Yksityisopetusta

Saimme tänään oikein yksityisopetusta tokossa, Paavo omistajineen ja Jekku ja minä, sillä kukaan muu ei saapunut paikalle. Aloittelevien ryhmässä oli koirakkoja sentään muutama. Mutta ei se mitään, me saimme siis yksityistunnin, mikäs sen parempaa!?

Tällä kertaa todella huomasi, mitä osaamme ja mitä emme, ja miksi emme osaa asioita, jotka tökkivät. Oli mukavaa, kun ohjaaja ehti perusteellisesti katsoa suorituksiamme.

Aluksi oli ihan vaan perusasennosta liikkeelle lähtöä. Se sujui melko kivasti. Jekku kuulemma selkeästi kuuntelee, mitä sanon, eikä ennakoi liikkeistäni. Hyvä.

Vaikka Jekku nykyään tuleekin hienosti sivulle, ei se meinaa pysyä siinä. Se istahtaa ja palkattuani nousee. Nyt tosin ohjaaja huomautti, että minähän palkkaan Jekun vasta, kun se jo nousee seisomaan. Äh. Itse ei vaan huomaa, miten pienestä nämä ovat kiinni. Tähän pitää siis kiinnittää lisää huomiota.

Sitten oli vuorossa liikkeestä maahan meno. Se sujui jotenkuten, mutta ei erityisen hyvin kuitenkaan. Pitkään yritimme myös perusasennosta suoraan kääntymistä oikealle tai vasemmalle. Tässä kohtaa Jekulla herpaantui mielenkiinto koko sivulle tuloon, mutta saimme sentään yhden melko onnistuneen suorituksen, jonka jälkeen pidimme taukoa.

Seuraavaksi otimme liikkeestä seisomista. Ennakko-odotuksistani poiketen tämä sujui Jekulta parhaiten. On siis selkeästi ollut hyötyä näyttelytreeneistä.

Luoksetuloa teimme niin, että ohjaaja piti koirasta kiinni, kun itse piti lähteä hyppelehtien, hihkuen ja riekkuen juoksentelemaan kauemmas ja sieltä sitten kutsuttiin koiraa. Sain vähän kommenttia siitä, että "tänne!"-käsky oli liian käskevä ja vihainen, pitäisi siis olla sellainen iloisempi. Oho.

Ihan lopuksi otimme hyppyä. Miten vaikeaa onkaan seistä aloillaan, kun nyt on agilityssä iskostunut päähän kädellä ohjaamien. Tokon hypyssä kun pitäisi pysyä ihan perusasennossa. Jekulla ei riittänyt enää enempää mielenkiintoa, ei esteeseen eikä minuun, vaan se vainusi jonkun niin hyvän tuoksun maasta, ettei keskittymisestä tullut enää mitään. Yhden onnistuneen hypyn teimme ja sitten lopetimme.

Oli kyllä kaikenkaikkiaan oikein onnistunut kerta! Niin, molemmat koirat olivat kaiken lisäksi vielä irti. Ennen aina liikkeet on tehty hihnassa. Edistystä tämäkin. Tokikaan usean koiran ryhmässä ei voi irti pitää, mutta kahden koirakon kerran luksusta oli se.

Sen verran Jekku näköjään käytti päätään, nenäänsä ja voimiaan, että on vihdoinkin ihan väsynyt ja rauhallinen.

Viikonloppuna Jekku pääsee äitini luo hoitoon, kun me Miehen kanssa lähdemme Helsinkiin juhlimaan kaverin synttäreitä.