Olin itse keittiössä, kun kuulin olohuoneesta Jalon inisevän. En reagoinut, sillä Jalolla nyt on tapana välillä vähän vingahdella, inistä ja piipata. Ininä kuitenkin yltyi lähes hätääntyneeksi vinkunaksi, joten päätin tulla katsomaan, mikä oikeastaan onkaan hätänä. No, Jekkuhan se seisoi tuolilla ja tavoitteli tietokonepöydältä sinne unohtunutta jogurttipurkkia. Jalo oli huolestuneen näköisenä vieressä ja vänisi. Minä ehdin paikalle, sain Jekun jättämään purkin, ja ajoin sen pois tuolilta. Tuppasi naurattamaan. Oli möys pakko vähän kehua Jaloa oivallisesta toiminnasta. Hassu pieni pentu.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti