keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kasi

Bongasin lukemastani Muoti mielessä -blogista blogihaasteen, jossa pitää kertoa itsestään kahdeksan asiaa. Yleensä näitä haasteita kai pitäisi aina antaa jollekin, mutta en ole koskaan saanut keneltäkään sellaista(vinkvink). Tuon blogin kirjoittaja kuitenkin haastoi mukaan kaikki blogiaan lukevat, joten tästä lähtee.

1. Olen erittäin eläinrakas ja olen ollut sitä aina. Niin pienestä kuin muistan, olen aina tykännyt koirista ja ihaillut ihan kaikkia muitakin eläimiä.

2. En tiedä, mitä haluaisin tehdä isona.

3. Olen miettinyt, että joskus voisi tehdä sellaisen, niin ikään blogeissa kiertävän, 100 asian listan. Tämä olkoon nyt pieni alkusoitto sille.

4. Pidän kauniista asioista ja olen jollakin tavalla kiinnostunut sisustamisesta ja pukeutumisesta. Sitten kuitenkin olen niin mukavuudenhaluinen ja laiska, että pukeudun helposti ja tylsästi, enkä saa kotiani kuosiin.

5. Haaveilen matkustamisesta, vaikka minne. Aikani ei ehkä nyt riittäisi kertomaan kaikkia niitä paikkoja, joissa haluaisin käydä.

6. Lukeminen on ehdoton lempiharrastukseni. Voisin vain maata sohvannurkassa ja lukea. Ikävä kyllä aika usein pitää tehdä kaikkea muutakin.

7. Ensi kesänä en aio mennä kesätöihin. Se onkin sitten ensimmäinen kesä"loma" noin 12 vuoteen.

8. Luulen, että olen syntynyt väärään maahan, sillä en voi sietää talvea.

Noin, sehän kävi oikeastaan helposti. Ehkä joskus käyn sen "Top 100"-listan pariin. Nyt minä puolestani haastan mukaan kaikki ne bloggarit, jotka tämän sattuvat lukemaan.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Viimeistä vietiin

No niin, tänään oli sitten agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta. Tai virallinen viimeinen kerta olisi ollut viime viikolla, mutta kun se jäi meiltä väliin, menimme tänään kertauskerralle. Kerta oli ihan nimensä mukaisesti kertausta. Treenasimme aika paljon hyppyjä eri suunnista. Takaakierto ei vielä ihan kovin sujuvasti suju, mutta muuten Jekku hyppää kuin... kuin... öö... no, en nyt keksi mitään nasevaa vertausta tähän. Reippaasti se menee kuitenkin. Kepeissä tapahtui nyt hieman edistystä, vaikka teimmekin ilman verkkoja. Puomin teimme pari kertaa, mutta kontakteja treenasimme vähän enemmän. Totesin, että voisin itsekseni harjoitella kontaktien käsiä, samaten kuin keppienkin. Pitäisi saada liikeradat ensin itselle selviksi, jotta pystyisi paremmin ohjaamaan koiraa.

On tämä laji kyllä aikalailla tempaissut mukaansa. Keväällä on sitten alkeisjatkokurssi, johon sisältyy 12 kertaa. Jee! Sitä odotellessa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Käytöstavattomuuttakohan

Meillä oli eilen vieraita, mikä oli oikein kivaa. Jekusta se oli aluksi ihan superkivaa. Se herätti miettimään, että Jekun käytöstavoissa ehkä olisi parantamisen varaa. Tai sitten meillä vaan käy vieraita aivan liian harvoin.

Kaikki alkaa ovisummerin piristessä. Jekku alkaa haukkua ja hyppiä summeria kohden. Se jotenkin osaa yhdistää summerin pirinän vieraiden saapumiseen, sillä pirinän jälkeen se juoksee ovelle ja jää siihen vinkumaan. Eikä Jekku koskaan vingu. Paitsi nyt tuossa tilanteessa siis.

Kun hartaasti odotettu vieras soittaa ovikelloa, Jekku menee niin sanotusti ihan pähkinöiksi. Se hyppii ja pomppii. Jos sen ottaa syliin tai muuten yrittää hillitä, se alkaa haukkua vimmatusti. Kaikki ihmiset eivät varmastikaan tuota ominaisuutta arvosta. Onneksi Jekku on sentään pienikokoinen, mutta yllättävä ponnistusvoima sillä silti on.

Onneksi tuon alkuinnostuksen jälkeen Jekku rauhoittuu, eikä siitä enää sen koommin ole haittaa tai vaivaa tai häiriötä. En vain oikein tiedä, miten tuota käytöstä voisi karsia. Olisi kai jo ihan pienestä pennusta alkaen pitänyt opettaa käyttäytymään paremmin, mutta kai tuota vielä voisi korjata? Meillä tuntuu olevan hieman käytöstavaton koira...

torstai 24. marraskuuta 2011

Sisustusintoilija?

En tiedä, miten Jekusta on tullut tuollainen sisustusintoilija, itse kun en sitä suuremmin ole. Pidän kyllä kaikista kauniista asioista, mutta en vaan onnistu siirtämään kaikkea kaunista kotiimme. Kävelyillä kuitenkin usein pysähdyn ihastelemaan sisustusliikkeiden näyteikkunoita, ja niin tekee Jekkukin. Yleensä se aina nostaa tassunsa vasten ikkunaa ja tutkailee kuin ymmärtäisikin jotain. On eräs liike, mihin se osoittaa ihan poikkeuksellisen suurta kiinnostusta, nimittäin Iittalan tehtaanmyymälä Hämeenkadulla. Itsekin tykkään toki Iittalasta, mutta en ole koskaan lenkeillämme vaivautunut nousemaan portaita katsoakseni astioita. Mutta Jekkupa on. Se on jo useamman kerran ihan itsekseen noussut portaat ylös liikkeen ovelle, nousee takatassuilleen ovea vasten ja katsoo sisään. Pitkään. Se toistaa saman myös liikkeen toisella ovella. En vaan tajua, mikä sitä Iittalassa niin kiinnostaa.

Toinen liike, josta Jekku on hyvin kiinnostunut, on Elementin vaateliike. Itsekin mielelläni aina katselen näyteikkunaa, mutta harvemmin olen uskaltautunut liikkeeseen sisälle. Jekku sen sijaan olisi marssinut suoraan peremmälle. Ensin se hyppäsi liikkeen ikkunalaudalle siinä ulkopuolella, kiersi kulmassa olleen E-kirjaimen ja olisi jatkanut matkaansa liikkeeseen sisään. Minä sitä sitten toppuuttelin, mutta liikkeen liukuovi oli jo ehtinyt aueta. Myyjäkin tuli ovelle katsomaan, että tuleeko sieltä joku vai ei. Häntäkin nauratti, kun Jekku niin päättäväisesti olisi halunnut päästä vaatekauppaan.

Sisustusintoilu jatkui eilen ihan konkreettisen sisustamisen merkeissä: kotiin tultuani Jekku ihan silkasta jälleennäkemisen riemusta tarttui eteisen mattoon ja raahasi sen hiekkoineen kaikkineen makuuhuoneeseen. Sänkyyn asti se ei maton kanssa päässyt, kun itse ennätin hätiin. On se hassu tyyppi.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Ylitämme joen aina silloin

Pakko myöntää, etten ehkä ikinä vaan pääse selville pienen laivakoiran aivotuksista. Mistä niitä oikein tulee? Tämä uusin on jotenkin outo. Tai ei enää edes niin uusi, mutta aiempaa spesifimpi.

Asumme siis ihan jokirannassa, joten aika usein joki tulee ylitettyä, silloin. Mitään suurempaa ongelmaa ei ole mentäessä "tois puolt jokke täl puol jokke", mutta annas olla, kun pitäisi tulla "tält puolt jokke tois puol jokke". Jekku vetää jarrut pohjaan, eikä liiku, vaan päinvastoin yrittää päästä eri suuntaan. Yleensä joudun kantamaan sen yli. Se tarraa tassuilla käsivarteeni kuin hengenhädässä. Enkä usko, että sillä mitään huonoja kokemuksiakaan olisi. Ja jos olisi, silloin se ei varmaan kulkisi toiseenkaan suuntaan. Tuomiokirkkosillalta tultaessa kohti kotia, eli "tält puolt tois puol", Jekku tulee kyllä toiselta puolelta siltaa hyvin yli, mutta ei toiselta. En tajua! Mitään ideoita, mistä tämä voisi johtua? Sylikokoinen kun on, ongelma ei ole sen suurempi, mutta olisihan se kiva ja ihan suotavaa, että herra suostuisi kulkemaan mennen tullen.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Keinu kanssain

Eilen oli viimeinen varsinainen agilitykerta ja vuorossa oli keinu. Se jännitti minua vähän etukäteen, että pelkääköhän Jekku sitä. Ja pyh. Keinua harjoiteltiin pareittain. Toinen parista paukutti keinua edestakaisin, kun koiran ohjaaja syötti koiralle namia vieressä. Jekku ei korvaansa lotkauttanut keinun paukkeelle. Pian päästiin sitten itse asiaan. Jekku kiipesi reippaasti, eikä erityisemmin hätkähtänyt keinuvaa liikettäkään. Kouluttaja heilutti keinua varovasti, ja minä taas syötin namia. Sitten keinu päästettiin keikkaamaan alas, Jekku käveli siitä pois, ja sitten uudestaan. Tällä kertaa kouluttaja keinutti keinua jo hieman kovempaa. Ja Jekku söi yhä namia. Se oli siinä. Ei siis jännäystä, eikä muutenkaan ongelmia.

Nyt on sitten kaikki esteet ainakin kertaalleen kokeiltu. Ensi kerralla olisi kertauskerta, mutta en pääse silloin. Sitten on vielä kaksi kertaavaa kertaa, jolloin menen vielä. Keväällä jatkuu sitten alkeisjatkokurssin merkeissä.

Olen kyllä aika innoissani lajista. Tai emmehän toki vielä ole kovin pitkälle edenneet, mutta ainakin kaikki esteet Jekku suorittaa innolla, minusta ainakin se on hyvä merkki. Katsotaan, miten pitkälle tämä harrastus kohdallamme jatkuu.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Toimintaa ja treffejä

Viikonloppu on taas ollut Jekulle toiminnantäyteinen. Eilen menimme Miehen vanhempien luo vahtimaan heidän koiraansa ja kissaansa heidän poissa ollessaan. Jekulla oli kivaa, kun se tapasi taas Mustin, ja niin taisi Mustillakin olla hauskaa. Huomasi taas, miten vähällä itse pääsi, kun koirat telmivät keskenään. Vaikka Musti on jo vanha, se selvästi nuortuu Jekun tullessa käymään. Välillä Jekku hyppäsi sohvalle ja kävi maate, jolloin Musti tuli luo ja alkoi tassulla huitoa, että tule nyt alas ja leiki!

Miehen vanhemmilla on iso piha, jossa koirat voivat juosta vapaana. Pojat olivat pitkään ulkona ja jatkoivat temmeltämistään siellä. Ja sama vauhti jatkui sisällä. Ainoa pieni ongelma oli kissa: Jekku kun ei ole siihen tottunut. Kissa oli kyllä suurimmaksi osaksi sohvan alla. Aluksi Jekku ei huomannut sitä ollenkaan, mutta jossain vaiheessa kissa oli lähellä reunaa, jolloin Jekku sen vainusi ja alkoi räyhätä. Ja kissa räyhäsi takaisin. Kerran Jekku taas otti kuonoonsa, mutta ei ollut moksikaan. Siinä vaiheessa, kun Jekku yritti ryömiä sohvan alle kissan perään totesimme, että pitää toimia. Jos Jekku olisi päässyt sohvan alle kissan kanssa, olisi seurauksena ollut katastrofi arvatenkin. Onneksi Jekku totteli, kun sitä kielsi menemästä lähemmäs. Ajattelimme, että yöstä tulee mahdoton, jos kissa on linnoittautuneena sohvan alle, me itse nukumme yläkerrassa, ja Jekku liikkuu vapaana. Jossain vaiheessa koirien ollessa ulkona kissa onneksi uskaltautui pois sohvan alta ja siirtyi saunatiloihin. Niinpä Mies vei sinne sille vettä ja ruokaa, ja kissa viihtyi siellä yön yli.

Tänään oli vuorossa taas skipitreffit. Pari edellistä kertaa meiltä on jäänytkin väliin, joten oli jo aikakin päästä paikalle. Skipejä taisi olla kymmenen, ja lisäksi oli yksi mudi (aivan ihana!) ja kolme brasilianterrieriä, hauskoja tyyppejä nekin. Ja kylläpä taas riitti vauhtia. Demi on ihan ehdottomasti Jekun mielestä kivoin tyttö ikinä. Myös mudi-Rudi vaikutti Jekusta kivalta, samoin Vilma-viipottaja. Mutta Demi vei kuitenkin voiton. Voi sitä juoksua ja ryntäilyä!

Treffeiltä menimme vielä käymään Miehen vanhemmilla, ja ihmeellisesti Jekulla riitti vielä virtaa pieneen peuhaamiseen Mustin kanssa. Nyt kotona Jekku on kyllä ollut aivan naatti. Se teki itselleen pesän pyykkikasaan ja on nukkunut siellä koko illan. Ihan kiva, että sekin välillä on vähän rauhallisempi.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Rempseästi renkaasta

Taas yhdet agitreenit takana. Kivasti menee! Jekku on edelleen aivan innoissaan, eikä meinaa nahoissaan pysyä. Tämä alkaa muodostua sikäli jo haasteeksi, että nyt vaarana on varaslähtö kulloisellekin esteelle.

Tällä kertaa esteenä oli rengas. Vähän mietin, että meinaakohan Jekku mennä ali, ohi tai sivuitse, mutta ei, hienosti läpi. Emme ottaneet sitä kuin pari kertaa, sillä mitään ongelmia ei ollut.

Suurimman osan ajasta treenasimme itseksemme jotain. Tällä kertaa taisi tapahtua läpimurto kontaktien suhteen! Teimme trainerilla kontaktiharjoituksia, ja vihdoin Jekku tajusi, että sen pitää jäädä lankun päähän vartomaan että vapautan sen! Jes!

Pussiakin teimme pitkästä aikaa. Sinne(kin) Jekku meinasi ottaa koko ajan varaslähtöä. Hieman vauhdikkaammin se saisi tulla, mutta pääasia, että totteli ohjausta ja meni reippaasti.

Viimeisenä tänään vuorossa oli okseri. Luulen, että Jekku ei edes huomannut, että siinä oli kaksi rimaa rinnakkain. Otimme ensin hypyn ja siitä sitten okserin. Paljoa en ehtinyt katsoa, mutta tuntui kuin Jekku olisi liitänyt ja kiitänyt okserin yli. Jes!

Ensi kerralla taitaa olla vuorossa keinu. Se vähän jänskättää, mutta katsotaan, miten sujuu. Sitä seuraavan, eli kai viimeisen kerran, joudun jättämään väliin, mutta onneksi on sitten vielä pari varakertaa, että pääsemme korvaamaan tuon väliin jäävän tunnin. Odotan jo kovasti tulevaa alkeisjatkokurssia! Jee, ihana uusi harrastus! Taidan olla melkein yhtä liekeissä kuin Jekkukin.

Saaressa

Jekkua lykästi viikonloppuna, sillä se pääsi Miehen kanssa Saareen. (Suonette anteeksi tämän kielioppisääntöjä rikkovan isojen alkukirjanten käytön. Haluan vain korostaa tässä tapauksessa sekä Miestä että Saarta. Miehestä en viitsi käyttää hänen omaa nimeään tässä ja Saaren nimeä en edes tiedä.)Mies lähti jo perjantaina, mutta Jekku lähti vasta lauantaina perässä. Se matkusti ensin Miehen veljen kanssa bussilla, jonka jälkeen loppumatka taittui veneellä.

Saaressa Jekku sai kirmailla koko ajan vapaana. Kävi vielä niin kivasti, että naapurimökissä oli myös schipperke, Allu nimeltään. Allu oli Jekkua hieman nuorempi, mutta osoittautui kuulemma pomoksi. Tämä johtajuus selvitettiin pienellä rähinällä, jonka jälkeen pojat olivat kai sulassa sovussa juoksennelleet pitkin Saarta.

Eilen kotiin saapui mökiltä ja metsältä tuoksuva väsynyt pieni koira, sekä Mies, joka toi tuliaiseksi suppilovahveroita! Jekku toi tuliaisiksi pari punkkia. Jostakin syystä pidin Miehen tuliaisista enemmän...

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Puistopainia

Käytämme Jekkua päivittäin neljä kertaa ulkona. Aamulla noin 20 minuuttia - puoli tuntia, päivällä puolisen tuntia, ruoan jälkeen ehkä noin 45 minuuttia - tunti ja sitten vielä illalla viimeiseksi. Päivä- ja ruokalenkit saattavat vaihdella niin, että toisinaan jompikumpi on lyhyempi tai pidempi, miten nyt sattuu ehtimään. "Illan viimeinen hidas" on ihan lyhyt pyrähdys viereisen puiston ympäri, tai näin pimeällä korttelin ympäri. Itse kun en uskaltaudu pimeään puistoon kovin mielelläni.

Eilen lähdin taas kiertämään korttelia. Tarkoitus oli siis vaan piipahtaa ulkona. Törmäsimme puiston laidalla kuitenkin tuttuun ranskanbulldogiin, jonka kanssa Jekku alkoi painia. Koirat pyörivät ja kierivät pudonneissa lehdissä kuin pikkulapset. Niillä tuntui olevan ihan järjettömän hauskaa. En sitten lähtenyt kiertämään korttelia, vaan käännyin toisen koiran omistajan kanssa tulosuuntaamme. Ajattelin, että kyllä Jekku nyt on saanut tarpeensa hoidettua painimisen ohessakin. Hups heijaa, kotona sitten huomasin, että olimmekin olleet tuolla "viimeisellä hitaalla" tunnin! Mies vähän ihmetteli, että mihin oikein olen jäänyt ja että olisiko pitänyt soittaa perään.

Uni tuli Jekulle tuon pienen puistopainin jälkeen nopeasti.

tiistai 1. marraskuuta 2011

A:ta ja muuta

Eilen oli melkoisen onnistuneet agilitytreenit! Olen melkein liekeissä täällä Jekun puolesta. Niin kivaa oli. Vuorossa oli siis A-este, joka näyttäisi olevan Jekun suosikki. Jo aiemmilla kerroilla sillä on ollut kova hinku kiipeämään ja nyt se meni esteen sellaisella vauhdilla, että minulla ja kouluttajalla oli täysi työ pysyä perässä. Tarkoitus oli lähinnä vain koittaa, että koira esteen suorittaa. Tämän jälkeen estettä ei suoriteta ennen kuin kontaktit ovat kunnolla hallussa. Meillä ei todellakaan ole.

Eilisellä kerralla ei siis ollut muuta varsinaisesti ohjattua toimintaa kuin tuo A-este. Sen lisäksi sai itsekseen tai parin tms. kanssa treenata kontaktia, keppejä, hyppyjä, putkea, pöytää. Eli siis kaikkea, mitä tähän mennessä olemme tehneet. Vähän sydämentykytyksiäkin saatiin. Olin kokeilemassa Jekun kanssa hyppyä ja siitä putkea, ja vähän matkan päässä pöytää oli harjoittelemassa toinen koirakko. Jekku lähti hienosti käskystäni hypylle ja suuntasi putkeen, kun tämä toinen koira "putkeen"-käskyn kuultuaan myös päätti suunnata sinne. Se tuli vähän äristen ja muristen Jekun päälle, jolloin Jekku onneksi väisti putken suulta. Olisi ollut varmaan pahempi homma, jos koirat olisivat peräkkäin sännänneet putkeen. Jekku tuntui vähän pelästyvän tilannetta. Lähdin sen kanssa hetkeksi ulos, jonka jälkeen yritimme pelkkää putkea uudelleen. Toiselta puolelta se meni melko hyvin, mutta toiselta puolelta, siis siltä, josta toinen koira vähän jyräsi, ei. Menimme tekemään välillä kaikkea muuta, ja kehuin Jekkua vuolaasti onnistumisista. Lopulta palasimme putkelle, ja nyt se sujui ihan kivasti kumpaankin suuntaan. Mitään kammoa ei siis toivottavasti jäänyt.

Eilisen treenitunnin lopuksi otettiin sitten hyppysarja ja siitä putkeen. Ensin ihan vaan putki, sitten hypyn kautta putki, sitten kaksi hyppyä ja lopulta kolme hyppyä ja putki. Ja sehän sujui! Olin ihan iloissani ja oikein tyytyväinen Jekkuun! Oma ohjauksenikin taisi toimia, kun Jekku suoritti kaikki kolme hyppyä, eikä lähtenyt väistämään minun perässäni. Jes! Tällä fiiliksellä on hyvä jatkaa ensi viikkoon.