Tänään käynnistimme näyttelyvuoden kotinäyttelyssämme. Tänä vuonna vuorossa oli Winter Dog Show (ensi vuonna lienee siis taas Top Dog Show'n aika). Romuhan nyt ei oikeastaan mitään sinänsä enää tarvitse, mutta ajattelin ottaa pienen verryttelyn ennen tulevaa Viron näyttelyä. Ja kun kotinäyttelyyn on niin helppo mennä ja tuomarikin oli unkarilainen. Niinpä siis päätimme osallistua.
Mudeja oli ilmoitettu yhteensä seitsemän. Ehkä päivän paras anti oli muiden mudistien tapaaminen ja kuulumisten ja ajatusten vaihtaminen. Tuomari oli nopea ja aloitti arvostelun lähes minuutilleen silloin kuin se oli ilmoitettukin. Paljoa hän ei juoksuttanut: kerran vain edestakaisin. Koiran hän tutki nopeasti ja seisotti ihan sopivasti. Romu esiintyi mielestäni kivasti ja heilutteli koko ajan häntäänsä.
Kilpailuluokassa se ei sitten niin kivasti enää esiintynytkään. Romulle sopii selvästi parhaiten joko ihan yksin tai sitten piikkipaikalla juokseminen. Nyt olimme Jekku-mudin perässä, joten Romulla oli kova ryykiminen Jekun perään. Romu sijoittui lopulta Jekun jälkeen toiseksi ja sai VaraCacibin. Sellaista meillä ei tainnut vielä ollakaan!
Vaikka tuomari (Bela Siklosi nimeltään) oli nopea, oli arvostelu silti mielestäni hyvä ja kattava:
3 years, correct size, nice head, lovely expression, correct front, nice neck and topline, correct angulation, nice movement.
Sitten jäimmekin odottamaan Topi-nahkan vuoroa. Ja sitä sitten saikin odottaa tovin jos toisenkin! Tuomari oli hidas kuin...öö... enpä nyt keksikään hyvää vertausta. No, hidas! Kehä alkoi lopulta melkein tunnin myöhässä. Minä jouduin esittämään Topin. Voi ei! Se olisi varmasti pärjännyt paremmin jonkun toisen esittämänä. Tuomari takertui sekä konkreettisesti että kuvainnollisesti Topin korviin, jotka olivat liian pystyt. Topi alkoi myös olla levoton, kun piti pönöttää niin kauan paikoillaan. Jos mudikehässä liikuimme vain vähän, nyt sitten saikin juosta ihan oikeasti. Ensin ympäri koko avoimen luokan kaksi koiraa, sitten yksilöarvostelussa edestakaisin ja kaksi kertaa ympäri. Huh. Tuloksena Topille sileä ERI. Niinpä pääsimme Topin arvostelun jälkeen jo lähtemään kotiin.
Nyt tuli ehkä jonkinlainen pieni näyttely-yliannostus. Heitetään tuo Viron keikka nyt vielä, mutta sen jälkeen pidän ainakin vähän taukoa. On se sellaista sättäämistä ja odottamista ja sättäämistä ja odottamista koko touhu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti