torstai 21. kesäkuuta 2018

Kenttärallya

Kesän ajan Paulalla on ollut pyörimässä rally-tokotreenejä niin Paraisilla kuin Kaarinassakin. Monet ovat varanneet paikan koko kesäksi, mutta itse en tohtinut. Ajattelin, että yritän kalastella irtotunteja mahdollisuuksien mukaan. Jo viime viikolla piti mennä, mutta Jalon lääkäri osui samaan ajankohtaan. Tällä viikolla lopulta pääsimme.

Taas vähän mietin, että mitenköhän sujuu... Kenttä oli kyllä tuttu viime syksyn nose work -alkeiskurssilta. Jalo käyttäytyi ihan normaalisti, kun otin sen ulos autosta. Ei se oikein edes noteerannut muita paikalla olevia koiriakaan. Vähän se ihmetteli kenttää ja meinasi lähteä hajujen perään. Niin, pidin Jalon siis hihnassa, avoimella paikalla kun olimme. Lisähäiriönä oli kentän toisella laidalla ollut perhe, jossa lapset potkivat palloa ja heittivät frisbeetä. Siinä oli minulle jännitysmomenttia kerrakseen. Paula huomasi jännitykseni ja kehotti minua menemään omaan kuplaan tekemisen suhteen. Ja kas, niinpä me menimme. Suurin ongelma oli tällä erää hihna, joka tuppasi sotkeutumaan Jalon jalkoihin. Maalikyltin jälkeen oli vielä muutama ekstrakyltti, jotka päätin yrittää suorittaa. Nekin sujuivat!

Toinen kierros sujui vielä ensimmäistäkin paremmin, kuten meillä yleensäkin. Nyt en edes sekoillut remmin kanssa niin pahasti, joten ylimääräistä sättäämistä ei ollut. Jalo teki ehkä parhaan seuruun spiraalissa ikinä! Olen ihan todella tyytyväinen Jalon suoritukseen tältä päivältä! Paulakin kehui, että Jalo vaikuttaa nyt todella paljon tasapainoisemmalta kuin aiemmin. Se oli mukava kuulla.

Lähtö treeneihin ei kuitenkaan sujunut ihan kovin kivasti. Laitoin kamppeet ja itseni valmiiksi ja otin Jalon pannan ja taluttimen naulakosta ja kutsuin Jaloa. Jekkukin tuli siihen norkoilemaan. Kehotin Jekkua jäämään odottamaan ja että Jalo saisi tulla. Ja mitä tekee Jalo? Juoksee nojatuolissa istuvan Miehen luo, hyppää tämän syliin ja kiipeää vieläpä Miehen niskan taakse nojatuolin selkänojalle istumaan! Siinä se sitten tärisi. Siinä olisi ollut ihan tuhannen taalan paikka valokuvalle muuten! Mies tuli saattamaan meitä ovelle kehottaen Jaloa menemään nyt vaan. Jalo jäi Miehen jalkoihin pyörimään. Lopulta pääsimme matkaan, ja autossa Jalo oli jo ihan normaali. Luulikohan se, että olemme taas matkalla eläinlääkärille..? Voi raukkaa, kun tulossa on vielä korvatulehduksen kontrollikäynti. Täytyy ehkä sen jälkeen jokunen kerta autoilla vaikkapa uimarannalle, ettei nyt ihan mitään lähtö- tai autokammoa jäisi...

torstai 14. kesäkuuta 2018

Punkkiaineen vika kun pää on vino?





Eilinen iltamme vierähti Vettorin eläinlääkäriasemalla. Emme onneksi sentään ollet päivystystapaus, vaan varasin meille ajan tiistai-iltana. Jos aloitetaan vähän kauempaa. Kävimme perjantaina Ruissalossa kävelyllä, ja ihan kunnon lenkki tulikin. Lämmintä piisasi, ja huono omistaja unohti vesikipon autoon. Kävimme Honkapirtissä kahvilla, joten saimme siellä onneksi juotettua koirat. Autolla teimme punkkisyynin, mikä Jekun turkinpaksuudella on hippasen vaikeaa. Lähinnä toivoin, etteivät punkit leviäisi tontillemme, koska ei niitä ennen täällä ole ollut. Varmuuden vuoksi illalla uusimme punkkiainekäsittelyt. Käytössämme on ollut Exspot, joka on sopinut ihan hyvin; vähän Jalo on itseään koettanut hinkata sohvaan ja milloin mihinkin, koska aine ilmeisesti kirvelee vähän, mutta mitään kummempaa ei ole tullut. Ja mikä tärkeintä: punkit ovat pysyneet poissa!

Viikonloppuna Jalo kuitenkin alkoi käyttäytyä oudosti. Se raapi niskaansa tai lähinnä ehkä korviaan, hinkkasi itseään, ravisteli päätään, lipoi ilmaa, säpsyi, yritti paeta itseään, makasi pää saunan portaiden alla... Laitoimme kaiken oirehdinnan punkkiaineen piikkiin. Sitä kun oli jäänyt selkeästi myös niskavilloihin kiinni. Sunnuntaina pesin Jalon, toisin pesun (kahdesti) maanantaina, ja illalla Mies vielä kampasi Jalon niskavilloista ainetta pois. Mielestäni oireet yltyivät. Jalo ei ollut ollenkaan oma itsensä. Kyllä se söi, joi ja ulkoili, mutta kotona oli ihan tolaltaan. Ihan kuin se olisi nähnyt tai tuntenut jossain jotain pikku-ukkoja. Se todellakin säpsähteli ja säntäili ja välillä haroi tassuillaan päätään. Minulle yritettiin vakuutella, että punkkiaineesta se vaan johtuu. Olin eri mieltä: jos kyse olisi ollut punkkiaineesta, Jalo olisi vetänyt katolleen ja piehtaroinut ja hinkannut niskaansa. Nyt se selkeästi oirehti korvaa, varsinkin vasenta. Se kulki ikään kuin vasen korva edellä, sillä lailla vinossa, tiedättekö. Se ravisteli päätään toistuvasti ja kuten sanottua, haroi tassuilla päätään. Tiistai-iltana päädyin netin kautta varaamaan Jalolle lääkäriajan, jonka sainkin heti keskiviikkoillaksi.

Lääkärillä aluksi hoitaja tsekkasi Jalon korvat ja otti näytteet, joita sitten tutkittiin. Kohta lääkäri tuli tekemään tarkempaa syyniä. Hän katsoi korvat silmämääräisesti, kuten minäkin olin tehnyt mutten tietenkään maallikkona mitään tajunnut. Tai no, lääkärikin vasta luupin läpi katsoessaan älähti heti, että oikeassa korvassa on todella paljon "jotain eritettä", vasemmassa vähän vähemmän. Jalo vahvisti tämän älähtämällä, kun oikeaa korvaa tutkittiin. Sitten poistuimme odottelemaan tarkempia tutkimustuloksia.

Lopulta meidät kutsuttiin takaisin lääkärin juttusille. Viljelystä oli ilmennyt, että korvien eritenäytteessä oli lievää kokkibakteerin liikakasvua. Tähän määrättiin 10 päivän kortisonilius korviin. Lisäksi vielä siinä vastaanotolla oikea korva huuhdeltiin. En voi muuta kuin kehua Jaloa. On se reipas pieni potilas! Vaikka se muutoin ihmisiä kavahtaakin, lääkärillä se antaa kärsivällisesti tutkia itsensä, eikä rimpuile, räpiköi, kilju tai murise. Lääkärikin kehaisi, että huomasi, ettei tuntunut kivalta tai ollut miellyttävää, mutta kaikesta huolimatta Jalo antoi tehdä kaikki toimenpiteet, mitä tarpeen oli.

Kannatti kuunnella omaa intuitiota, tai ehkä ihan vaan omaa järkeä ja viedä koira lääkäriin. Nyt täytyy toivoa, että lääke auttaa, eikä tulehdus enää uusiudu. Jos uusii, pitänee tutkia, missä vika. (Lähinnä jo aloin miettiä, pitäisikö ruokavaliota vähän tarkastella ja fiksata paremmaksi. Tuskin siitä haittaakaan olisi.)









keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Puutarhalöytöjä

Arvon omakotiasujat (tai miksei rivarilaisetkin), mitä kaikkea teidän puutarhastanne löytyy?

Minä olen tänä vuonna löytänyt jo kolme ballerinaa (kaikki eri paria), yhden reinon, puolikkaan Crocsin, yhden lapasen, yhden sormikkaan, patalapun - ja juustohöylän! Kaiken takana on, kukapa muu kuin Jekku.

Pankaahan paremmaksi!

Ps. Viimeksi vihjailin jekkuiluista. Tämän siitä saa, kun lupailee kevään kynnyksellä turhia. En enää yhtään muista, mitä mietin. Mutta yllä olevaa tekstiä katsoessa voinee jo päätellä, että jekkuiluja riittää raportoitavaksi vastakin.