Sossuttelua

Blogin tekstit tulevat nyt vähän jälkijunassa. Tänään kerron maanantain tapahtumista, huomenna kirjoitan eilisestä. Selkeää, eikö.

Maanantaina tuli sossutettua Jaloa oikein urakalla. Olin sopinut ystäväni kanssa, että menemme kävelemään yhdessä: hän, hänen lapsensa, minä ja koirat. Sovimme, että menen hänen luokseen hieman keskustan ulkopuolelle, ja teemme sieltä sitten kierroksen kohti meidän kotiamme. Lopulta tulin siihen tulokseen, että matka taittuisi parhaiten bussilla. Sitten totesin, että ehkäpä jätän Jekun kotiin ja otan reissun Jalon sosiaalistamisen kannalta.

Lähdimme matkaan hyvissä ajoin, joten ehdimme kierrellä hetken keskustassa ennen bussin lähtöä. Kuljimme Wiklundin läpi, torin ohi ja sitten suuntasimme Hansaan. Jalo käveli pelkäämättä varsinaisesti lattiapintoja (Jekku kun pelkää mm. liukkaita lattioita) mutta ympäristö vähän jännitti. Niinpä se välillä istahti ja ulisi, jolloin koin parhaaksi napata sen syliin. On meinaan yllättävän kova ääni, mikä tuosta pennusta lähtee tarvittaessa. Hansasta koukkasimme vielä kävelykadulle ja Forumiin, sitten hyppäsimme bussiin. Sielläkin Jalo äänteli mutta tuli ja poistui omin tassuin (Jekku kun pitää bussiin ja bussista kantaa...). Eli ihan onnistuneita elämyksiä kaiken kaikkiaan.

Sitten lähdimme ystäväni kanssa takaisin kohti keskustaa. Jalo käveli ihan hienosti lastenrattaiden rinnalla, eikä siis arastellut niitä. Muutamia koiriakin matkalla kohtasimme, ja niitä Jalo tervehti vähän varoen mutta häntä kuitenkin huiskien ja selkeästi uteliaana. Vielä pari uutta kokemusta tähän reissuun mahtui, ensimmäisenä niistä Föri. Myös sille Jalo käveli ihan itse. Förillä oli toinenkin koira, joten Jalo katseli sitä kiinnostuneena, eikä tainnut sen kummemmin noteerata, missä olemme.

Kotimatkalla törmäsin Mieheen, ja päätimme poiketa vielä lähipubiimme. Jalo vähän huuteli sielläkin mutta lopulta nukahti syliini. Ihmisiltä ei niin toivottua käytöstä kyseisissä oloissa. Jalo vain herätti hilpeyttä. Ei tosin mikään ihmekään, että kaveria väsytti kaiken tämän jäljiltä. Olin aluksi ajatellut busseilua ja Föriä perjantain ohjelmistoon, kun olemme menossa eläinlääkärille rokotuksille, mutta sen sijaan ne tulivatkin eteen jo maanantaina. Taidan silti uusia bussin ja Förin, ihan vaan varmuudeksi ja kokemuksien vahvistamiseksi.

Ja kun olin ollut Jalon kanssa reissussa pari tuntia, oli Jekun vuoro. Sen kanssa suuntasimme doboon. Siellä on edelleen mukavaa, ja Jekku tekee edelleen keskittyneesti. Aiemmin pidin sitä aina hihnassa mutta nyt olen antanut sen olla vapaana, kun sen huomio on selkeästi minussa. Jekku alkaa ehkä pikkuhiljaa paremmin hahmottaa, että sillä on takajalatkin. Etujaloilla se on jo työskennellyt hyvin aiemminkin, joten nyt olemme vahvistaneet takapäätä.

Kotona Jekku ja Jalo jaksoivat painia vielä tovin. Minä sen sijaan olin melko valmis unille päivän päätteeksi.