Viime viikon maanantaina päättelimme Jalon kanssa syksyn rally-tokotreenit. Loput treenit olisivat Paulan uudella hallilla Halikossa, joka on minulle arkena vähän turhan pitkän matkan päässä. Piti siis sanoa hei-heit vanhalle tutulle hallille (joka oli heipoista ehdottomasti se vähiten ikävä), treeniryhmälle ja varsinkin Paulalle. Kahta jälkimmäistä jään kaipaamaan, ihan etenkin Paulaa.
Koska kyseessä olivat tällä erää viimeiset treenit, taisin vähän yliyrittää. Sain kommenttia, että kenotin ja varmistelin enemmän kuin aikoihin. Jalo oli molemmat radat hihnatta, ja hyvin meni! Rata oli haastava: kaikkia mahdollisia eteentuloja, maahanmenoja ja sivulletuloja. Vähän ehkä tuskastutti ja tuntui pitkältä radalta, mutta kyllä me sen klaarasimme. Ilahdutti, kun Jalo oli taas niin rennosti odotusajan!
Treenien päätteeksi saimme vielä eräältä ryhmäläiseltä kakkua, kun hän oli saanut valmiiksi RTK2-koulutustunnuksen. Onnittelut! Pakko vielä mainita, että kyseinen koirakko on aivan ihana: en ehkä tiedä hurmaavampaa koiraa, kuin tuo Musti on!
Itse annoin Paulalle pienen muistamisen ja kortin, mihin olin raapustanut kiitokseni. Paula oli ottanut niistä kuvan ja kiitteli ihan Facebookissa. Hän kiitti palautteesta ja kommentoi, että paras palaute on ollut nähdä Jalon ja minun kehitys syksyn aikana. Tuon saman hän sanoi minulle ihan kasvotustenkin: "kyllä näkee, että olet tehnyt töitä". Jos olisin yhtään herkempi, itku olisi tullut. Nytkin olin jo lähes liikuttunut.
On ollut kyllä huikea treenisyksy! Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen Paulalle ja Hannalle, ihan kaikesta. Nyt on kevääksi varattu rally-tokopaikka täältä lähempää. Lisäksi kisojakin olen katsellut sillä silmällä... Palaan vielä ennen joulua perinteisten vuosikatsausten kanssa.
