisäksi Anitalta pienet joululahjat, joista Jekku sai kotona jo yhden syötäväkseen.
Oli mukavaa treffata! Mehän emme ole olleet treffeillä varmaankaan kesän jälkeen. En tiedä, johtuiko pitkästä treffitauosta vai mistä, mutta Jekku oli aikamoinen riitapukari. Sille tuli kiistaa niin Velmun, Vilin kuin Milonkin kanssa. Toisaalta se rauhoittui heti, kun sen kävi erottamassa tappelukaveristaan. Ei se jäänyt haastamaan riitaa, vaan jatkoi juoksentelua muiden kanssa, kunnes taas joku osui ärsyttävästi liian lähelle.
Koirat saivat juoksennella umpihangessa, mikä varmasti teki hyvää kaikkien lihaksille. Muutenkin oli tietysti kivaa, että koirat pääsivät juoksentelemaan keskenään. Olen kyllä iloinen, että tuli otettua Jekku juuri tuolta. Viime sunnuntaina juuri puhuimme Anitan kanssa, että koiran kaupanpäälle tuli kasvattaja. Olen siitä iloinen. On hienoa, että kasvatit omistajineen ovat tekemisissä kasvattajan kanssa tällaisten treffien merkeissä.
Keli oli jäätävä: pakkasta ei ollut paljoa, mutta jäätävä tuuli sai sään vaikuttamaan kylmemmältä kuin se oikeasti oli. Onneksi glögi lämmitti sisäisesti ja piparit ja konvehdit psyykkisesti. Luupäät saivat lisäksi Anitalta pienet joululahjat, joista Jekku sai kotona jo yhden syötäväkseen.
Oli mukavaa treffata! Mehän emme ole olleet treffeillä varmaankaan kesän jälkeen. En tiedä, johtuiko pitkästä treffitauosta vai mistä, mutta Jekku oli aikamoinen riitapukari. Sille tuli kiistaa niin Velmun, Vilin kuin Milonkin kanssa. Toisaalta se rauhoittui heti, kun sen kävi erottamassa tappelukaveristaan. Ei se jäänyt haastamaan riitaa, vaan jatkoi juoksentelua muiden kanssa, kunnes taas joku osui ärsyttävästi liian lähelle.
Koirat saivat juoksennella umpihangessa, mikä varmasti teki hyvää kaikkien lihaksille. Muutenkin oli tietysti kivaa, että koirat pääsivät juoksentelemaan keskenään. Olen kyllä iloinen, että tuli otettua Jekku juuri tuolta. Viime sunnuntaina juuri puhuimme Anitan kanssa, että koiran kaupanpäälle tuli kasvattaja. Olen siitä iloinen. On hienoa, että kasvatit omistajineen ovat tekemisissä kasvattajan kanssa tällaisten treffien merkeissä.
torstai 13. joulukuuta 2012
Treenitauko
Meille tulee nyt muutaman viikon treenitauko agilitysta, mikä toisaalta voi tehdä ihan hyvääkin noin motivaation ja innon kohottamisen kannalta. Viime viikko jäi väliin itsenäisyyspäivän vieton takia, tänään en päässyt paikalle omien kiireideni vuoksi ja ensi viikolla on sitten seuran yhteiset pikkujoulut juuri torstaina. Onneksi toinen kouluttajistamme lupasi pitää treenit 27.12. ja 3.1. Muuten tuolla olisi joulutaukoa 6.1. asti. Ja sitten tammikuussa saanenkin jo oman avaimen ja pääsen itsekseni vihdoin treenaamaan, jee!
Olen kuitenkin kotona tehnyt Jekun kanssa kaikkea pientä. Olen yrittänyt vahvistaa koske-käskyä ihan rauhallisissa kotioloissa. En tiedä, miksi tuntuu siltä, että tuo ei Jekkuun uppoa. Teen tuota kylpyhuoneen kynnyksellä, koska se on asunnossamme ainoa ns. luontainen koroke. Jekulla siis takatassut kylppärissä ja etutassut käytävällä. Teen sitä sellaisena sarjana, että pari kertaa käsky ja palkkaus ja sitten vapautus. Nyt on jotenkin niin superherkkuja makupaloja, että Jekku hinkuu vaan niiden perään, eikä tahdo keskittyä kunnolla. Menee jotenkin ihmeelliseksi säätämiseksi koko juttu. Ja tätä käskyä ja liikettä olemme kuitenkin hinkanneet ja hinkanneet suunnilleen vuoden, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. En vaan tajua. Tai sitten minä vaan teen jotain väärin.
Jotain Jekku on sentään oppinut, melko nopeastikin. Aloitimme tätä dobossa pallon päällä, mutta olen jatkanut sitä ihan tasamaalla. Kurrea siis. Eli käsky on "kurre", ja Jekun pitää nostaa istuvasta asennosta molemmat etutassut ylös ja pitää tasapaino. Tämä sujuu oikeinkin hyvin jo. On ilo keksiä uusia temppuja ja juttuja, ja vielä suurempi ilo, kun huomaa koiran oppineen jotain!
Olen kuitenkin kotona tehnyt Jekun kanssa kaikkea pientä. Olen yrittänyt vahvistaa koske-käskyä ihan rauhallisissa kotioloissa. En tiedä, miksi tuntuu siltä, että tuo ei Jekkuun uppoa. Teen tuota kylpyhuoneen kynnyksellä, koska se on asunnossamme ainoa ns. luontainen koroke. Jekulla siis takatassut kylppärissä ja etutassut käytävällä. Teen sitä sellaisena sarjana, että pari kertaa käsky ja palkkaus ja sitten vapautus. Nyt on jotenkin niin superherkkuja makupaloja, että Jekku hinkuu vaan niiden perään, eikä tahdo keskittyä kunnolla. Menee jotenkin ihmeelliseksi säätämiseksi koko juttu. Ja tätä käskyä ja liikettä olemme kuitenkin hinkanneet ja hinkanneet suunnilleen vuoden, enemmän tai vähemmän aktiivisesti. En vaan tajua. Tai sitten minä vaan teen jotain väärin.
Jotain Jekku on sentään oppinut, melko nopeastikin. Aloitimme tätä dobossa pallon päällä, mutta olen jatkanut sitä ihan tasamaalla. Kurrea siis. Eli käsky on "kurre", ja Jekun pitää nostaa istuvasta asennosta molemmat etutassut ylös ja pitää tasapaino. Tämä sujuu oikeinkin hyvin jo. On ilo keksiä uusia temppuja ja juttuja, ja vielä suurempi ilo, kun huomaa koiran oppineen jotain!
tiistai 11. joulukuuta 2012
Voittaja 2012
Tulipa käytyä sunnuntaina kääntymässä Helsingissä näyttelyssä, ilman koiraa tosin. Lähdin Jekun kasvattajan kanssa kannustamaan näytelmässä esiintyviä Luupäitä. Hienosti menikin! Hanille ERI NUK1 ja Demille ERI AVK1 PN3 SA, VASERT, VARACA. Lauantaina tyttöjen tulokset menivät toisin päin. Velmulle sunnuntaina ERI VAK2 PU4 SA. Totesin, että eipä tarvitse itse tuonne vaivautua. Tai no, ei se näyttely itsessään ehkä niin kamala ollut, mutta se väenpaljous ja tungos kaikkinensa. Eniten ahdisti autossa, kun yritimme päästä pois parkkialueelta. Jonotimme väljemmille vesille noin 25 minuuttia. Huh. Jos joskus päätän koiran kanssa tuonne näyttelyyn mennä, taidan turvautua VR:n epäluotettavaan kyytiin.
Minulla on edelleen kaksijakoinen suhtautuminen näyttelyihin. Toisaalta ne tuntuvat mielipuolisen älyttömiltä, mutta jokin niissä kiehtoo. Jekun olen ilmoittanut tammikuun Turun näyttelyyn. Lisäksi tässä lähistöllä on ensi vuonna pari muutakin näyttelyä, joissa voisimme käydä. Sitten Jekun näytelmät saanevat olla siinä. Tai no, näin minä kuulemma sanoin jo vuosi sitten, muisti kasvattaja.
Tuntuu, kuin Jekku olisi tällä hetkellä jossakin talvihorroksessa. Se viihtyy sängyssä vällyjen välissä, tai sitten se laiskottelee muuten vaan. Tänään tuulessa ja tuiskussa sitä ei kiinnostanut ei sitten lainkaan toisen koiran seura ja leikkiyritykset.
Minua puolestani tylsyttää, kun blogi on niin kuvaton. Myös hovikuvaajamme taitaa viettää talvilomaa kuvaamisesta. Pitäisi ehkä itse ottaa kamera kauniiseen käteen. Tuo vaatimaton valon puute tosin hieman hankaloittaa kuvien ottamista vielä liian pitkältä tuntuvan tovin.
Minulla on edelleen kaksijakoinen suhtautuminen näyttelyihin. Toisaalta ne tuntuvat mielipuolisen älyttömiltä, mutta jokin niissä kiehtoo. Jekun olen ilmoittanut tammikuun Turun näyttelyyn. Lisäksi tässä lähistöllä on ensi vuonna pari muutakin näyttelyä, joissa voisimme käydä. Sitten Jekun näytelmät saanevat olla siinä. Tai no, näin minä kuulemma sanoin jo vuosi sitten, muisti kasvattaja.
Tuntuu, kuin Jekku olisi tällä hetkellä jossakin talvihorroksessa. Se viihtyy sängyssä vällyjen välissä, tai sitten se laiskottelee muuten vaan. Tänään tuulessa ja tuiskussa sitä ei kiinnostanut ei sitten lainkaan toisen koiran seura ja leikkiyritykset.
Minua puolestani tylsyttää, kun blogi on niin kuvaton. Myös hovikuvaajamme taitaa viettää talvilomaa kuvaamisesta. Pitäisi ehkä itse ottaa kamera kauniiseen käteen. Tuo vaatimaton valon puute tosin hieman hankaloittaa kuvien ottamista vielä liian pitkältä tuntuvan tovin.
lauantai 8. joulukuuta 2012
Kissa vieköön
Tänään täällä Turussa on ollut helppoa osallistua hyväntekeväisyyteen: Turun K-Citymarketeissa on nimittäin ollut käynnissä Kissa vieköön -keräys. Tempauksella siis kerätään ruokaa Turun eläinhoitolalle. Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta, en edes muista, kuinka mones keräys tämä jo on. Joka kerta olen osallistunut. Eläinhoitolan auttaminen on tehty helpoksi: tavallisten ostosten lomassa ihmiset voivat ostaa haluamansa eläinruokatuotteen ja antaa sen kassan jälkeen keräyspisteeseen. Kävimme shoppailemassa äitini kanssa ja molemmat ostimme sekä kissoille että koirille murkinaa. Voi, miten hyvä mieli siitä tulikaan! Mieltä lämmitti myös nähdä täydet keräyskärryt. Miten ihanaa, että ihmiset välittävät ja kantavat huolta eläimistä! Nostan myös hattua sille, joka tämän on joskus ideoinut. Vielä on parisen tuntia aikaa, osallistukaa tekin!
maanantai 3. joulukuuta 2012
Joutilaisuus
Anteeksi radiohiljaisuus. Pimeys ja kylmyys lienevät vieneet vähän puhtia pois, eikä inpiraatio ole oikein säteillyt. Ajattelin nyt kuitenkin vähän kirjoitella jotakin, että täälläkin olisi edes jotain nähtävää. Yleisesti ottaen elämäämme ei tällä hetkellä kuulu mitään ihmeempiä. Agilitytreenit kerran viikossa ja sen lisäksi vain ihan tavallisia lenkkejä.
Viime viikolla treeneissä oli oikein hyvä tekemisen meininki. Ehdimme tehdä radan varmaan kolmesti alusta loppuun ja sitten pari pienempää pätkää, mitä piti hioa. Nyt kunnon luupäisyys nostaa päätään Jekussa: vaikka minä tällä kerralla kuulemma ohjasin ihan oikein koiraa putkeen, se livahti takaani puomille, koska, noh, puomi nyt vaan on niin kiva. Jotenkin löysin sellaisen määrätietoisemman vaihteen itsestäni, joten lopulta sain koiran menemään jotakuinkin sinne, minne halusin. Ohjaaja totesi taas, että Jekku on kyllä kiva, kun se menee, minne minä näytän. Siis se seuraa ilmeisen tarkasti vartaloni liikkeitä, jotka sitten kuitenkin osoittavat väärään suuntaan. No, hyvä kuitenkin näin päin.
Agilityn lisäksi ei siis kuulu mitään ihmeempiä. Kerran viikossa olemme lisäksi nyt käyneet yhdessä Sofi-ranskiksen kanssa ulkoilemassa. Käymme eräällä kentällä, jossa koirat pääsevät juoksemaan. Kauhukaksikon menoa on mahtavaa seurata. Jekku ei ole missään ikinä irrotellut kuten tuolla Sofin kanssa. Se juoksee häntä suorana Sofi perässään. Välillä kaksikko tumpsahtaa toisiaan päin, mutta se ei tahtia haittaa.
Agilityn ja kenttäilottelun lisäksi olemme aika paljon jouten. Tai no, minulla riittää töitä välillä kotiinkin asti, minkä lisäksi uusimmatn rotujärjestön lehden kokoaminen on vienyt aikaa. Jekku osaa kyllä hyvin myös ottaa ihan vaan rennosti. Se on nyt hoksannut, miten mukavaa onkaan makoilla sängyssä peiton päällä pää tyynyllä. Välillä se myös möyrii itsensä peiton alle ja jää sinne. Kylmä taitaa vähän vaivata sitäkin.
Viime viikolla treeneissä oli oikein hyvä tekemisen meininki. Ehdimme tehdä radan varmaan kolmesti alusta loppuun ja sitten pari pienempää pätkää, mitä piti hioa. Nyt kunnon luupäisyys nostaa päätään Jekussa: vaikka minä tällä kerralla kuulemma ohjasin ihan oikein koiraa putkeen, se livahti takaani puomille, koska, noh, puomi nyt vaan on niin kiva. Jotenkin löysin sellaisen määrätietoisemman vaihteen itsestäni, joten lopulta sain koiran menemään jotakuinkin sinne, minne halusin. Ohjaaja totesi taas, että Jekku on kyllä kiva, kun se menee, minne minä näytän. Siis se seuraa ilmeisen tarkasti vartaloni liikkeitä, jotka sitten kuitenkin osoittavat väärään suuntaan. No, hyvä kuitenkin näin päin.
Agilityn lisäksi ei siis kuulu mitään ihmeempiä. Kerran viikossa olemme lisäksi nyt käyneet yhdessä Sofi-ranskiksen kanssa ulkoilemassa. Käymme eräällä kentällä, jossa koirat pääsevät juoksemaan. Kauhukaksikon menoa on mahtavaa seurata. Jekku ei ole missään ikinä irrotellut kuten tuolla Sofin kanssa. Se juoksee häntä suorana Sofi perässään. Välillä kaksikko tumpsahtaa toisiaan päin, mutta se ei tahtia haittaa.
Agilityn ja kenttäilottelun lisäksi olemme aika paljon jouten. Tai no, minulla riittää töitä välillä kotiinkin asti, minkä lisäksi uusimmatn rotujärjestön lehden kokoaminen on vienyt aikaa. Jekku osaa kyllä hyvin myös ottaa ihan vaan rennosti. Se on nyt hoksannut, miten mukavaa onkaan makoilla sängyssä peiton päällä pää tyynyllä. Välillä se myös möyrii itsensä peiton alle ja jää sinne. Kylmä taitaa vähän vaivata sitäkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)