Rokotettu

Tänään kävin hakemassa Jallulle ekat rokotukset. Samalla tuli taas oiva tilaisuus sossuttaa sitä monin tavoin. Aloitimme matkustamalla bussilla lääkärille. Jalo oli vähän hädissää, kun kuljimme ruuhkaista katua oikealle pysäkille, ja oli sikäli vähän levoton linja-autolle saavuttaessa. Halusin kuitenkin, että se nousee omin tassuin autoon ja sieltä pois. Matkan ajaksi otin sen syliini, ja vastapäinen poika ojensi kätensä Jalon haisteltavaksi. Yllätyksekseni poika sai myös silittää Jaloa!

Bussista poistuttuamme kohtasimme kiltin sheltin, jonka omistaja kovin myönteisesti antoi Jalon tulla tutustumaan. Jotenkin Jalon tekisi niin kovasti mieli alkaa leikkiä, mutta ei siten ihan rohkeus riitä kuitenkaan. Eläinlääkäriin päästyämme minä ilmoitin tietojamme ja kun katsoin alas, Jalo seisoi vaa'alla. Se siis oli noussut siihen ihan itsekseen ja seisoi tyytyväisenä. Painoa oli 6,1 kiloa. Eli pari kiloa on tullut lisää sen täällä ollessa.

Alkuun Jallis arasteli eläinlääkärin käsittelyä, mutta kun kaikki oli ohi ja me vielä lääkärin kanssa juttelimme, Jalo kävi tyytyväisesti pöydälle makaamaan. Ehkä minä turhaan olen huolissani tuosta. Vaikka se ei nyt riemumielin vieraita ihmisiä tervehti, tuntuu se ottavan uudet tilanteet vastaan tyynesti, mikä on oikein hyvä merkki. Samoin kuin se, että se pystyy relaamaan paikassa kuin paikassa.

Lähtiessämme menimme joen yli taas Förillä. Vähän Jalo pelästyi, kun lautta tömähti laituriin, mutta on myönnettävä, että vähän hätkähdin itsekin, kun rantautuminen ei ollut järin sulava. Sitten hyppäsimme bussiin, jossa Jalmari taas kävi makoilemaan. Hienoa hienoa!

Kotimatkalla koukkasimme vielä Hansan ja eläinkaupan kautta. Vaikka paikat eläinlääkäriä lukuunottamatta olivat tuttuja, tuli silti ihan kivasti taas vahvistettua jo koettua. Eiköhän tuosta vielä hyvä koira tule.