Olen aivan varma, että olen tästä kirjoittanut jo aiemminkin, mutta nyt en pystynyt löytämään blogin uumenista mainintaa. Enkä jaksa koko historiaa kahlata läpi... Nimittäin, aloitin taas koirille "veritankkauksen". Valittelin joskus lähieläinkaupassamme, että Jekku on huonossa turkissa ja että pitäisi näyttelyä varten saada sitä kuntoon. Myyjä suositteli verijauhetta! Siinäpä vasta monipuolinen tuote! Parantaa turkinlaatua, suositellaan tiineille ja synnyttäneille nartuille, lisää koiran energiaa ja saa ruoan maistumaan paremmin. Ja kaiken tämän lisäksi sitä voi käyttää verijäljen tekemiseen, jos joku sellaista lajia harrastaa. En tiedä tarkalleen prosessia, miten verestä saadaan jauhetta, mutta sellaista se on, hyvin hienojakoista, melkeinpä pulveria. Sitä sitten lisätään ruoan sekaan. Ohjeistettu annos on yksi ruokalusikallinen kymmentä painokiloa kohden.
Nyt syksyllä Jalo on taas nirsoillut ruokansa kanssa (Jekullahan ei vastaavaa ongelmaa tosiaankaan ole), ja olin jo huolissani koko tyypistä. Toisaalta Jalo on ihan pirteä ja makupalat kelpaavat, joten päättelin, ettei varmaankaan mistään suuremmasta viasta ole kyse. Kun ei maistu, ei maistu. Eläinkaupassa arveltiin myös, että lähistöllä saattaa olla juoksuisia narttuja. Bingo! Miksi en itse ikinä hoksaa tätä. Ehkä siksi, että Jekun elämän menoon juoksuiset nartut eivät koskaan ole vaikuttaneet. Jaloon ehkä vaikuttavatkin. Ajattelin kuitenkin, että näin syksyllä muutenkin pieni veritankkaus voisi olla paikallaan. Sainkin eläinkaupan viimeisen purkin ko. tuotetta. Sitä taitaa olla melko vähän markkinoilla. Lähieläinkauppamme, Akvaariopiste, tilaa tuotetta Ruotsista jonkin pienen tavarantoimittajan kautta. Suosittelin tavaraa myös Jalon siskon omistajalle, mutta googlailun jälkeenkään tuotetta ei oikein meinaa löytyä. Myös miehen äidille lupasin hommata tuota samaa, sitten kun sitä taas tulee.
Entä toimiiko se? No toimii! Ainakin ruokahalua kiihottavasti, siis. Virtaa noilla nyt tuntuu olevan muutenkin ja turkkikin on kuosissaan. Mutta voi että, miten tuo tekee ihmeitä Jalon ruokahalulle! Ei se nyt edelleenkään etulinjassa ole, kun ruokaa annostellaan, mutta käy kyllä innolla ruokansa kimppuun. Se myös nuolee purkkinsa puhtaaksi ja käy nuolaisemassa Jekunkin kuppia, mikä on aivan ennenkuulumatonta!
Suosittelen lämpimästi, jos vain käsiinne tuota saatte!
perjantai 30. lokakuuta 2015
maanantai 26. lokakuuta 2015
Vaihtelua rally-tokotreeniin
Viime maanantaina meillä oli vähän erilaiset rally-tokotreenit. Jo edeltävällä kerralla Paula antoi meille kotitehtävän: jokaisen pitäisi keksiä kaksi kylttiä seuraavaa kertaa varten. Eikä siis mitään, mikä on jo olemassa, vaan jotain ihan uutta ja erilaista. Voi apua, ajattelin. Toisaalta odotin treenejä innolla nähdäkseni, mitä muut ovat keksineet. Ehdottomasti vaikeinta minulle oli keksiä mitään itse, niin huono mielikuvitus minulla valitettavasti on. Enkä osaa oikein piirtääkään.
No, vähän ennen treenejä sain räpellettyä pari kylttiä. Toisessa koira kääntyi ohjaajan eteen, sitten otettiin askel taakse niin, että koira pyörähtää ympäri vasemman kautta ja toinen askel niin, että koira pyörähtää oikean kautta. Sai myös ottaa apuaskeleita välissä. Tämä osoittautui oikeastaan ihan kivaksi liikkeeksi. Toinen keksimäni kyltti oli sellainen, että koira jatkaa matkaa suoraan ohjaajan pyörähtäessä ympäri. Ihan toimiva itse asiassa tämäkin. Vaikka näin itse sanonkin.
Ja sitten innolla treeneihin. Yllättävästi muutkin ryhmästämme olivat keksineet tällaisia pyörähtelyitä! Aiemmassa ryhmässä oli kuulemma enemmän ollut puolenvaihtoja tai pujottelua. Yhdellä oli vähän samanlainen tehtävä kuin minullakin, tosin siinä sekä koira että omistaja pyörähtivät täyden ympyrän. Ehkä hauskin oli kuitenkin sellainen, että ohjaaja menee liikkeestä istumaan ja koira pyörii omistajan ympäri. Tässä yllättävän moni koira, Jalo mukaanlukien, tarjosi itsekin maahanmenoa.
Oli meillä kyllä sitten pari hankalampaakin juttua, esimerkiksi viiden askeleen pujottelu, siis niin, että koira pujottelee ohjaajan jalkojen välistä. Tätähän me emme osaa juuri ollenkaan. Sitten oli takaperin pujottelu tötsien ympäri. Se sujui meiltä sitten puolestaan paremmin kuin osasin tai uskalsin odottaa. Hieman hankalaa oli myös muutamat liikkeet remmissä tehtäviksi, mutta en tohtinut päästää Jaloa irti. Sillä oli vähän meininkiä kuumumiselle, kun pujottelu ei ihan toiminut.
Oli kyllä ehkä hauskimmat treenit ikinä! Tässä oli meille ohjaajillekin haastetta, kun piti itsekin keskittyä ihan eri tavalla tehtäviin ja miettiä, miten tässä nyt pitikään edetä. Huomaa, että sen verran on kuitenkin tullut harrastettua, että varsinaiset viralliset kyltit alkavat olla jo tuttuja. Tämä oli ihan mahtavaa aivojumppaa sekä koiralle että ohjaajalle! Koiralle sikäli, että sillekin tuli vähän erilaista toimintaa.
Nyt joudun taas pitämään parin kerran tauon, mutta toivottavasti loppuvuoden kerroille pääsisin. Tapahtumakalenteristakin voisi alkaa etsiä sopivia kisoja ensi vuodeksi...
No, vähän ennen treenejä sain räpellettyä pari kylttiä. Toisessa koira kääntyi ohjaajan eteen, sitten otettiin askel taakse niin, että koira pyörähtää ympäri vasemman kautta ja toinen askel niin, että koira pyörähtää oikean kautta. Sai myös ottaa apuaskeleita välissä. Tämä osoittautui oikeastaan ihan kivaksi liikkeeksi. Toinen keksimäni kyltti oli sellainen, että koira jatkaa matkaa suoraan ohjaajan pyörähtäessä ympäri. Ihan toimiva itse asiassa tämäkin. Vaikka näin itse sanonkin.
Ja sitten innolla treeneihin. Yllättävästi muutkin ryhmästämme olivat keksineet tällaisia pyörähtelyitä! Aiemmassa ryhmässä oli kuulemma enemmän ollut puolenvaihtoja tai pujottelua. Yhdellä oli vähän samanlainen tehtävä kuin minullakin, tosin siinä sekä koira että omistaja pyörähtivät täyden ympyrän. Ehkä hauskin oli kuitenkin sellainen, että ohjaaja menee liikkeestä istumaan ja koira pyörii omistajan ympäri. Tässä yllättävän moni koira, Jalo mukaanlukien, tarjosi itsekin maahanmenoa.
Oli meillä kyllä sitten pari hankalampaakin juttua, esimerkiksi viiden askeleen pujottelu, siis niin, että koira pujottelee ohjaajan jalkojen välistä. Tätähän me emme osaa juuri ollenkaan. Sitten oli takaperin pujottelu tötsien ympäri. Se sujui meiltä sitten puolestaan paremmin kuin osasin tai uskalsin odottaa. Hieman hankalaa oli myös muutamat liikkeet remmissä tehtäviksi, mutta en tohtinut päästää Jaloa irti. Sillä oli vähän meininkiä kuumumiselle, kun pujottelu ei ihan toiminut.
Oli kyllä ehkä hauskimmat treenit ikinä! Tässä oli meille ohjaajillekin haastetta, kun piti itsekin keskittyä ihan eri tavalla tehtäviin ja miettiä, miten tässä nyt pitikään edetä. Huomaa, että sen verran on kuitenkin tullut harrastettua, että varsinaiset viralliset kyltit alkavat olla jo tuttuja. Tämä oli ihan mahtavaa aivojumppaa sekä koiralle että ohjaajalle! Koiralle sikäli, että sillekin tuli vähän erilaista toimintaa.
Nyt joudun taas pitämään parin kerran tauon, mutta toivottavasti loppuvuoden kerroille pääsisin. Tapahtumakalenteristakin voisi alkaa etsiä sopivia kisoja ensi vuodeksi...
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Vauhtirataa
Maanantaina rally-tokotreeneissä meillä oli varsinainen vauhtirata. Siinä ei ollut ainuttakaan pysähdystä, vaan pelkkiä käännöksiä ja pyörimisiä. Haastetta toi se, että rata ainakin tuntui pitkältä ja se, että osa tehtävistä suoritettiin koira oikealla puolella. Mutta oli kyllä piristävä hyvänmielen rata! Ehdimme tehdä sen kolmesti. Neljännenkin kerran olisi saanut vetäistä, mutta mielestäni meidän kolmas suorituksemme oli sen verran nappiveto, etten halunnut enää mahdollisella neljännellä yrittämällä lässäyttää fiilistä.
Hankalinta oli, kuten arvata saattaa, oikealla suoritettavat liikkeet. Oikeaa puolta kun olemme niin todella vähän treenanneet. Hyvä muistutus, että pitäisi vahvistaa sitäkin. Koirallekin tekee hyvää, kun se joutuu vähän eri tavalla taas käyttämään kehoaan. Jalo sai lopulta ihan hyvin kiinni siitä, että tehdään ja liikutaan oikealla. Varsinaiseksi kompastuskiveksemme osoittautui oikea saksalainen. Tai siis oikealla/oikealle tehtävä. Kyllähän Jalo senkin olisi klaarannut, mutta minä siinä olin sitten solmussa. Ihan konkreettisestikin remmeineni ja makupaloineni. Saimme kotiläksyksi treenata tätä kotona hihnatta. Ja kas, jo muutaman toiston jälkeen sekin meni! Paula nimittäin totesi, että täyskäännös vasemmalle meillä sujuu erinomaisesti, kun se tulee jo selkäytimestä. Nyt täytyy saada tuo oikea käännöskin syövytettyä sinne.
Tällä kerralla Jalo myös oli rauhallisempi hallissa, eikä yrittänytkään rähinöidä muille. Edistystä siis siinäkin. Sen vertaa en siihen vielä luota, että uskaltaisin treenata ilman remmiä. Toisaalta pitäähän tässä vielä saada pari hyväksyttyä alokasluokan tulostakin, joten ehkä ihan hyväkin harjoitella sen remmin kanssa säätämistä.
Hankalinta oli, kuten arvata saattaa, oikealla suoritettavat liikkeet. Oikeaa puolta kun olemme niin todella vähän treenanneet. Hyvä muistutus, että pitäisi vahvistaa sitäkin. Koirallekin tekee hyvää, kun se joutuu vähän eri tavalla taas käyttämään kehoaan. Jalo sai lopulta ihan hyvin kiinni siitä, että tehdään ja liikutaan oikealla. Varsinaiseksi kompastuskiveksemme osoittautui oikea saksalainen. Tai siis oikealla/oikealle tehtävä. Kyllähän Jalo senkin olisi klaarannut, mutta minä siinä olin sitten solmussa. Ihan konkreettisestikin remmeineni ja makupaloineni. Saimme kotiläksyksi treenata tätä kotona hihnatta. Ja kas, jo muutaman toiston jälkeen sekin meni! Paula nimittäin totesi, että täyskäännös vasemmalle meillä sujuu erinomaisesti, kun se tulee jo selkäytimestä. Nyt täytyy saada tuo oikea käännöskin syövytettyä sinne.
Tällä kerralla Jalo myös oli rauhallisempi hallissa, eikä yrittänytkään rähinöidä muille. Edistystä siis siinäkin. Sen vertaa en siihen vielä luota, että uskaltaisin treenata ilman remmiä. Toisaalta pitäähän tässä vielä saada pari hyväksyttyä alokasluokan tulostakin, joten ehkä ihan hyväkin harjoitella sen remmin kanssa säätämistä.
torstai 1. lokakuuta 2015
Hajutunnistusta
Tänään aloitimme ihan kokonaan uuden harrastuksen: hajutunnistuksen! Myös ID-jälkenä tämä tunnetaan. Mehän olemme Jalon kanssa joskus jälkeä tehneet, vaikka tältä vuodelta se onkin kokonaan unohtunut. Ajattelin, kun kurssi-ilmoituksen näin, että tästäpä kivaa ja vähän erilaista aktiviteettia syksyyn!
Vähän alkoi kyllä etukäteen jännittää, että mitenköhän tästäkään suoriudumme. Ideana tuossa lajissa siis on, että hiljalleen koira opetetaan lähtöhajun avulla etsimään ja tunnistamaan ns. kohdehajua. Koira siis haistelee lasipurkkeja, joissa on sideharsolappuja, joissa sitten on eri ihmisten hajuja.
Tällä ensimmäisellä kerralla harjoittelimme ihan vain sitä, että koira kiinnostuu haistamaan purkkia. Treenimme ovat samassa hallissa kuin rally-tokotreenitkin, joten sisälle mentäessä Jalo oli ihan innoissaan. Sisällä se hyppeli minua vasten ja selvästi odotti, koska aletaan tehdä jotain. Varsinaisen toiminnan sijaan minä lopulta meninkin istumaan ja aloin tarjota lasipurkkia nuustettavaksi. Jalo oli ihan että mitä ihmettä. Se tietysti haistoi pari ensimmäistä kertaa, mutta hämmentyi vähän kouluttajan naksua, mutta otti sitten kyllä palkan minulta. Parin kerran jälkeen Jalo meinasi, että joko nyt sitten tehtäisiin jotakin. Minä vain istuin. Laitoin purkin hetkeksi syrjään ja sitten aloitimme taas. Oli myös hauskaa huomata, miten Jalo alkoi tarjota maahanmenoa! Heh, selkeästi sitä on tullut treenattua ihan huolella, kun se oli se, mitä Jalo alkoi tarjota.
Lopuksi teimme vielä sellaista, että koira lähetettiin matolle, jonka päällä hajupurkki oli telineessä. Itse tein niin, että jätin Jalon istumaan ja kutsuin sitten haistamaan. (Plussaa: Jalo jäi istumaan ja lähti vasta luvan saatuaan! Miinusta: no, en tiedä, ehkä olisin voinut kokeilla myös purkille lähettämistä.) Jalo tuli hienosti ja haistoi, mutta haisteli sitten myös purkkitelinettä. Kun seurasin muiden koirien treeniä huomasin, että se teline tuntui kaikista olevan se mielenkiintoisin. Ja taas Jalo alkoi tarjota maahanmenoa! Saimme kyllä onnistuneita suorituksia tässäkin.
Saimme kotiin viemisiksi sen hajupurkin, josta tänään harjoittelimme. Lisäksi saimme puhtaat purkit ja niitä sideharsotaitoksia, jotta voimme metsästää vieraiden ihmisten hajuja. Saimme kotiläksyksi siis vahvistaa tämän päivän oppeja.
Jossain vaiheessa kurssille lähtiessäni olin vähän epävarma, että mitäköhän tästä tulee. Mutta ensimmäisen kerran perusteella vaikutti kyllä kivalta! Ja sainpahan taas mudin väsytettyä!
Vähän alkoi kyllä etukäteen jännittää, että mitenköhän tästäkään suoriudumme. Ideana tuossa lajissa siis on, että hiljalleen koira opetetaan lähtöhajun avulla etsimään ja tunnistamaan ns. kohdehajua. Koira siis haistelee lasipurkkeja, joissa on sideharsolappuja, joissa sitten on eri ihmisten hajuja.
Tällä ensimmäisellä kerralla harjoittelimme ihan vain sitä, että koira kiinnostuu haistamaan purkkia. Treenimme ovat samassa hallissa kuin rally-tokotreenitkin, joten sisälle mentäessä Jalo oli ihan innoissaan. Sisällä se hyppeli minua vasten ja selvästi odotti, koska aletaan tehdä jotain. Varsinaisen toiminnan sijaan minä lopulta meninkin istumaan ja aloin tarjota lasipurkkia nuustettavaksi. Jalo oli ihan että mitä ihmettä. Se tietysti haistoi pari ensimmäistä kertaa, mutta hämmentyi vähän kouluttajan naksua, mutta otti sitten kyllä palkan minulta. Parin kerran jälkeen Jalo meinasi, että joko nyt sitten tehtäisiin jotakin. Minä vain istuin. Laitoin purkin hetkeksi syrjään ja sitten aloitimme taas. Oli myös hauskaa huomata, miten Jalo alkoi tarjota maahanmenoa! Heh, selkeästi sitä on tullut treenattua ihan huolella, kun se oli se, mitä Jalo alkoi tarjota.
Lopuksi teimme vielä sellaista, että koira lähetettiin matolle, jonka päällä hajupurkki oli telineessä. Itse tein niin, että jätin Jalon istumaan ja kutsuin sitten haistamaan. (Plussaa: Jalo jäi istumaan ja lähti vasta luvan saatuaan! Miinusta: no, en tiedä, ehkä olisin voinut kokeilla myös purkille lähettämistä.) Jalo tuli hienosti ja haistoi, mutta haisteli sitten myös purkkitelinettä. Kun seurasin muiden koirien treeniä huomasin, että se teline tuntui kaikista olevan se mielenkiintoisin. Ja taas Jalo alkoi tarjota maahanmenoa! Saimme kyllä onnistuneita suorituksia tässäkin.
Saimme kotiin viemisiksi sen hajupurkin, josta tänään harjoittelimme. Lisäksi saimme puhtaat purkit ja niitä sideharsotaitoksia, jotta voimme metsästää vieraiden ihmisten hajuja. Saimme kotiläksyksi siis vahvistaa tämän päivän oppeja.
Jossain vaiheessa kurssille lähtiessäni olin vähän epävarma, että mitäköhän tästä tulee. Mutta ensimmäisen kerran perusteella vaikutti kyllä kivalta! Ja sainpahan taas mudin väsytettyä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)