perjantai 29. kesäkuuta 2012

Muodossa ja keskiaikamarkkinat

Täällä alkoi eilen keskiaikamarkkinat. Totesin sen karvaan omakohtaisesti, kun tavallisella päiväkävelyllä osuin jokirantaan. Ranta, joka normaalisti on täynnä Jekun mielestä ihania hajuja, oli nyt kaikenlaisten kojujen kansoittama. Hajut olivat toki yhä siellä jossain, eikä Jekku ymmärtänyt, miksei muka päässyt niitä haistelemaan. Itsehän olin toki kiinnostunut kojujen annista, mutta ei niitä oikein voinut Jekun kanssa pysähtyä kunnolla katsomaan.

Eräs seurue meidät pysäytti ja jäi ihastelemaan Jekkua. Jekku suhtautui aluksi vähän varauksellisesti, kun olisi mieluummin mennyt kaikkien hajujen perään. Mutta lopulta se totesi, että ei kai auta ja alkoi sosiaaliseksi. Seurueeseen kuulunut nainen kertoi, että heillä itsellään on japanin pystykorvia ja siksi hän nyt niin innokkaasti tutki Jekkua, kun skipeissä ja japseissa on ulkonäössä vähän jotain samaa, olkoonkin, että toinen on musta ja toinen valkoinen. Nainen kyseli tarkkaan Jekusta ja rodusta ylipäätään ja lopuksi totesi, että vaikuttaa kyllä kivalta rodulta. Hän myös kehui, että onpa hyväluonteinen yksilö! Että ei ihan kuka tahansa olisi antanut vieraan ihmisen niin palluttaa. Hyvä Jekku!

Tässä vaiheessa sain kuitenkin tarpeekseni rannan ruuhkasta ja päätin poiketa väljemmille vesille ylös Brahenkatua. Satuimmepa sitten putiikkiin nimeltä Muodossa. Sitä pitää agilitykurssiltamme tuttu tyttö ja hyvinä assistentteina liikkeessä toimivat hänen koiransa. Niinpä poikkesimme Jekun kanssa peremmälle. Jekusta oli hauskaa nähdä Taika-snautseria pitkästä aikaa, ja minusta oli mukavaa näpelöidä liikkeen tarjontaa. Tyhjin käsin en poistunut nytkään... Huoh.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Punkkeja!

No niin, kesän ekat punkit bongattu. Oikeastaan tämä tapahtui jo juhannuksena, mutta en ole saanut aikaiseksi mainita siitä kuin vasta nyt. Ensimmäiset yksilöt tulivat, kun Mies kävi Jekun kanssa äitini talon lähellä olevassa metsikössä. Eka havainto tuli Miehen jalasta, jossa se pikku punkin pirulainen tepasteli ilmeisesti etsimässä sopivaa kohtaa iskeä kiinni. Sitä ei tullut, hähhähhää. Tästä havainnosta järkyttyneenä aloin kovalla vimmalla pöyhiä ja tutkia Jekun turkkia, josta sitten toinen mokoma tipahtikin. Hyi ällötys ja inhotus.

Seuraavana päivänä kävimme Raisionlahdella kävelemässä ja veikkaan, että sieltäkin noita verenimijöitä tarttui mukaan. Nimittäin kolmas punkki löytyi keskeltä Jekun otsaa. Se oli vielä hyvin pieni sen havaitessamme, joten otetta siitä oli vaikea saada. Punkkipihtejähän meillä ei ole, mutta nyt ne on lisätty ostoslistalle. Nypin siis punkin irti pitkine kynsineni. Punkki lähti, mutta samalla lähti vähän turkkia siinä mukana. Jekulla on nyt pieni karvaton läiskä keskellä otsaa muistona punkista. Jekku oli kyllä todella kiltisti koko poisto-operaation ajan. Se ei rimpuillut, vaan kärsivällisesti odotti, että sain punkin poistettua.

Tuli ihan hyvä muistutus, että lienee taas aika uusia Expot-käsittely. Toivottavasti nyt jatkossa vältyttäisiin punkeilta.


tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kavereista parhain

Olen varmaan ihmetellyt tätä aiemminkin: se on jännä, miten koirillakin tuntuu olevan sellaiset parhaat kaverit ja toisaalta sellaiset tyypit, joiden kanssa ei vaan tule juttuun. Ei ole mitään yhteistä tekijää sille, ketkä ovat Jekun mielestä tyhmiä, sellaisia, joille se alkaa äristä. Toisaalta eipä ole mitään tiettyä kriteeriä niille ihanille kamuillekaan: Jekku on tykästynyt niin tanskandogiurokseen kuin isovillakoiranarttuunkin. Myös leikatut urokset rotuun katsomatta ovat jotenkin mahtavia. Mutta yksi tuntuu olevan yli muiden: ranskanbulldog Sofi. Sofistakin olen kertonut jo aiemmin.

Olemme nyt nähneet pariin otteeseen. Voi, mikä riemu ja energia! Jekku ei edes huomaa, että kyseessä on oikeasti tyttö, sillä paini vie voiton kaikesta muusta. Välillä tyypit ottavat heinikossa lepoa, kunnes jompikumpi läppäisee tassulla toista ja taas mennään. Remmit ovat jatkuvasti solmussa ja sekaisin. On kyllä ihanaa seurata, miten koirista voikin muodostua tuollainen parivaljakko.

Sovimme lopulta ihan tarkoituksella treffit, jotta koirat pääsevät telmimään. Tällä hetkellä vettä sataa kaatamalla, vaikka pian pitäisi jo tavata. Toivotaan, että sade vähän laantuu. Toisaalta, tuskinpa se tätä kaksikkoa haittaakaan.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Jääkarhu jokirannassa

Tänään törmäsimme johonkin kertakaikkisen ihmeelliseen ja epäilyttävään Aurajoen rannassa, nimittäin jääkarhuun! Hui, ajatteli Jekku. Itseäni lähinnä hymyilytti, vaikka vakavalla asialla jääkarhu olikin. Kyseessä oli siis Greenpeacen tempaus, jossa haluttiin kertoa ja vedota ihmisiin Antarktiksen puolesta. Shell on aloittamassa siellä, jääkarhujenkin elinalueilla, öljynporauksen. Tämä pitäisi mielellään estää. Siksi täälläkin oli paikallisella yhdistyksellä pöytä, lomakkeita allekirjoitettavaksi ja infolappuja. Niin ja se jääkarhu. Kun osuimme Jekun kanssa paikalle, eräs nainen oli juuri pukemassa tuota jääkarhua päälleen, tai siis pukemassa itseään jääkarhuksi. Toinen paikallaolija piteli jääkarhun päätä. Siitäkös Jekku hurjistui. Noin se varmaan reagoisi, jos se näkisi luonnossa jonkin pelottavan ja vieraan eläimen. Sen niskakarvat nousivat pystyyn, se meni hieman kumaraan, perääntyi ja alkoi haukkua sellaista hälytyshaukkua. Yritin houkutella sitä lähemmäs katsomaan, mutta ehkä ihan hyvä, että Jekulle sallittiin epäluuloisuus vierasta oliota kohtaan. Ei nyt ihan jokapäiväinen näky, tuo jääkarhu.

Tässä vielä linkki jääkarhujen pelastamiseksi: http://www.savethearctic.org/

Mainiota juhannusta kaikille!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

11

Bongasin tällaisen jostain toisesta blogista ja ajattelin vastailla iltani ratoksi.

1. Millaisia blogeja luet ja miksi?
Luen lähinnä lifestyleblogeja. Mies ihmetteli kerran kirjanmerkkejä katsoessaan, että mitä hemmettiä nämä ovat ja luenko niitä kaikkia?! No, ne ovat muotiblogeja, ja kyllä luen. Luen niitä siksi, että osa on todella hyvin kirjoitettuja. Ja vaikka oma tyylini olisi (tai on) tyystin erilainen, jotain uutta voi silti aina oppia.

2. Mikä on parasta kesässä?
LOMA! Ekaa kertaa lomailen sitten vuoden 2000. Ja vaikka en lomailisukaan, parhautta on silti lämpö, mansikat, tuoreet vihannekset, jäätelö, aurinko, lämpö, jokiranta, terassit ja lämpö. :) (Ehkä ekaa kertaa tässä blogissa käytin hymiötä, sori.)

3. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?
Lintu! Vaikka haukka tai kotka, jokin sellainen, joka voisi komeasti liidellä ympäriinsä.

4. Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Katsotaan viiden vuoden kuluttua. Tapanani ei ole suunnitella tulevaisuutta.

5. Mitä kadut tähän astisessa elämässäsi?
Öö... En ehkä oikein mitään. Tavallaan hyvä niin.

6. Mitkä ovat elämäsi parhaita puolia?
Jekku, lähi-ihmiset, työtoverit, työpaikka. Ilo ja positiivisuus.

7. Jos voittaisit lotossa viisi miljoonaa, mitä tekisit rahoilla?
Ostaisin auton, itselleni ja äidille, ostaisin oman asunnon, menisin silmien laserleikkaukseen, laittaisin säästöön. Oma hevonenkin olisi joskus kiva. Ja kesämökki! (Voi Luoja varjele, tätä se sitten on, kolmenkympinkriisi...)

8. Mitä jos et bloggaisi nykyisestä aiheesta, mistä muusta voisit blogata?
Olisi kovin kiva blogata jostain sellaisesta lifestyle-jutusta. En vaan tiedä, riittävätkö rahkeeni siihen.

9. Mitä muita harrastuksia olet kokeillut kuin nykyistäsi?
Voimistelua ja tanssia.

10. Mikä koirissa ärsyttää?
Hmm, koirissa? En keksi. Lähinnä ärsyttää koiranomistajat, jotka eivät kykene kunnolla huolehtimaan koiristaan. Koirat räksyttävät sisällä ja ovat vauhkoja ulkona sinne ehkä pari kertaa päivässä päästyään. Tästä voisin kirjoittaa vaikka kuinka. Valitettavasti liian usein näkee ihmisiä, joiden ei pitäisi omistaa koiraa ensinkään.

11. Mikä koirissa on parasta?
Kaikki! Parasta on ilo, jota se on elämäämme tuonut. Vilpittömyys ja riemu, jolla Jekku ottaa meidät vastaan kotiin tullessamme. Vaikka ulkona kävisi roskiksen viemisen verran, Jekun riemu on silti rajaton kotiin saavuttaessa. Se ei ikinä haistattele, väheksy, halveksi tai ylenkatso sitä, mitä olemme, vaan sen mielestä kaikki on ihan maailman parasta. Mielestäni meillä olisi paljon opittavaa koirista. Miten paljon parempaa elämä olisi, jos jaksaisimme iloita pienistä jutuista, emmekä aina haikailisi jonkin suuremman perään.



keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kesäiset treffit

Tänään oli vuorossa kesäkuun treffit. Aika urosvoittoista oli, joten sanomistahan siitä tuli. Tyttöjä ei tainnut olla paikalla kuin Elli ja Vilma. Jekku oli, ehkä vähän yllätyksekseni, todellinen diplomaatti. Sitä vuotta nuorempi Milo yritti haastaa Jekkua vähän väliä, mutta Jekku lähinnä käänsi selkänsä ja kylkensä kohti Miloa, eikä lähtenyt kähinöimään. Sen sijaan Velmun tai Vilin kanssa meinasi pari kertaa tulla sen verran rajua riitaa, että minun piti ihan mennä väliin. Vili ja Velmu ovat Jekun kanssa lähes samanikäisiä, joten voisikohan tora johtua siitä. Luulisi, että Jekku olisi myös nuoremmalleen näyttänyt kaapin paikan, mutta ehkä se ei viitsinyt moiseen ryhtyä.

Kivaa oli taas kerran pienistä kähyistä huolimatta! Velmun porukat tarjosivat "mitalikahvit", eli treffioloissa karkkia. Jekku sai tuomisiksi muutaman puruluun, jotka eivät Vilille tai Velmulle kelvanneet.

Nyt on ollut melko lämmintä, joten Jekku on ihan sippi. Treffeiltä palattuamme se on vaan maannut erinäisissä paikoissa. Kun kävin jääkaapilla, se heräsi, mutta kun mitään ei sille herunut, se lähti huokaisten kohti seuraavaa makuupaikkaa.

Tässä vielä pari kuvaa treffeiltä, kuvaajana Anita Kallionpää.







sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kesä, eikä mitään tekemistä!

Kaupunki ehkä on nöyränä sylissä, mutta hiuksissa ei tuoksu tupakka. Eikä todellakaan ole tarkoitettu kritiikiksi tuota tekemättömyyttä, vaan nautin tästä. Ihanaa, kun on loma ja saa vaan olla! Tai no, olen nähnyt kavereita ja eka lomaviikko on mennyt kuin siivillä.

Koira-aktiviteetit ovat olleet valitettavan vähissä. Pienryhmäpaikkaa ei vaan kuulu. Enkä ole jaksanut mennä edes kääppänöiden agilityynkaan. Huomenna oli vakaa aikomus mennä, mutta sitten tuli vähän muuta; lähdenkin Loimaalle PMMP:n levyjulkkarikeikalle. Ehkä sitten seuraavalla viikolla.

Keskiviikkona on kesäkuun skipitreffit, jonne olemme menossa. Jotain toimintaa sentään!

Ai niin, eka Luupää on valioitunut: eilen sai muotovalion tittelin Salossa Luupään Diktaattori. Onnea Velmu!

No, jotain sentään olen saanut aikaiseksi. Jekku on pääasiallisesti elellyt kuin pellossa muutamat viime viikot, mutta tänään päätin, että jo saa riittää. Aloitettiin taas vähän harjoittelemaan perustottelevaisuutta. Into oli uskomaton. Päätin sitten harjoitella vähän agilityn kontakteja, ne kun ovat olleet ihan ehdoton kompastuskivi. Jekku ei siis ole tuntunut hoksaavan, mistä on kyse, kun A-esteen tai puomin kohdalla huudan "koske!". Aloitettiin siis ihan alkeista, eli osoitin sormella lattiaa ja sanoin "koske", ja Jekun tökätessä maahan kuonollaan palkkasin sen. Aika pian pääsimme siihen, että saatoin jättää käsimerkin pois ja menimme pelkän käskyn varassa. Jee! Vähän Jekku himmailee ja katseleen sen näköisenä, että pitääkö tässä nyt kumarrella, mutta koskee lattiaa kuitenkin. Melko pieni juttu, mutta olen todella iloinen! Jos nyt harjoittelemme kotona ja vahvistamme tätä, sujuu agilitykentilläkin sitten paremmin. Seuraavana tähtäimenä on elokuussa Raisiossa pidettävät epikset, ellen nyt jo ennen niitä innostu jonnekin muualle lähtemään.