perjantai 26. lokakuuta 2018

Luontohetki ruudun takaa

Kuten viimeksi mainitsin, jonossa olisi postauksia vaikka kuinka. Ne saavat nyt odottaa, sillä on ihan pakko kertoa tännekin luontokokemus viime viikolta.

Tontillamme pyörii jonkin verran oravia (joista osa on valitettavasti kuollut pudottuaan ränneihin, mutta se on eri tarina se), joita on mukava seurata ikkunasta. Kerran ihmettelin, minkä sätkyn Jalo sai, kun se ryntäsi olohuoneen ikkunaan. Sätky sai heti selityksen, kun näin oravan hännän vilahtavan ikkunalaudalla! Kurre oli ilmeisesti kiipeillyt villiviiniä pitkin ja jatkoikin siitä sitten jonnekin saatuaan häädöt Jalolta.

Viime viikolla vietin syyslomaa ja ansaitusti (?) makoilin sohvalla. Koirat makoilivat siinä lähelläni. Itse havahduin rapinaan ja huomasin oravan taas kipittävän ikkunalautaa pitkin ja jopa pysähtyvän katsomaan ikkunasta sisään. Kumpikaan koirista ei tähän havahtunut, joten totesinkin ääneen, että hiton puusilmät. Jalohan tästä havahtui ja nousi katselemaan ikkunasta. Eikä aikaakaan, kun orava ilmestyi taas! Se kipitteli muina kurreina ikkunalautaa pitkin ja jäi taas katsomaan sisälle. Silloin Jalo huomasi sen muttei oletuksistani huolimatta alkanutkaan ärjyä sille. Niinpä katsoivat he toisiansa: Jalo alaspäin pientä oravaa häntäänsä heiluttaen ja mielenkiinnolla, orava pienet käpälät kiinni ikkunassa ja Jaloa ylöspäin katsoen. Molemmat olivat selkeästi kovin kiinnostuineita toisistaan. Kurre siirtyi vielä viereiseen ikkunaan, Jalo perässään. Oi, jospa tämän hetken olisi saanut taltioitua! Toisaalta jos olisin siinä hetkessä alkanut kaivella kännykkää ja siitä kameraa päälle, olisi hetki ollut jo kauan sitten ohi. Eli ehkä on parempi vain muistaa, millaisia luontohetkiä voi todistaa ihan ikkunaruudun takaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti