maanantai 24. heinäkuuta 2017

Tall Ships Race ja koirat

Turussa oli viikonloppuna vipinää, kun paikkakunnalle saatiin taas muutaman vuoden tauon jälkeen isot purjelaivat (viimeksi tapahtuma oli täällä vuonna 2009). Toisin sanoen Tall Ships Race vilkastutti kaupunkia. Hieno on tapahtuma! Mikäs siinä on laivoja ihaillessa, kun sääkin suosi. Mutta... Koirat.

Tapahtuma alkoi torstaina, ja samoihin aikoihin tuli tapahtuman järjestäjiltä tiedote, että ns. turistikoirien tuominen alueelle on kiellettyä. No siitäkös someraivo purskahti valloilleen! Keskusteluissa huudeltiin, että kiitos Turku, eipä tarvitse tulla, ja että maahanmuuttajien vikaa kaikki tyynni. Voi huoh. Pakko myöntää, että itsekin vähän provosoiduin ja otin osaa keskuteluihin. Onneksi siellä oli muitakin turkulaisia, jotka sekä komppasivat minua että toivat omia kommenttejaan keskusteluun. Totesipa joku osuvasti, että pahuksen kotkalaiset, kun ehtivät ensin. Nimittäin Kotkan Tall Ships Racessa oli niin ikään koirakielto.

Anita, Jekun kasvattaja siis, oli kyllä ehdottanut, että olisimme voineet pitää laivakoiratreffit tapahtuma-alueella. Ei pöllömpi idea! Mietin tosin itsekin, että porukkaa on kuin pipoa, joten ehkä koiria ei ole rantaan niin järkevää viedä. Ymmärrän siis varsin hyvin tuon kiellon. Sitä en voi ymmärtää, miksi jotkut niin pahoittivat siitä mielensä.

Kävin itse paikalla sekä perjantaina että lauantaina. Perjantaina olin länsirannalla, lauantaina puolestaan itäisellä puolella. Länsipuoli oli todella tukkoinen, ja siunailin, että onneksi koiria ei saa paikalle tuoda. Tai no, someraivon jälkeen ilmeisesti kieltoa vähän liennyteltiin ja kirjoitusasua muutettiin muotoon "ei ole suositeltavaa". No ei totta totisesti! En ymmärrä, miksi siihen tungokseen olisi pitänyt koira raahata! Tuskinpa koiratkaan siitä nauttivat. Tämä oli myös onneksi vallalla ollut argumentti esimerkiksi Facebookin keskusteluissa. Koiria kun voi sosiaalistaa vähän helpommissakin ympäristöissä.

Lauantaina kuljin itäpuolta, joka oli huomattavasti väljempi, kuin läntinen puoli! En kyllä silti olisi sinne koiraani vienyt. Alueen päässä, missä oli erinäisiä ravitsemusliikkeiden telttoja, oli muutamia koiria. Pakkohan se oli yhtä pentua tietysti mennä tervehtimään. Se oli tuotu alueelle nimenomaan sosiaalistumaan, eikä siinä mitään. Sitä ei kuljetettu ihmismassassa, vaan sen kanssa istuskeltiin syrjemmällä.

Itse "vertaan" tätä silakkamarkkinoihin. Sitaateissa siksi, että kyseessä on kuitenkin kaksi aivan eri luokan tapahtumaa. Muistan, kun erään kerran silakkamarkkinoiden aikaan päädyin alueelle, muistaakseni molempien koirien kanssa. Olisin toki voinut vielä kääntyä ympäri, mutta päätin luovia alueen läpi. Otin Jekun syliini ja käskytin Jalon seuraamaan. Muistan, että joku sivullinen kommentoikin, että fiksusti tehty, kun  otin Jekun syliin. Ja tuo oli muistaakseni vielä perjantaina päivällä. Yhtään myöhemmin en olisi koiria sinne vienyt. Tall Ships Race on kuitenkin  vielä aika eri luokan tapahtuma: kävijöitä oli kaikkiaan 544 000. Olen vakaasti sitä mieltä, että koirat eivät sinne kuuluneet. Mielensäpahoittajat olkoot tykönään mitä mieltä tahansa.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Voihan punkki!

Iskin koirille ensimmäiset punkkiaineet niskaan pääsiäisenä. Viime vuodesta oli kaappiin jäänyt vielä kahdet satsit Exspotia kummallekin. Tätä valmistetta olen käyttänyt kai suunnilleen siitä asti, kuin Jekulle sitä on voinut antaa. Lapsuudenkodin koirallani käytettiin erinäisiä punkkipantoja, mutta niistä en enää oikein innostunut. Niinpä tuo lius niskaan tuntui parhaalta vaihtoehdolta silloin aikanaan, joten mihinpä sitä hyvää vaihtamaan. Olen nimittäin Exspotin kokenut oikein toimivaksi ja molemmille koirille sopivaksi. Toistin käsittelyn siis toukokuussa. Punkit pysyttelivät kiltisi pois.

Kesäkuun puolivälin tietämillä olisi pitänyt uusia hoito, tiedän. Mutta sitten se jäi. Ja jäi. Ja Jekun tassusta löytyi ensimmäinen punkki. Ai kun kiva, Jekkuhan nimittäin nukkuu minun tyynylläni! Onneksi Mies huomasi punkin jo varhaisessa vaiheessa, ja se saatiin pois. Edelleenkään en saanut aikaiseksi mennä apteekkiin. Pakko myöntää, että Exspotin hinta vähän kirpaisee...

Sitten viime viikolla, juuri ennen kuin lähdimme eläinlääkärille, Jalo käyttäytyi oudosti. Tai se kaiveli jotain haaroistaan ja oli selvästi vähän hämmentyneen oloinen. Jotain se sieltä kalusi. Mies arveli, että pistiköhän sitä joku ötökkä ulkona. Kutsuin Jalon luokseni ja hiplailin sen sisäreittä ja tunsin siellä jotain. Pyysin Jalon makuulle eteeni, ja jotenkin ihmeellisen auliisti se jopa käännähti selälleen. No siellähän se punkin pirulainen oli! Tosin Jalo herkkänä poikana oli jo ehtinyt havaita sen ja käydä siihen käsiksi. Jalon sisäreisi oli siis veressä, kun punkki oli hajonnut. Onneksi punkista oli sen verran jäljellä, että sain sen irrotettua. Onnea on pitkät kynnet. Ja onni myös, että molempien koirien punkit sain irti ihan kokonaan; pienet jalat vaan heiluivat, kun punkin poistin. Vaikka pelkään ja kammoan kaikkia ötököitä, vie punkki kyllä voiton. Siihen pystyn sentään pakon edessä tarttumaan; minä kun olen meillä se, joka ne sitten lopulta poistaa.

Ennen kuin ajelimme lääkärille, pysähdyimme apteekissa, ja kävin hakemassa Exspotia. Nyt sitä sitten taas on! En viitsinyt laittaa sitä heti samana päivänä kuin pojat olivat saaneet rokotukset. Seuraavana päivänä kumpikaan ei ollut juuri moksiskaan. Vähän se kutittaa, ja Jalo varsinkin hinkkailee itseään sohvaan ihan antaumuksella, mutta sitä se tekee oikeastaan aina. Nyt on punkkisuoja taas voimissaan tovin verran.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Rokotetut

Keskiviikkona kävimme poikien kanssa rokotuksilla. Kummallakin ne olivat vanhentuneet (uuups!), mutta nyt on kätevää, että menevät samassa tahdissa. Eli kolmen vuoden päästä taas molemmat voi viedä samalla kertaa.

Aluksi molemmat punnittiin. Jekku painaa 7,5 kiloa ja Jalo 17,6 kiloa. Eläinlääkäri kopeloidessaan totesi molempien koon olevan juuri sopiva. Omaan silmääni Jekku on ehkä vähän tuhdissa kunnossa, joten siltä voisi vähän saada painoa pois. Suurin syy lienee se, että liikunta on ollut hieman turhan vähäistä, mutta makupaloja koirat ovat kuitenkin saaneet säännöllisesti. Jalo sen sijaan on kyllä kovin solakka ja saisi painaa enemmänkin mielestäni, vaikka noin silmämääräisesti se onkin hyvin sopusuhtainen.

Eniten jännitin itse eläinlääkärin tarkastusta Jalon kohdalla. Se kun ei vieraista tykkää vaan helposti ärhentelee... Mies nosti sen pöydälle, josta se koitti heti ensitöikseen hypätä pois. Kovasti sitä jännitti. Eläinlääkäri puheli leppoisasti mutta oli kuitenkin varma otteissaan. Hän tarttui heti Jaloa päästä, silitteli, tutki korvat ja silmät, kurkkasi suuhun ja rapsutteli. Jalo ei tehnyt elettäkään väistääkseen saati äristäkseen. Huh! Itse rokotusta se tuskin huomasi.

Tuli Jekun vuoro päästä pöydälle. Sitä jännitti myös ihan valtavasti. Nyt Jalo yritti kurotella pöydälle ja oli selvästi kiinnostunut, mitä Jekulle tehdään. Jekku sai huomautuksen hammaskivestä ja kehotuksen, että vielä tämän vuoden puolella sitä kannattaisi poistaa. Tuli vähän syyllinen olo, että huono koiranomistaja tässä, hei. En minä ole vaan tullut Jekun suuhun katsoneeksi... En edes osaa selittää, että miksi en. Olin suoraan sanottuna järkyttytkin, millaiset kerrostumat sillä oli osassa hampaita. Pitää syksyllä hoitaa homma!

Molemmat koiramme saavat kuitenkin samaa ruokaa ja samoja puruluita, mutta silti Jalon hampaissa ei ole mitään moittimista. Ehkä se sitten jäystää luitaan hartaammin kuin Jekku, joka syö vain parhaat päältä (siis jos puhutaan ihan aidoista luista). Dentastixejä nuo saavat säännöllisen epäsäännöllisesti. Mies kyllä kertoi, että hammaskiven kertyminen johtuu syljestä ja sen erityksestä ja on siis kovin yksilöllistä. Näköjään.

Rokotuksiin kumpikaan ei sen kummemmin reagoinut, tai no... Jekku taisi saada jonkun virtapiikin lisää, kun se illalla olisi kovasti halunnut leikkiä Jalon kanssa; Jekku komensi ja komensi ja otti leikkiasentoja Jalon edessä. Jalo sen sijaan vaan makasi sohvalla ja katsoi todella tympääntyneesti, että mitä Jekku riehuu. Jalon voimille siis selvästi tuo eläinlääkärikäynti otti. Sillä on ollut tapana iltaisin käpertyä nojatuolille nukkumaan, niin myös keskiviikkona. Se oli oloonsa niin tyytyväinen, että se piti ihan erikseen käydä pyytämässä iltaulkoilulle. Eipä ole sellaistakaan ennen tapahtunut.