keskiviikko 25. elokuuta 2010

Koirakouluun...

...oli tarkoitus mennä tänään. Olen jo kauan miettinyt, että menisimme Jekun kanssa Turun seudun kääpiökoirat ry:n arkitottelevaisuuskoulutukseen, mutta milloinkaan en ole saanut aikaiseksi. Koulutusta on siis aina keskiviikkoisin hieman keskustan ulkopuolella sijaitsevalla vinttikoiraradalla (tai ei siis radaLLA, vaan radan edustalla). Tänään sää näytti vähän epävakaiselta, joten ajattelin, että eipä tule tänäänkään mitään. Soudin ja huopasin: mennäkö vaiko eikö. Päätin noin 10 minuuttia ennen bussin lähtöä, että mekin lähdemme. Myöhästyimme bussista, ja olin aivan varma, ettemme ehdi enää myöhemmällä. Päätin silti sitkeästi mennä paikalle, kun olin kerran liikkeelle lähtenyt. Myöhäisemmälläkin bussilla ehdimme juuri ja juuri.

Bussista pois jäätyämme näin, että paikalla on jo porukkaa, mutta ehkä ehdimme vielä mukaan. Nappasin Jekun kainaloon, jotta pääsisimme paikalle nopeammin. Kysyin ensimmäisiltä kohdalle osuneilta koiranomistajilta, ovatko hekin tulossa koulutukseen. "No joo, mutta täällä ei tänään ole koulutusta." Ööh, siis mitä ihmettä? Kuulemma siellä oli jotkin kilpailut. Lähdin kulkemaan eteenpäin huomattuani toisen schipperken. Paavo-schipperken omistajan kanssa sitten kyselimme yhdistyksen edustajalta, mikä on homman nimi. No, tältä päivältä koulutus on peruttu, sillä siellä alkoi jokin tottelevaisuuskilpailu. Ensi viikolla koulutus taas on normaalisti. Hieman siinä nurisimme, että olimme katsoneet netistä tietoja koulutuksesta, mutta missään ei lukenut, että sitä ei tänään ole. Yhdistyksen edustaja ei oikeastaan reagoinut tähän mitenkään. Kävin vielä äsken katsomassa tarkasti yhdistyksen nettisivut läpi, eikä missään ole mainintaa, että koulutusta ei tänään olisi, eikä myöskään siitä, että tänään on kyseinen kilpailu. Olisiko aivan liikaa päivittää tällaisia tiedotuksia etusivulle? Pitänee liittyä yhdistyksen postituslistalle, jotta saisi tiedot vielä ajankohtaisemmista asioista.

Muuten olisi harmittanut aikalailla turha reissu, mutta onneksi paikalla oli toinen schipperke, jonka kanssa Jekku pääsi painimaan. Ainakin Jekulle reissu oli siis mukava. Kehotin Paavo-schipperken omistajaa tulemaan myös skipitreffeille, ja hän kehotti meitä tulemaan Kakolanmäen koirapuistoon. Pitänee mennä siis. Hän lupasi tulla myös ensi viikolla koulutukseen, joten emmeköhän mekin yritä uudelleen.

Tuli vielä mieleen aiemmasta narinastani tiedotuksen puutteesta. Voisikohan Turun schipperketreffejä mainostaa Schipperkekerhon kotisivuilla? Paavon omistaja on kuulemma sitä kautta katsellut, josko Turussa olisi jotain toimintaa, mutta ei ole nähnyt mitään mainintaa mistään. Hänellä ei ilmeisesti ole muita kontakteja schipperkeihmisiin, joten tieto treffeistä ei ole kulkenut.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Matkailu avartaa

Jekku ei ollut vielä koskaan matkustanut bussilla, joten ajattelimme korjata asian. Päätimme, että busseilemme koirapuistoon ja takaisin. Koirapuisto on kyllä periaatteessa kävelymatkan päässä, mutta Jekun kanssa sinne kestäisi varmaankin lähemmäs tunnin verran kävellä. Jekku ei ollut bussista moksiskaan. Se istui tai makasi sylissäni ihan kiltisti.

Koirapuistossa oli jälleen kivaa! Aluksi menimme isojen koirien puolelle, sillä pienten puolella ei ollut taaskaan ketään. Ihan hyvin Jekku pärjäsi isompienkin koirien kanssa. Kun pienempien puolelle alkoi tulla porukkaa, siirryimme mekin sinne. Koirapuistossa vierähti kevyesti pari tuntia. Jekku juoksi ja telmi taas ihan hulluna. Silti sillä riitti vielä kotona virtaa leikkimiseen. Pitäisi alkaa enemmän puuhailla sen kanssa kaikkea sellaista, jossa se saisi käyttää päätään, jotta Jekkua saisi sillä tavoin kuluttamaan energiaansa. Olen miettinyt koirakouluun menoa, mutta aina iskee laiskuus, enkä saakaan aikaiseksi lähteä. Pitäisi olla ehkä seuraa.

Viikonloppuna meillä oli taas Miehen kanssa menoa sen verran, että Jekku oli tällä kertaa Miehen vanhempien mukana mökkeilemässä Karjalohjalla. Jekku oli osallistunut rapujuhliin, käynyt veneilemässä ja visiitillä Fiskarsissa. Ihmiset olivat olleet kovasti ihastuneita Jekkuun, eikä sitä olisi maltettu päästää poiskaan. Jekulla lienee siis ollut mukava viikonloppu, varsinkin, kun myös Musti oli mukana menossa.

Kotona Jekkua odotti uusi lelu, jonka itse asiassa ostimme lastenleluosastolta. Jekku otti uuden lelun tyytyväisenä vastaan ja kuljetti sen sohvan alle. Nyt Jekku on hetken riehunut, joten se ottaa vähän lepoa välillä. Ensi viikolla olisi tarkoitus treffata taas Stara-siskoa.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Väsymystä

Jekku on ollut tänään vähän "flaati". Se oli äidilläni hoidossa eilisen illan ja tänään, sillä itse olin juhlimassa ystäväni häitä. Aivan ihanat häät muuten! Olen vieläkin onnessani heidän onnestaan. No, takaisin varsinaiseen aiheeseen. Tänään menin hakemaan Jekkua kotiin ja se oli tullessani kovin iloinen. Kävimme myös pihalla, missä se juoksenteli innoissaan. Yritin tarjota sille ruokaa, mutta se ei maistunut. Lähdimme kävelylle, joka se sujui kyllä reippaasti ja mallikkaasti. Kävelyn jälkeen Jekku on vaan nukkunut. Toki tämä kuumuus voi vaikuttaa, samaten ehkä se, että Jekun hampaat ovat vaihtumassa: siltä on lähtenyt jo pari etuhammasta sekä alhaalta että ylhäältä ja uusia näkyy olevan tulossa jo tilalle. Sillä on myös maha ollut vähän sekaisin pari päivää. Niin, ja turkkikin tuntuu vaihtuvan pentuturkista aikuisen koiran turkiksi vähitellen. No, täytyy nyt tarkkailla sitä pari päivää, että miltä se vaikuttaa.

Parvekkeemme on ollut pienen ikuisuuden (kolme vuotta!) käyttökiellossa, mutta nyt parvekkeet on vihdoin remontoitu ja sinne taas pääsee. Jekku ei ole juurikaan itsekseen parvekkeelle mennyt tai siellä viihtynyt. Paitsi edellisyönä. Aamulla tarkistin asunnon ja ilokseni totesin, että se ei ole tehnyt mitään tarpeitaan sisälle. Sitten tulin vilkaisseeksi parvekkeelle. Jekku oli pissannut ja kakannut sinne. Ihan fiksua ajattelua siltä kyllä! Kai se tajusi, että asiat kuuluu tehdä ulos, ei sisälle. Ei tässä muuten mitään, mutta parvekkeen lattiassa on rako, josta pissaa oli valunut alakerran parvekkeelle. Asunnossa asuu talonmiehemme. Itselläni alkoi olla jo kiire aiemmin mainitsemiini häihin, mutta menin silti nöyränä tyttönä siivousvälineiden kanssa talkkarin oven taakse, mutta he eivät olleet kotona. Jätin lapun, jossa pahoittelin tapahtunutta ja lupauduin tulemaan siivoamaan myöhemmin. Nyt vilkaisin heidän parvekettaan ja totesin, että he ovat itse sen jo siivonneet. Voi nolotus tätä kaikkea! Tästä opin toki sen, etten enää päästä Jekkua öisin parvekkeelle.

Viime keskiviikkona olimme taas treffeillä. Stara-sisko ei ollut paikalla, joten tällä kertaa paras leikkikaveri oli Demi. Anita myös harjoitteli pentujen kanssa tulevaa näyttelyä varten: opeteltiin kävelyä ja pöydällä tutkittavana olemista. Syyskuun treffeillä on tarkoitus harjoitella lisää. Tiedän itse jo nyt, etten pääse silloin paikalle, sillä silloin Turussa järjestetään Sugri-rock, jonne on tulossa esiintyjiä Hanti-Mansiasta sekä Marinmaalta. Sitä ei voi siis jättää väliin! Toivon, että mies kuitenkin pääsisi tuolloin paikalle. Pentunäyttely on sitten 18.9. täällä Turussa. Saa nähdä, miten siellä sujuu.

tiistai 10. elokuuta 2010

Jokilaiva, Ruissalo, Kuhankuono

Meillä on mennyt pari päivää melko vauhdikkaissa merkeissä. Sunnuntaina Miehen veli ja hänen avovaimonsa tulivat moikkaamaan Jekkua (ja ehkä vähän meitäkin), ja ehdottivat, että lähtisimme lounaalle. Miehen veljen kaveri on töissä ravintolalaiva Katarinalla, joten sinne soitettiin ja kysyttiin, saisiko koiran ottaa mukaan. Vastaus oli myönteinen, joten lähdimme kohti jokirantaa. Emme me nyt ihan todella jokilaivalle menneet, vaan jäimme laivan terassille rantaan. Samalla terassilla oli pari muutakin koiraa, eli ilmeisesti laiva on koiramyönteinen. Koirat saivat myös vesikupit ja naapuripöydän tollerille tuotiin keittiöstä ruokaakin: kokki kävi kysymässä koiran omistajalta saisiko sille tuoda ruokaa. Tunnelma laivalla ja terassilla oli kiva ja rento ja ruokakin oli hyvää. Voisin siis lämpimästi suositella ravintolalaiva Katarinaa muillekin!

Sunnuntaina sää oli todella helteinen, joten kotiin päästyämme ehdotin, että lähdetään vielä uimaan. Katsoin netistä, että Ruissalossa on koirille tarkoitettu uimaranta, joten suuntasimme siis Ruissaloon. Uimarantaa ei sitten löytynytkään ihan helposti. Kiersimme pitkin metsiä, mutta emme olleet löytää perille. Meinasin menettää hermoni ja teki mieli luovuttaa. Lopulta törmäsimme pariin muuhun koiraan omistajineen ja kysyimme heiltä suuntaa. He olivat myös menossa rannalle, joten menimme samaa matkaa. Jekku ei varsinaisesti uimisesta niin välitä, mutta siitä oli hauskaa telmiä muiden koirien kanssa. Pari kertaa kannoimme sen veteen ja se polski sieltä reippaasti rantaan. Sillä on hassu tyyli uida: sen takapää painuu syvälle veteen ja se polskii suorana olevilla etujaloillaan. Vesi pärskyy ympäriinsä ja homma näyttää hieman hankalalta. Ehkä se vielä joskus oppii ihan oikeastikin uimaan koiraa.

Lienee turha mainita, että sunnuntain aktiviteettien jälkeen Jekku oli melko väsynyt ja rauhallinenkin.

Eilen sitten päätimme toiseksi viimeisen lomapäiväni kunniaksi lähteä Kuhankuonolle ulkoilemaan. Kuhankuono on siis noin 35 kilometrin päässä Turusta sijaitseva retkeilyreitistö. Me suuntasimme itse Kuhankuonolle, joka on kivi seitsemän kunnan rajalla. Teimme yhteensä noin kuuden kilometrin kävelyn. Jekulla oli kivaa, kun se sai juosta vapaana. Tosin sillä oli hieman hankaluuksia kulkea pitkospuilla, sillä sen tassut meinasivat aina välillä luiskahtaa puiden väleihin. Välillä Jekku ratkaisi ongelman kulkemalla pitkospuiden vieressä.
Illalla lähdimme vielä käymään Miehen vanhempien luona, jossa Jekku näki pitkästä aikaa Mustin. Kaveruksilla oli taas hauskaa keskenään. Vanhaherra Mustikin innostui oikein leikkimään Jekun kanssa.

Tänään olemmekin viettäneet rauhallisen päivän, emmekä ole tehneet oikein mitään ihmeempiä. Jekku on saanut torkkua omassa rauhassaan. Huomenna on luvassa taas toimintaa, kun on vuorossa schipperketreffit. Toivottavasti Stara-siskokin olisi tulossa paikalle.

torstai 5. elokuuta 2010

4 kuukautta ja rokotukset

Nyt Jekku on neljän kuukauden ikäinen. Aluksi ilmoitin kysyjille iän viikkoina, mutta nyt alkaa olla selkeämpää ruveta puhumaan kuukausista. Tänään olimme taas eläinlääkärillä rokotuksilla. Jekulle annettiin siis nelosrokotteen tehoste sekä raivotautirokotus. Poika käyttäytyi taas ihan hyvin. Hieman se laittoi vastaan kun hampaita tutkittiin. Totesin vähän nolona, että pitäisi selkeästi enemmän kotona tutkia sen hampaita, jotta se tottuisi siihen, että niitä katsotaan. Eläinlääkäri lohdutti, että ihan hyvin se silti meni. Painoa Jekulle on kertynyt 3,8 kiloa.

Olen suunnitellut, että menen Jekun kanssa koirakouluun. Paikallinen kääpiökoirayhdistys järjestää mm. arkitottelevaisuuskoulutusta. Sitä on aina keskiviikkoisin ja olin ajatellut, että menisin eilen. Sitten iski laiskuus ja väsymys enkä mennytkään. Ensi viikolla on keskiviikkona schipperketreffit, joten silloinkaan emme pääse. Ehkä sitä seuraavalla viikolla. Jekku osaa jo istua, antaa tassua ja mennä maahan. Lisäksi se tulee luokse ihan kiitettävästi. Se on myös oppinut "irti" -käskyn. Tosin makupalojen toivossa se saattaa käyttää tilannetta hieman hyväkseen: kävelyllä se saattaa napata jotakin kiinnostavaa suuhunsa, mutta kun sanon "irti" se pudottaa esineen/asian suustaan ja palkitsen sen makupalalla. Kohta se saattaa vilkaista minua sivusilmällä ja kun käännän katseeni se sieppaa ihan mitä tahansa lähistöltä suuhunsa ja odottaa taas käskyä ja palkintoa. Mutta tuleepahan treenattua sitäkin käskyä ainakin ihan urakalla.

maanantai 2. elokuuta 2010

Koirapuistossa

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Alkuun siellä ei ollut muita, joten Jekku sai rauhassa tutkia ja haistella uutta paikkaa. Kohta tuli pari koiraa, jotka olivat melko rauhallisia, eikä niistä ollut leikkimään Jekun kanssa. Hetken kuluttua tuli sitten kääpiöpinseri ja leikki alkoi. Koirat painelivat ympäri puistoa, pysähtyivät välillä painimaan ja jatkoivat taas juoksua. Koska oli melko lämmintä ne hakeutuivat pian penkkien alle varjoon ja alkoivat kaivaa kuoppaa. Kääpiöpinseri ovelana tyttönä jätti kaivamisen Jekulle ja kun kuoppa oli sen mielestä tarpeeksi syvä, se työnsi Jekun syrjään ja kävi kuoppaan makaamaan. Tästä Jekku ei tykännyt sitten yhtään, vaan alkoi valloittaa kuoppaa takaisin itselleen. Kääpiöpinseri meinasi suuttua Jekulle, ja taas painittiin. Jekku oli hellyttävän näköinen, kun se niin tohkeissaan ja naama vakavana kaivoi kuoppaa. Sinnikkäästi se myös puolusti oikeuttaan maata itse kaivamassaan kuopassa.

Jossain vaiheessa mainitsin kääpiöpinserin omistajalle, että olemme ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Hän hämmästyi, sillä Jekku oli puistossa jo kuin kotonaan. Itse en tietenkään osaa arvioida, sillä en tiedä, millaista käytös koirapuistoissa normaalisti on. Kääpiöpinserin omistaja kertoi, että heillä ensimmäiset viisi kertaa olivat melko hankalia, sillä koira pyöri vain hänen jaloissaan, eikä uskaltanut leikkiä muiden kanssa.

Tänään päiväkävelyllä Jekku kohtasi taas uusia ja ihmeellisiä asioita. Se jäi katsomaan miestä, joka lähestyi meitä pyörätuolilla (vai onko se rullatuoli?). Jekku haukahtikin pari kertaa, mutta kun mies ojensi kätensä meni Jekku häntä tervehtimään. Lopulta se kävi makaamaan rauhallisesti tuolin viereen. Jatkoimme matkaa ja takaa lähestyi muutaman japanilaisen naisen ryhmä. He tervehtivät englanniksi ja tulivat katsomaan Jekkua. Ilmeisesti he olivat kovin iloissaan, sillä he nauroivat ja puhuivat melko äänekkäästi ja korkealla äänellä. Jekku oli selkeästi vähän hämmentynyt niin korkeista puheäänistä, mutta tervehti kiltisti ja kohteliaasti jokaista vuorollaan. Lopuksi naiset kiittelivät meitä, ilmeisesti siitä, että saivat tulla tervehtimään.