Uusia esteitä

Tänään olimme taas agilityssä, viidettä kertaa vissiin. Mukana oli myös hovikuvaajamme, joten yritän linkittää tähän joitakin kuvia. Tällä kerralla kokeilimme paria uuttakin estettä: pussia ja puomia.

Aloitimme hyppysarjalla: kaksi estettä ja putki. Jekku tuli hienosti hypyt, mutta epäröi vähän putkea. Meni se senkin sitten lopulta läpi. Positiivista oli se, että se ei väistänyt toista estettä, vaan hyppäsi molemmat reippaasti.

Sitten oli vuorossa uutena esteenä pussi. Ohjaaja piti pussin suuta auki, ja minä ohjasin Jekun pussiin. Ensin se vähän epäröi, mutta meni lopulta. Otimme pari toistoa, ja Jekku meni ihan reippaasti läpi. Joka kerralla ohjaaja tosin piti sitä pussia auki, eli kertaakaan Jekku ei mennyt niin, että sen olisi pitänyt varsinaisesti työntyä pussin läpi. Mutta ehtiihän tuota.

Seuraavaksi kokeilimme puomia. Jekku oli oma-aloitteinen ja kiipesi puomille ennen kuin ehdin käskeä mitään. Tämä ensimmäinen kerta tosin päättyi siihen, että Jekku hyppäsi alastulossa liian aikaisin pois. Otimme pari kertaa uudelleen niin, että pidin hihnaa vähän tiukemmalla. Todella reippaasti Jekku puomin meni. Täytyy vaan kiinnittää huomiota siihen, ettei se tule siitä liian aikaisin pois. Hienoa kuitenkin, ettei se epäröinyt sitä.

Tämän jälkeen otimme taas hyppysarjan: kolme estettä ja putki. Olen jotenkin todella tyytyväinen siihen, että nyt Jekku seurasi ohjaustani ja hyppäsi kaikki esteet, eikä kiertänyt niitä. Putken suulla se taas vähän epäröi, mutta kun otimme vähän vauhtia, se tuli hienosti läpi. Tämän kerran edistysaskel on siis hyppysarjat. Jossain vaiheessa jo pelkäsin, ettei tästä tule mitään, jos Jekku ei hyppää kuin yhden esteen ja tulee sen jälkeen vain minun perässäni ohi.

Aika paljon yhdessä tunnissa loppujen lopuksi ehtii. Tällä kerralla tosin koirakkoja oli vähän. Ohjaajia oli kaksi, joista toinen otti ensikertalaiset ja toinen muutaman kerran jo käyneet. Meitä oli molemmissa ryhmissä kolme koirakkoa. Vielä ehdimme ottaa kepit ja A-esteen. Kepit menee ihan ok:sti, mutta taas omassa ohjauksessani töpeksin. Jekku varmaan menisi, jos minä osaisin ohjata. A-esteen ekan kerran epäröinnistä ei ollut tietoakaan, sillä Jekku meni sen todella hienosti ja reippaasti.

Jekku on selkeästi tottunut siihen, että agilityssa käydään Paavon kanssa. Tällä kerralla Paavo ei päässyt, mutta Jekku selvästi odotti sitä. Kun seuraavaan ryhmään tuli musta snautseri, Jekku oli jo ihan tärinöissään, kun se luuli varmaan snautseria Paavoksi. Mikä pettymys.