lauantai 31. elokuuta 2013

Tampere RN 31.8.2013

Tänään jatkoin Jekun kanssa sertin metsästystä, kohteena Tampereen ryhmänäyttely. Starttasimme aamulla seiskalta ja haimme Aurasta mukaamme Anitan. Matka taittuikin mitä mukavimmin mennen tullen. Juttelimme jo autossa, että paljon oli pelissä ja suuria odotuksia ilmassa. Ja koska lähdimme soitellen sotaan, pessimisteinä ajattelimme, että mitään emme saavuttaisi.

Schipperkejä oli mukana kahdeksan, joista puolet Luupäitä. Ja Luupäät sitten putsasivat koko pöydän! Omaksi harmikseni Jekku ei osallistunut tähän, mutta en voi kuin olla iloinen muiden Luupäiden menestyksestä. No, siis. Jekku on jotenkin salakavalasti päässyt lihomaan, mistä tuomari heti huomauttikin. Jekun arvostelu oli muuten kiva, mutta tuli huomautus tuosta painosta. Pitää laittaa Jekku siis laihikselle.

Onneksi muut Luupäät loistivat: Peikko (L. Filmaattinen Peikko) ERI AVK1 SERT -> FI MVA -> ROP -> RYP2! Vau ja onnea vielä Peikolle mahtavasta saavutuksesta! Lisäksi Demi oli VSP ja Hani PN2 ja sai SERTin. Kertakaikkisen upea päivä Luupäille! Jekku harmillisesti jäi ilman mitään, mutta eipä sille sitten voi mitään.

Jekku sai EH:n ja seuraavan arvostelun:
"Well sized. Good proportions. Masculine head. A little open in angulations. Good topline. On today carries too much weight which you can see on the movement. Good coat and collar."
Tuomarina norjalainen Mona Selbach.

Hiukkapikkasen harmittaa, ettei Jekun kanssa päästy parempaan. Nyt pitää hieman saada siltä painoa pois, jotta sitten parin viikon päästä Porvoossa pystyisimme kenties parempaan.

Superisti onnitteluja vielä kaikille Luupäille, varsinkin Peikolle, joka loppujen lopuksi oli RYP2!

torstai 29. elokuuta 2013

Jekun toko, osa 3

Tänään tokoilin taas Jekun kanssa. Ohjelmassa oli liikkeestä pysähtymistä tai noutoa, kumman sitten halusikaan valita. Kaksi muuta koirakkoa päätti tehdä noutoa, mutta itse valitsin pysähtymisen, sillä se on niin vaiheessa meillä vielä (hehheti heh, mikäpä ei olisi...).Olin alkanut miettiä, että olen käyttänyt pysähdykseen seis-käskyä ja seisomiseen seiso-käskyä. Ja ne ovat melkoisen lähellä toisiaan. Tuija sanoi, että monet käyttävät samoin, ja että koira pystyisi ne erottelemaan. No, toivottavasti.

Otimme nyt treenauksen kohteeksi sen, että Jekku pysähtyisi, vaikka minun liikkeeni jatkuisi. Tai ehkä paremminkin niin, että minun liikkeeni jatkuisi, teki Jekku mitä hyvänsä. Olen aiemmin pysäyttänyt sen kädellä (lätkäisemällä käden ja makupalan nokan eteen ja vaihtanut suuntaa) ja ehkä vähän hihnastakin nykimällä. Nyt yritimme päästä siitä eroon. Kokeilimme takapalkkaa, joka jo etukäteen ajateltuna sai pääni pyörälle: samalla, kun annan käskyn, minun pitäisi heittää palkka Jekun taakse, jatkaa matkaani ja antaa vapautuskäsky. Mitä hittoa?! Miten tuon nyt voi koordinoida? No, aluksi siitä ei meinannut tulla mitään. Oma liikkeeni pysähtyi töksähtäen eikä Jekku tajunnut palkkaa. Hiljalleen se luonnistui vähän paremmin. Lopulta Jekku oli vapaana ja kulki vierelläni, kun annoin käskyn, viskasin palkan, jatkoin omaa liikettä ja vapautin. Eipä se nyt erityisen luonteva ollut, mutta molemmat Jekun kanssa taisimme saada juonesta kiinni.

Sitten siirryimme seuraamaan kahta muuta koirakkoa. Tokotunnin jälkeen jäimme vielä juttelemaan ja totesimme, että kurssilla jo pelkästään kuuntelemalla voi oppia rutkasti! En myöskään ollut ennen nähnyt tunnistusnoutoa, mutta nytpä näin. Se näytti hienolta. Tuli myös pienoinen epätoivo, että miten tuhottoman pitkä matka meillä vielä on edessämme! No, pala kerrallaan se norsukin syödään. Enkä edes tiedä, miten pitkälle jatkan Jekun kanssa tokoa, vai vaihtaisinko tyystin rallytokoon. Jalon kanssa ainakin haluaisin panostaa tokoon, siksikin on hyvä käydä eri kursseilla ja pitää korvat auki.

Lopuksi oli vielä paikkamakuu. Ja Jekku pysyi siinä sen kaksi minuuttia! Olen niin ylpeä Jekusta, vau! Mutta kyllä vaan tuntui kaksi minuuttia pitkältä. Kävin siis toki palkkaamassa sen välissä, mutta pääasia on, että Jekku ei edes yrittänyt nousta. Ekan kerran kävin palkkaamassa, kun aikaa oli kulunut 40 sekuntia (itsehän olin varma, että aika oli jo lähes täynnä...) Jekku ei häiriintynyt siitä, että tulin vierelle. Yritin toki liikkua mahdollisimman rauhallisesti ja siihen vilkuilematta. Ja kun aika oli täysi ja palasimme koirien viereen, ei Jekku ihan olisi ehkä noussut silloinkaan. Sitten kun vielä olisi reippaammin aikaa treenata omalla ajalla kaikkea, mitä jo olemme oppineet...

tiistai 27. elokuuta 2013

Tokoa osat 2 ja 1


Hups, on jäänyt kommentoimatta Jekun toinen tokokerta. Mahdankohan enää edes muistaa, mitä siellä teimme ja miten. Taas muistutus itselle: heti pitäisi merkitä muistiin treenit ja meiningit! Nyt kun muistelen, taisimme tehdä perusasentoa, luoksepäästävyyttä ja seuruuta, eli samaa settiä, kuin tänään sitten Jalon kanssa.

En taas muista, miksi päätin TOKOn Jekun kanssa aloittaa. Ai niin, kun se kesällä pihalla teki niin kärppänä kaiken. Ei ole tuosta kärpästä taas jälkeäkään. Tosin oli kuuma päivä ja menimme hallille puolijuoksua, että Jekku ei ehkä ollut parhaassa terässä (seliseli?). Sivulle se meni löysästi, kun normaalisti suorastaan hyppää. Myös vinoon se jäi. Seuraamisessa taas Jekku edisti. Luoksepäästävyys sentään oli hyvä.

Tänään alkoi Jalon kanssa uudelleen alo-avo -luokan kurssi. Pitäisi tehdä niin kovin paljon enemmän Jalon kanssa sivulle tuloa. Sillä on pieni käry jo siitä, mihin pitäisi mennä, mutta edelleen pitää käsiavuin vielä ohjata. Nyt sain vinkiksi sen, että annan käskyn, ja jos koira lähtee liikkeelle, sitä avustetaan vasta sitten, kun se hukkaa suunnan. Eli ei tehdäkään koko kaarta käsiavusteisesti.

Seuraamisestakin minulle tuli uusia ajatuksia. Aiemminhan olen yrittänyt opettaa Jalolle seuraa-käskyä. Se ei kuitenkaan ihan ole hiffannut, mitä pitäisi tehdä, kun lähellä-käskyllä Jalo on ottanut jo tiiviin seuraamisasennon, vaikka tarkoitus on ollut, että sillä käskyllä saisi olla väljemmin. Päätinpä siis, että tokoon otetaan seuraamisen käskyksi se "lähellä". Lähdimme sillä käskyllä tekemään niin, että palkkanami oli valmiina vasemmassa kädessäni. Jösses, mitä pomppimista Jalon meno oli! Ajattelin sitten ääneen, että jospa koittaisin ihan tyhjin käsin. Tuija oli ehkä aavistuksen epäileväinen ja hämmästyi, kun Jalo lähti kerrassaan hienosti seuraamaan! Jesjesjes! Nyt pitäisi sitten lähteä tekemään pysäytyksiä niin, että minun pysähtyessäni Jalo istuu perusasentoon, ja sitten käännöksiä.

Lopuksi sitten otettiin vielä luoksepäästävyyttä. Tämän pelkäsin tyssäävän omaan jännittämiseeni. Kun ekalla kurssilla Jalo pakitti heti pois, kun Tuija tuli lähelle. Nyt se on onneksi keräänyt rohkeutta, joten odotin ja toivoin, että tällä kerralla sujuisi paremmin. Ja sujuihan se! Tuija otti lähtökohdaksi sen, että Jalo on perusasennossa minuun katsoen, kun Tuija tulee vierelle ja kyykistyy. Hän siis ei alun alkaenkaan ajatellut koskea. Jalo pysyi asennossa hyvin Tuijan tullessa vierelle. Tuijan kyykistyessä Jalo vähän pakitti, mutta tuli takaisin istumaan käskystäni. Huomasin, että minua jännitti, kun kädet hikosivat namien ympärillä, ehheh. Jäi kyllä hyvä fiilis, tästä on hyvä jatkaa!

maanantai 26. elokuuta 2013

Johan myrkyn lykkäsi

Sain tänään facebookin kautta kaverilta tiedotuksen, että Turun kaupunki aloittaa rottien myrkytyksen Aurajoen rannassa, välillä Aurasilta - Rautatiesilta. Tämä sattuu juuri olemaan vahvasti meidän reviiriämme, joten kaveri ystävällisesti ajatteli tiedottaa asiasta. Hyvä niin, sillä itse en ollut moista ilmoitusta missään huomannut, kuullut tai nähnyt. Laitoin hyvän kiertämään facebookin kautta, jotta tieto saataisiin mahdollisimman monelle täkäläiselle koiranulkoiluttajalle.

Myrkytykset alkavat keskiviikkona. Syöttejä laitetaan kävelysiltojen ja kasvillisuuden alle, joten ihan varsinaisesti koirien eteen niiden ei pitäisi kai osua. Koirien ulkoiluttamista alueella kehotetaan silti välttämään. Koko tiedotteen voi käydä lukemassa täällä:
http://www.turku.fi/Public/default.aspx?contentid=461001&nodeid=23
Toivon, että asiasta tulee vielä luvatut muistutustaulut jonnekin tuonne rantaan. Hyvä, että rottia nyt torjutaan. Mietin vaan, minne ihmeeseen nyt suuntaan lenkkeilemään? Nyt lienee hyvä hetki etsiä uusia reittejä vanhojen jo koluttujen polkujen tilalle.

sunnuntai 25. elokuuta 2013

SSKY:n erikoisnäyttely, Helsinki 25.8.2013

Tänään kello soitti kukonlaulun aikaan, jotta pääsisin starttaamaan Auran kautta kohti Helsinkiä ja Suomen kääpiökoirayhdistyksen erikoisnäyttelyä. Aurasta hain siis kyytiin Anitan, Pimun ja Ciban. Anitan pihalla pakkasimme autoon koirat ja muut tykötarpeet. Minulla olisi ollut Jekulle autovaljaat, mutta Anitalla sattui olemaan ylimääräinen kevythäkki, joten jokainen misseilijä sai oman yksiönsä. Jekkuakos se harmitti. Harmitti ihan niin paljon, että Luupäisellä asenteella piti sitten raapia häkin "katto-osa" rikki.

Pääsimme perille Kaivopuistoon eksymättä ja ilman sen kummempia kommelluksia (ellei sitten sitä Jekun karkausyritystä häkistä oteta huomioon...) Skipien kehä alkoi ajallaan heti kymmeneltä. Avoimessa luokassa uroksia oli viisi. Tuomarina toimi sveitsiläinen Gunilla Kuhni-Stenberg, joka ei kyllä ollut mikään eri-automaatti. Hän tutki koirat perusteellisesti mutta kuitenkin rennolla asenteella. Ja jostain syystä hän taisi joka luokassa sijoittaa koirat niiden esiintymisjärjestysessä. Harmi sinällään, että meidän porukkamme esiintyi enemmän loppupäässä, L:n kohdalla.

Jekun tulokseksi tuli ERI AVK2 SA, mutta kilpailuluokassa ei tullut enää sijoitusta. Arvostelu on erittäin hyvä:
"Nice shape. Lovely head and expression. Correct ears. Nice topline. Well angulated. Moves very nice from the side. Good body. Correct tailset. Very nice coat in good quality."
Kaikki on siis kivaa ja hyvää, muttei tarpeeksi kivaa ja hyvää sitten kuitenkaan. Olen kyllä oikeasti ihan todella tyytyväinen Jekun saamaan arvosteluun ja tulokseen.





Pääsin esittämään myös Ciban kehässä. Vieraan koiran kanssa on kyllä hankalaa ja haastavaa mutta haastavuudessaan kivaa mennä kehään! Ciba ei meinannut oikein kulkea kivasti, joten olin ihan varma, että se ei EH:ta parempaa saisi. Mutta ERI sieltä sitten kuitenkin tuli, jee!



Luupäillä oli oikein mukavat tulokset noin kaikenkaikkiaan:
Pimu AVO ERI AVK2 SA
Ciba AVO ERI AVK3
Hani AVO ERI AVK4
Demi VAL ERI

Kaiken huipennukseksi Luupäät osallistuivat myös kasvattajaryhmään (mukana menossa olivat Jekku, Demi, Hani ja Pimu). Tuloksena kasvattajaryhmän toinen sija ja kunniapalkinto. Hyvä me! Ja meidän osaltamme puuttuvan sertin metsästys jatkuu ensi viikonloppuna Tampereella.

lauantai 17. elokuuta 2013

Agiliitelyä

Eilen olin taas ihan huumassa agilitytreenien jälkeen: niin kivaa, kun on mitä mukavin ryhmä ja kouluttaja! Jekkukin kai edistyy hitaasti, varmasta en tiedä. Eilen ei kyllä ollut ihan paras mahdollinen päivä kuitenkaan, mutta siitä huolimatta oli mukavaa ja jäi hyvä fiilis! Tätä lisää! Radalla oli joitakin kohtia, jotka menivät kohtuullisesti ja sitten kohtia, jotka eivät kertakaikkiaan sujuneet. Eikä vika todellakaan ollut Jekussa tai sen vireessä. Paitsi ehkä lopussa, kun se alkoi väsyä. Itse en vain saanut koordinoitua liikkeitäni kuten olisi pitänyt.

Tajusin myös, että olen jotenkin vain orientoitunut tekemään valsseja ja takaakiertoja, enkä keksi, millä muulla tavalla voisin jonkin kuvion ohjata. Hyvä ja tärkeä havainto, sillä nyt sitten voin alkaa miettiä näitä enemmän. Haluaisin jotenkin nähdä ihan seikkaperäisesti, mikä ohjauskuvio on mikäkin ja tietysti oppia soveltamaan niitä radalle. Että olisiko olemassa jotain teosta kuten Agility for Dummies? Tai jos joku tietää, mistä voisi löytää hyvää ja havainnollista materiaalia, hihkaiskaa! Ja sitten tärkeä muistutus minulle itselleni: ensi kerralla laita hiukset kiinni tavalla tai toisella! Nyt ohjaaminen välillä herpaantui, kun piti sukia hiuksia pois silmiltä. Sain kyllä kuulla kunniani aiheesta.

Treenit loppuivat klo 20, jonka jälkeen lähdimme taas porukalla jäähdyttelylenkille. Ja sitten jotenkin jäimme vielä suustamme kiinni niin, että starttasin hallin pihalta kotia kohden ehkä noin 21.20.

Tänään sitten oli Kaarinassa Mustin ja Mirrin järjestämä ja ATT:n kanss yhteistyössä toteuttama agilitynäytös. Näytöksiä oli kello 12 ja 13. Vettä tuli kuin aisaa ja pohjana oli ihan vaan nurmikko, ei edes mikään niin tasainen sellainen. Vähän osasin aavistella jo etukäteen, että Jekku ei sateessa kovin mieluusti mitään tee. Ja oikeaan osuin. Ensin se lähti ekan esteen ohi perääni, sitten se ei lähtenyt ollenkaan, kun maassa oli jotain mielenkiintoisia hajuja. Voi että, että tekemisemme tökki! Vähän ehkä jopa harmitti mennä sinne sillä tavalla sössimään. Tästäpä toinen hyvä muistus itselleni: ensinnäkin pitäisi käydä nyt paljon eri paikkojen epiksissä totuttelemassa uusiin ympyröihin ja toisekseen Jekku pitää ottaa kisa- tms.paikalle hyvissä ajoin nuuskimaan. No, kaikesta oppii. Harmi, että kaikki kesän epikset missasimme. Nyt on jäljellä enää muutamat tälle vuodelle, joten niihin pitäisi yrittää päästä.

torstai 15. elokuuta 2013

Jekun toko 1/5

Tänään alkoi Jekun tokokurssi Tuija Serellä. Kurssi on alo-voi -tasoinen (muistaakseni), mutta selkeästi tarkoitettu vähän edistyneemmille. Toki siis aloittelijatkin saavat osallistua ja tehdä sitten tasonsa mukaan; se(kin) Tuijalla on tosi kivaa. Tällä kerralla teemoina olivat ruutu ja paikallaan olo.

Edistyneemmät koirat tekivät ruutua tavattoman hienosti. Jokainen sai valita, mitä ja miten haluaa tehdä. Ensin meinasin jättää ruudun väliin: mitä sitä kiirehtimään, kun olisi tässä perustavanlaatuisempiakin juttuja treenattavana. Sitten kuitenkin katsoin, miten muut koirat tekivät ruutua innolla, joten kysyin, saisimmeko mekin kokeilla. Tuija kannusti ehdottomasti kokeilemaan. Tein sitten niin, että ruudun takaosaan laitettiin namikuppi Jekun nähden, ja lähetin sen sitten sinne. Koska jätin hihnan raahaamaan maata, Jekun meno ei ollut niin näpsäkkää. Siispä otin remmin irti, ja vitsit, miten se lähti! Kerran kokeilimme "seis" -käskyllä, mutta se ei oikein ole tarpeeksi Jekulla selkärangassa, joten pysähdys oli veltto ja valuva. Viimeisen kerran otimme uudelleen namikupilla, jotta saimme onnistuneen suorituksen.

Toisena oli sitten se paikallamakuu ja luoksepäästävyys. Vähän jännäsin, sillä eihän Jekku ennen ole moista kokenut. Jos joku tulee sen luo, se joko menee tai ei mene moikkaamaan. Emme ole käskynalaisena tuollaista ottaneet. Sain Jekkuun aika hyvän kontaktin, joten se katsoi minua Tuijan tullessa viereen. Vähän se hätkähti, kun siihen sivulta koskettiin, mutta ei antanut asian häiritä, vaan tapitti yhä minua. Jesjes.

Kaikki kurssin neljä koiraa olivat siis rivissä makuulla, ja omistajat käskyttivät ja lähtivät lipettiin. Itse en viitsinyt kovin kauas mennä. Tämä kosahti vähän omaan epävarmuuteeni: en tiennyt, miten pitkään uskaltaisin Jekkua makuutta, ettei se sitten itsekseen lähtisi. Ei sillä kyllä toistaiseksi ollut meininkiäkään nousta. Mutta kun minä lähestyin, se nousi, hittolainen. Syynä taisi olla se, että minä näpelöin jo valmiiksi makupaloja käsissäni. Tätä liikettä pitää siis tehdä kaikenkaikkiaan huolellisemmin. Olen kuitenkin todella tyytyväinen, sillä Jekku ei häiriintynyt muista koirista rivissä, eikä muutenkaan ympäristön liikkeistä. Jäi kyllä todella hyvä fiilis tästä ekasta tokokerrasta Jekun kanssa! Edelleen hehkutan, miten hyvä henki Tuijan kursseilla on ollut! Vaikka olimme kaikki toisillemme ventovieraita, juttu alkoi heti luistaa hyvin. Vielä neljä kertaa jäljellä, ne tosin ovat sitten sisällä hallissa.

maanantai 12. elokuuta 2013

Mutakylpyjä

Kävimme eilen Miehen vanhempien luona, jossa koirat pääsivät taas vapaina kirmaamaan pitkin pihaa. Pihalla on kalliossa pieni painauma, johon kertyy sadevettä. Myös Jekku on tuossa kalliolammikossa joskus plutinut mutta sittemmin jättänyt homman nuoremmilleen. Jalo ja Romu ovat tähän mennessä lähinnä tassuillaan kaivelleet vettä kuopasta. Mutta tälläpä kertaa Jalo keksi, että voihan siinä kylpeäkin! Kuoppa on suunnilleen Jalon kokoinen, joten sillä oli vähän sovittamista, että se mahtui sinne. Mutta pää ja poski edellä kun sukelsi, niin hyvin mahtui! Siinä sitten saattoi myös vähän käännellä kylkeä ja kauhoa tassuilla mutavettä. Ensin olimme vähän kauhistuneita, kun Jalo nyt sillä tavoin menee itsensä sotkemaan. Mutta kun tassut olivat jo kurassa, ei lopuilla ollut niin väliä. Niinpä me vain katsoimme ja nauroimme katketaksemme, kun Jalo nautti mutakylvystään. Ja olisittepa nähneet sen tyytyväisyyttä uhkuvan ilmeen sen noustua kuopasta! Se istui kuraa valuen tyytyväinen ilme naamallaan. Edelleenkään ei voinut muuta kuin nauraa.

Häveliäämpänä tyyppinä Romu suoritti saman toimenpiteen meidän katseiltamme piilossa. Ja Jekku ei mennyt mutakylpyyn ensinkään, se ei edes tassuaan kastanut. Sikäli hyvä, että meillä oli kolmen sijasta vain kaksi koiraa pestävänä.

Ja jos mudeista uiminen ja vedessä (tai mudassa) plutaaminen on parasta ikinä, ilmeistä päätellen suihkukomennus vastasi taas kerran suoranaita kidutusta.

perjantai 9. elokuuta 2013

Syksy saa

Tänään polkaistiin syksy käyntiin harrastusten osalta Jekun agilitytreeneissä. Treenit olisivat olleet jo viime viikolla, mutta silloin minä vielä lomailin. Aloitin taas uudessa ryhmässä, jossa toivottavasti voisin nyt jatkaa pitkään. Kouluttajani on nyt Olavi Laakkonen, jolla on itsellään schipperke, joten hän ymmärtää niiden sielunelämää.

Ja voi jee, miten kivaa! Kouluttaja on mainio ja ryhmässä on aivan mahtava henki! Tunsin heti itseni tervetulleeksi joukkoon. Ja pidemmittä puheitta meidät heitettiin leijonan kitaan ja kentälle heti ensimmäisinä. Radalla oli 15 estettä ja suoritimme ne kaikki, joskin vähän pätkissä. Sen kummemmin emme jääneet mitään hinkkaamaan. Ja vaikka hinkkasimme vain vähän, Jekku alkoi jo osoittaa tympääntymisen merkkejä. Edelleen kepit ja kontaktit ovat niitä, mitä pitää harjoitella kovasti lisää. Silti ilahdutti aivan valtavasti kouluttajan lausahdus, että koira osaa ja on kisavalmis, nyt minun vain pitää keskittyä liikkumaan paremmin, ohjaamaan selkeämmin ja käskyttämään terävämmin. Okei. Siinähän sitä riittää työsarkaa. Mutta kiva oli kuulla, että koirasta on tähän lajiin.

Kiva tapa oli myös, että treenien lopuksi pidimme pienen palaverin, jossa saimme palautetta ja jonka jälkeen lähdimme porukalla pitkälle jäähdyttelylenkille. Pitääkin siis jatkossakin varata aikaa tuohon jäähdyttelyyn vähän enemmän. On todella kivaa, että kouluttaja luo porukkaansa ryhmähenkeä. Tykkään!

Tästä on hyvä aloitella viikonloppu ja lopetella kesäloma.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Nollatoleranssi

Koska on ollut kesä, loma, helle ja yleinen mañana-asenne, on tässä vähän lipsunut tuo koirien hihnakäyttäytyminen. Jekun kanssa nyt ongelmia ei ole, mutta nämä nuoret herrat unkarilaiset ovat välillä tuottaneet tukalia hetkiä. Pelkään, että olen näyttänyt esimerkkikoirakolta ennen kuin Victoria Stilwell on puuttunut asiaan. Lähinnä Romu on (ainakin minun kanssani) varsinainen ryysijä. Jos olemme Jalon kanssa kaksin, se kulkee kuin unelma. Samaten kombo Jekku+Jalo toimii. Mutta sitten kun nuo ovat kolmestaan, jokainen unohtaa, miten pitikään käyttäytyä.

Tänään, siinä ukkoskrohojen välissä tuli mitta täyteen ja päätin ottaa lenkin tiukasti ja nollatoleranssilla: vetämistä en sietäisi yhtään. Hidastahan tuo eteneminen oli, kun piti palautella poikia järjestykseen. Lähinnä otin taktiikaksi sen, että minä kuljen edellä ja kerron, minne menemme. Koirat saisivat löysää hihnaa pysyessään sivullani. Jos naru kiristyy, liikkuminen pysähtyy ja seuraa ruotuun palautus. Ajattelin myös opettaa "reuna"-käskyn, jolla koirat tietäisivät kulkea sivulla. Ja kun olimme päässeet aina edes muutaman askeleen etenemään hienosti, kehuin aivat yltiöpäisesti. Yllätyksekseni meidän ei tarvinnut kulkea pitkääkään matkaa, kun tyypeille alkoi siirtyä jakeluun, mitä niiltä halusinkaan. Romu on vielä villein kortti, johon minun on vaikea saada kontaktia, mutta Jekku ja Jalo menivät ihan erityismaininnan arvoisesti. Kyllä kai tästä vielä hyvä tulee, kunhan jaksaa olla johdonmukainen, kärsivällinen ja tiukka. Tuosta keskimmäistä ominaisuutta kun jostain vielä saisin.

lauantai 3. elokuuta 2013

Kuvitus

Tässä nyt kuvamateriaalia tämän päivän näytelmästä. Kaikki kuvat Kati Hore-Kosonen. Kiitos taas niin kuvista kuin seurastakin! :)






Minäkö liekeissä sertistä? Ei pidä paikkaansa...


Kasvattajaryhmästä KP ja ykkönen, eli pääsimme isoon kehään.


Odotellessamme kasvattajakehän alkua menimme Katin ja Jessen luo, ja sitten metsään ottamaan viralliset otokset päivän palkituista.


Luupäät kasvattajakehässä.

Turku KR 3.8.2013

Pakko nyt tulla heti kirjoittelemaan päivän tapahtumista, vaikka kuvia ei vielä olekaan. Tänään oli siis luvassa Luupäiden "kesäretki" Metsämäen raviradalle Turun Elonäyttelyyn. Mukana menossa olivat Jekun lisäksi Demi ja Hani sekä Pimu ja Ciba. Ja voi, miten meillä oli hieno päivä!

Sanottakoon nyt suoraan, että Jekku oli avoimen luokan ainoa uros. Se nyt tosin ei tietenkään takaa mitään, ellei SA:ta heru. Toinen uros oli sitten valioluokassa. Aikatauluun oli merkitty, että ennen schipperkejä olevat japanin pystykorvat alkaisivat suunnilleen kello 11.30, joten olimme sopineet treffit 11:ksi, jotta ehtisimme vähän orientoitua ja totuttaa ja viritellä koiria. Yllätys oli melkoinen, kun saapuessamme paikalle japsien arvostelu oli jo reippaasti käynnissä! Tuli pieni paniikki. Lähdin juoksuttamaan Jekkua ja törmäsin tuttuun, joka kertoi, että kyseinen tuomari on todella nopea liikkeissään. Kiva sikäli, ettei aikaa kulu älyttömästi, mutta nyt tuntui meille tulevan jo liian kiire. Kyllä tuomari siinä sitten chillaili pöydällä istuen ja tupakkaa poltellen, ettei ihan etuajassa aloitettaisi. Silti ärsytti: veksalasin Jekun näyttelyremmiä päälle ja pois, kun en tiennyt, koska pitäisi olla valmiudessa. Olimme siis schipperkeitä ekana kehässä.

Jekun vuoro koitti, ja kuten kuultua, tuomari oli nopea. Hän katsoi yleisvaikutelman, pyysi koiran pöydälle, tsekkasi hampaat ja vähän kopeloi, sitten piti liikkua suoraan edestakaisin ja sitten vielä ympäri. Lyhyt seisotus ja homma oli siinä. Tuloksena ERI ja SA. Kyllä varmaan ympärillä olevat katsoivat, kun riensin kehästä suoraan Anita-kasvattajan syliin. Halaamaan tuli myös Demin ja Hanin omistaja Kati; tämän myötä kun varmistui, että Jekku saa sertin. Sitten vielä näytösluonteisesti kiertämään kehä urosten kilpailuluokan kakkoseksi ja serti kourassa pois.

Luupäisiä narttuja oli neljä, joten minä menin esittämään Pimua. Hyvin se ei mennyt, kun ei Pimu kulkenut kanssani (tai minä en osannut esittää), mutta kaikesta huolimatta Pimukin sai sertin. Ja Luupäille avoimen luokan nartuissa kolmoisvoitto! Demi oli ensimmäistä (?) kertaa valioluokassa ja oli PN1 ja VSP. Mahtavaa!

Anita oli ilmoittanut myös kasvattajaryhmän, johon osallistuivat Jekku, Pimu, Ciba ja Demi. Kasvattajaryhmästä tuli kunniapalkinto ja ykkössija, joten matkamme jatkuisi parhaaseen kasvattajaryhmään. Tämä tuli hienoisena yllätyksenä, sillä kukaan ei ollut tullut tätä ajatelleeksi. Emme siis pääsisikään vielä kotiin. Tai toki olisimme voineet tulla, samassa kaupungissa kun olemme. Menimme kuitenkin jatkamaan Luupäiden kesäpäivää Katin ja Jessen kotiin, jossa joimme kahvit ja söimme viinerit. Sitten läksimme lähimetsään ottamaan kuvia menestyjistä pokaalien ja ruusukkeiden kanssa. Näistä siis kuvia myöhemmin. Hikoilun, kävelyn, hikoilun ja parin punkin jälkeen oli aika suunnata jälleen raviradalle.

Aamupäivällä sää oli vielä mukava, kun oli pilvistä ja siedettävän lämpöistä. Minä itse en henkilökohtaisesti kärsi kuumuudesta, mutta koirat kävivät sääliksi, kun iltapäivää kohden alkoi porottaa kirkkaalta taivaalta. Odottelimme tovin, että kasvattajaryhmä pääsisi alkamaan. Sitä ennen oli kuitenkin kaikki muut ryhmäkehät. Ihan mielenkiintoista toisaalta nähdä sekin; enhän ole koskaan ollut koiranäyttelyissä hamaan loppuun saakka. Kasvattajaryhmä oli läpihuutojuttu siinä mielessä, että meillä ei ollut oikein kai toivoakaan sijoittua. Silti sitä viiden minuutin suoritusta varten piti kärvistellä Metsämäen hornankattilassa. Mutta ei se mitään. Nyt Jekku on lepäillyt ja syönyt luuta, ja itsekin olen saanut vähän levättyä. Oli kyllä mukava ja ikimuistoinen päivä mitä luupäisimmässä seurassa.

Loppuun vielä Jekun arvostelu. Tuomarina oli portugalilainen Pedro Sanches Delerue, joka muuten oli oikein mukava ja miellyttävä tuomari!

Excellent head and expression. Good neck and topline. Correct chest. Upperarm a bit short. Good angulation behind. Movement needs more front extension. Excellent coat.

PS. Jos joku tietää, miten noita liikkeitä voisi parantaa, laittakaa vinkkejä tulemaan!

torstai 1. elokuuta 2013

Keinu, kepit, kepit, keinu

Kävimme tänään taas Jekun parrakkaan tyttöystävän, Taika-snautserin, kanssa treenaamassa hallilla. Ohjelmassa oli edelleen kepit ja keinu. Siinäpä sitä on tekemistä. Erittäin kivasti meni kuitenkin taas! Jekku tekee nyt ihan iloisesti ja innokkaasti hommia kanssani. Niin kivaa nähdä, että sillä on kivaa. Se myös kuunteli hyvin ja meni minne ohjasin, välillä siis aivan väärin. Kertaakaan se ei lipsunut omille teilleen, mistä olen oikein tyytyväinen.

Keppejä teimme edelleen plekseillä, nyt pari pleksiä keskeltä poistaen. Hyvin meni, molempiin suuntiin ja kummaltakin puolelta ohjattuna. Ensi kerralla sitten taas enemmän pleksejä pois ja ohjausta enemmän eri kulmista. Tuntuu, että nyt Jekku kesti toistojakin taas enemmän.

Keinua se taas arasteli, mutta viimeiseksi jäänyt suoritus oli erittäin hyvä: nyt oli vauhtia ja tekemisen meininkiä! Jes! Sitten teimme vähän erilaisia ratapätkiä, joihin oli yhdistettynä kepit. Nyt oli vähän hakemista, kun piti vauhdista sukeltaa sisään kepeille. Eli tätä täytyy treenata rutkasti. Oli kyllä kivaa, kun sai tehtyä tuollaisia vauhtipätkiä. Itsekseni en osaa oikein treenata mitään ohjauskuvioita, vaan on helpompi tehdä ihan simppeliä rataa. Ajattelin, että jätän ohjaustekniikoiden hiomisen ohjauttuihin ryhmätreeneihin ja itsekseni sitten hinkkaan noita erinäisiä yksityiskohtia. Rengasta ja pussiakin teimme taas pitkästä aikaa.

Ohjatut ryhmätreenimmekin alkaisivat jo, mutta ajattelin vielä huomenna jättää ne väliin. Lauantaina on näet näyttely, joten en halua ottaa mitään riskiä, että Jekku on sitten jumissa. Tämän päivän treeneistä en usko sen jumahtavan. Tarkoitus olisi myös viedä Jekku hierojalle mahdollisimman pian.