Huhtikuussa humahtaa

Huhtikuussa humahtaa viitannee siihen, että huhtikuussa kaikki alkaa kasvaa kohisten. Kyllä ei siltä näytä juuri nyt. Paha tuolta kinoksien alta on mitään uutta kasvua pukata. Tai no, äitini pihalla, kukkapenkissä lämpimällä seinustalla, kukkii jo pari varhaista skillaa. Omasta puolestani huhtikuun luonnehdinta olisi "huhtikuu on kuukausista julmin". Minua väsyttää ja ärsyttää ja särkee pää. Tällä kerralla huhtikuu ainakin alkoi oikeinkin valoisissa merkeissä: saimme Jalon kanssa paikan Elina Jänesniemen pentuagilitykurssille! Jes! Eikä tämä ollut aprillipila! Sitä minä en tiedä, tuleeko Jalosta agilitykoira, mutta nyt siihen on ainakin alusta alkaen paremmat edellytykset.

Pääsiäisen pyhät vietimme äitini luona. Ohessa pari kuvaa ulkoa.





Pyhät menivät rauhallisesti. Pojatkaan eivät sen kummemmin jekkuilleet mitään. Kova meno oli päällä, varsinkin, kun äitini luona pääsee juoksemaan huoneiden ympäri. Kävi vaan kolina, ininä ja ryminä, kun pojat painoivat menemään. Kierrosaikoja olisi voinut kellottaa. Välillä ne sentään malttoivat levätäkin.