Hullun hommaa

Jokohan nyt sitten ihan virallisesti ja lopullisesti olen hullu koiranainen..? Puuhailin nimittäin eilen vähäh pihalla... Tai no, kaikki sai alkunsa maanantaina. Olin hakemassa vesisaavista kasteluvettä, kun Jalo tuli siihen myös tutkailemaan. Se nosti etutassunsa saavia vasten ja totesi, että kas, vettä! Se ensin kurkotti juomaan, mutta hoksasi pian, että se yltää tassuillaan vähän plutaamaankin. Myönnän, että saatoin hieman yllyttää Jaloa pärskimällä vähän lisää vettä. Jalo sai niin sanotusti vettä myllyynsä (hehheh) ja ponnisti ja yhtäkkiä oli koko koira paljussa! Aloin vähän mallailla, että mitenkä päin lähden sitä nostamaan, kun se suoriutui sieltä ihan itse pois. Mietin, että olikohan se vähän loukannutkin, kun oli ehkä vähän hankala asento. Myöhemmin illalla ihmettelin missä Jalo oli. No se oli ihan itsekseen mennyt taas tassujaan uittamaan.

Kerroin Jalon edesottamuksista äidilleni ja pohdin, että pitäisi ostaa sellainen lasten kahluuallas, että Jalo pääsisi ihan kunnolla plutimaan. Äiti sitten kuitenkin löysi kellaristaan vanhan kumiveneen, jonka minä roudasin tänne eilen. Pumppasin sen täyteen sellaisella onnettomalla pienellä käsipumpulla. Jalo kävi heti tutustumassa objektiin. Sitten lähdin hakemaan vettä. Koska en saanut viritettyä mitään letkusysteemiä, piti vesikin kantaa käsin. Jo tässä vaiheessa mietin, että mitä hullun hommaa! Kaikkea sitä koiransa eteen tekeekin. Kaadoin ekat kaksi kastekannullista vettä, ja Jalo oivalsi heti homman juonen. Iloisena lähdin hakemaan lisää vettä. Ja vain huomatakseni palatessani, että kumivene oli puhki! Jalo oli sitten purrut siitä tulpan kohdan irti. Sitten se katsoi ihmeissään jäljelle jäänyttä vesitilkkaa, että eikö enempää olisi. No ei.

Pohdin, että pitäisi ostaa sellainen lasten kahluuallas...

Viikon treenit

Tällä viikolla molemmat koirat pääsivät pitkästä aikaa (tai siltä ainakin tuntuu) treenaamaan. Jalo pääsi keskiviikkona rally-tokoon ja Jekku tänään agilityyn. Hauskaa oli!

Vähän jännitti rally-tokossa, kun on taas ollut taukoa treenaamisesta, varsinkin ryhmässä. Lisäksi kaikki ryhmäläiset olivat vieraita, mutta onneksi narttuja. Jalo siis oli lähinnä lääpällään, mutta tekeminen ei häiriintynyt. Radalla oli pari vaikeahkoa kohtaa, varsinkin hihnassa tehdessä, mutta kyllä nekin klaarattiin. Yhdessä kohdassa koira piti jättää istumaan, jatkaa itse matkaa ja sitten liikkeestä kutsua koira mukaan. Ja tämäkin onnistui, jopa kolmesti! Hyvä Jalo! Paulakin totesi, että Jalo on kuin toinen koira; se keskittyi hyvin eikä hötkyillyt tai häiriintynyt muista. Jee! Saatoinpa sitten ilmoittautua syksyksikin vakkariryhmään... Vielä en tiedä, millä harrastukseni rahoitan. Ehkä siirryn syömään kaurapuuroa tai jotain, mutta väliäkö sen, kunhan saa harrastaa!

Jekku pääsi tänään agilityyn. Se sai tehdä taas Tanian kanssa, kun itse en ollut tänään oikein juoksukuntoinen. Ensin Jekku selvästi empi, että lähteäkö Tanian matkaan vai ei, mutta näköjään lauantaimakkara vei voiton minun seurastani. Kaksi rataa he kirmasivat, ja hyvin kirmasivatkin! Oli kyllä kiva taas vaihteeksi katsoa Jekun menoa sivusta ja huomata, että kyllähän se osaa, jos ohjaaja osaa viedä, ja vauhtiakin löytyi! Vähän harmittaa, kun unohdin ilmoittaa Jekun sunnuntain kisoihin. Viime viikolla sekä kisat että treenit jäivät väliin, kun minulla ei ollut autoa käytössä. Nyt sitten taas sunnuntaisten kisojen jälkeen ei hetkeen ole skaboja lähistöllä, ja minä kun olen vähän laiska lähtemään kauemmas. Täytynee ehkä kuitenkin katsoa, jospa sitä viitsisi jonkun kesäretken lähteä tekemään...