keskiviikko 3. elokuuta 2016

Kesän treenailua

Päätin tosiaan jakaa kesän treenit omaan, erilliseen, postaukseen. Luettuani matkajutun uudelleen, tuli mieleen vaikka mitä, mitä olisi voinut lisätä, mutta meni jo. Joten niihin treeneihin.

Jekun kanssa olemme käyneet agilityssa jokusen kerran. On sujunut vaihtelevalla menestyksellä. Olemme vetäneet treeniradan läpi nollana (oho!) mutta useimmiten jokin on tökkinyt. Viimeksi perjantaina oli kimurantti rata, jolla Jekku tosin itse oli ihan vauhdissa. Se veteli ihan omia kuvioitaan ja minun pysähtyessäni kuuntelemaan palautetta se hyppeli pari hyppyä, meni putkeen ja teki kepit ihan itsekseen! Annoin tyypin mennä. Hyvähän se on, että on draivia, viimeinkin! Nyt tarvittaisiin enää ohjaajalle kuntoa lisää ja tarkkuutta ohjaamiseen ja taitoa lukea rataa. Eli näihin kahteen se sitten taas kosahtaakin koko homma. Mutta kivaa on ollut! Olen kyllä hurjan iloinen tuosta ryhmästä! On kivaa, että teemme aina yhdessä jäähdyttelylenkin jutellen niitä näitä. Enkä minä ikinä tule muiden suorituksia seuranneeksi (valitettavasti), kun höpöttelen siinä kentän laidalla muiden kanssa. Ihanaa, että olen päässyt juuri tähän ryhmään! Vielä en ole ilmoittautunut syksyn kisoihin, mutta muutamat on jo merkitty kalenteriin, joten täältä pesee! (Ehhheheh)

Jalo on päässyt treenaamaan rally-tokoa. Olemme kesäkeskiviikkoisin käyneet treenaamassa, paitsi niinä parina viikkona, kun olimme reissussa. Ja tällä viikolla poikkeuksellisesti treenit olivat maanantaina. Paula Speerin valvovan silmän alla olemme siis olleet. Ja vitsit, miten kivaa on ollutkin! Kahdella viimeisimmällä kerralla on ollut oikein todellinen flow päällä! Alan luottaa Jaloon ja omaan ohjaukseeni. En enää varmistele, vaan esimerkiksi seuruussa uskallan kävellä jo ihan pystyasennossa, kuten ihmiset yleensä kulkevatkin. Tästä olemme saaneet kovasti kivaa palautetta. Paula on kannustanut, että Jalo ei kyllä yhtään radalla vilkuilekaan muita koiria, vaan sen fokus on minussa! Ihanaa! Ihan viimeisimmillä kahdella radalla jo tosiaan luotin siihen, joten tekemiseni oli rennompaa ja Jalon tekeminen niin ikään rentoa ja vaivatonta. Olemme näköjään treenanneet kotioloissa maahanmenoa sen verran, että se on alkanut tarjota sitä, jos liian pitkään jään empimään jotain. Mutta jee, että se menee maahan reippaasti! Lisäksi onnistuimme eilen seisomaan nousuissa. Sekin on ollut hankalaa, ja sitä olemme treenanneet kotona. Nyt se onnistuu suuremmitta ongelmitta. Jee! Ehkä voisin jo alkaa katsella tulevia kisoja myös Jalolle sillä silmällä...

Myös rally-tokon osalta on sanottava, että ihanaa olla Paulan opissa! Meininki on treeneissä mainio ja rento. Saa nauraa, mikä tietysti rentouttaa omassa tekemisessä. Ei tarvitse jännittää. Kuten olen aiemminkin todennut, itselleni merkitsee aivan valtavasti, millainen henki treeneissä on. Ei haittaa, että tehdään vaikeita, oman tasomme ylittäviä juttuja, kun yleinen henki on hyvä ja rento. Ja se, että teemme omaa tasoamme vaikeampia juttuja sekä Jekun että Jalon kanssa, auttaa meitä edistymään molemmissa lajeissa. Jee!

maanantai 1. elokuuta 2016

Kesälama

Huh ja puuh, anteeksi hiljaisuus! Olen ollut (ja olen yhä) kesälomalla, mutta potenut jotain ihmeellistä kesälamaa: ei vain ole jaksanut tarttua toimeen ja kirjoitella tänne. Toisaalta eipä tässä nyt mitään kovin ihmeellistä ole ollutkaan, kai. Tai no. Reissuja ja treenejä. Treenejä kovin katkonaisesti johtuen reissuista.

Heinäkuussa meni kaksi viikkoa siis posotellessa pitkin ja poikin Suomea (ja vähän Norjaakin). Aloitin rundin ilman koiria matkaamalla Tampereelle, jossa kokoonnuimme vanhojen opiskelutovereiden kanssa pitkästä aikaa. Oli varsin mukavaa! Tampereelta matkasin Helsinkiin, kun oli tarkoitus mennä kesäteatteriin. Näytös oli valitettavasti peruttu, mutta koska meillä oli jo hankittuna liput Tampereelta Helsinkiin, päätimme käväistä siellä. Ohjelmaan kuului Tom of Finland -näyttely (oli muuten hieno!) ja myöhäinen lounas. Tiistai-iltana palasin kotiin vain purkaakseni ja pakatakseni, sillä keskiviikkona starttasimme Miehen ja koirien kanssa varsinaiselle road tripille. Mies oli varannut meille torstaista lauantaihin majoituksen Karigasniemeltä, joten ajelimme sitten kellon ympäri kohti Lappia. Lähdimme Raisiosta vähän ennen neljää iltapäivällä ja perillä olimme aamulla kymmeneltä. Oli kyllä kiva ajaa sinne suuntaan, kun yö oli valoisa.

Seitsemän maissa aamulla kävimme Kaunispään huipulla.



Saimme mökkimme vasta puoliltapäivin, joten otimme autossa parin tunnin torkut ja mökkiin päästyämme jatkoimme vähän lisää. Jalo oli rankan ajomatkan jäljiltä myös ihan poikki. Se tuli ensimmäistä kertaa ikinä viereeni nukkumaan. Jalo sitä paitsi osasi myös autossa ottaa ihan rennosti makoillen. Jekkua ei tuollainen reilun tuhannen kilometrin ajomatka juuri väsyttänyt: se keikkui koko matkan hereillä ja vielä mökissäkin jatkoi hyörimistä. Kumma tyyppi!






Seuraavana päivänä ajelimme Norjaan. Kävimme Hammerfestissa, joka oli aivan ihana kaupunki! Siellä päädyimme sattumalta eräälle rannalle, joka oli ehkä kaunein paikka, missä hetkeen olen ollut. Oli kovin tuulista. Harmittaa, että tuli otettua vain seuraavat kännykkäkuvaräpsyt. Tuota rantaa olisi pitänyt kuvata ihan kunnon välineellä! Mutta siinä tuulessa Mies ei viitsinyt enää autosta lähteä hakemaan kameraansa, joten on tyytyminen näihin:







Takaisin ajoimme Altan kautta, mutta se ei sitten ollutkaan mitenkään erityinen paikka. Tähän kului siis perjantai. Lauantaina vähän ennen puoltapäivää lähdimme kohti kotia.



Täällä olimme sunnuntaina joskus aamusta. Huh. Tulipahan ajeltua! Että ei ihan hetkeen tarvitse lähteä, ajattelin. Kunnes sitten tiistaina suuntasimme kohti Savonlinnaa ja Miehen suvun mökkiä. Siellä vietimme sitten muutaman päivän. Koirat jäivät nyt kotiin, vaikka olisivat kyllä ehdottomasti ansainneet aikaa saaressa. Mökillä oli kuitenkin 16-vuotias Vilu-kissa, joten koiria ei siksi voinut ottaa mukaan.








Nyt kyllä hetkeksi riittää reissaaminen!

Tästä tuli nyt tällainen raportti kesäloman matkoista. Seuraavaksi voisinkin sitten paneutua sekä Jekun että Jalon treeneihin. Mutta niistä tosiaan sitten seuraavalla kerralla!