Olen huomannut, että koiran kanssa pitää itse olla aina askeleen edellä. Voi olla, että terävämpi koiranomistaja olisi havainnut tämän suurinpiirtein heti, mutta minulla siihen näköjään meni reilu vuosi. Huoh. Tämä pätee niin agilityyn kuin jokapäiväiseen elämäänkin.
Lenkeillä pitää (lähes) koko ajan tarkkailla koiraa, sen askeleita ja menemisiä: ei kai kadulla tai ruohikossa ole lasinsiruja tai ruoan tähteitä. Monesti on käynyt niin, että omat ajatukseni ovat olleet muualla, ja Jekku on saalistanut itselleen jonkin aarteen. Kerran sillä oli suussaan linnunraato, kerran tutti, kerran jäätelötötterö. Mies on yrittänyt tolkuttaa päähäni, että pitää koko ajan katsoa, minne Jekku menee tai mitä se tekee. Nykyään osaan jo aavistaa suuren saaliin olevan odottamassa, kun Jekku selkeästi saa jonkin vainun ja alkaa kuono maata viistäen viipottaa minne sattuu. Toisinaan se on saaliineen niin salamannopea, että mitään ei ehdi tehdä. Onneksi tähän asti suuret saaliit ovat olleet pizzan reunoja, tai kebabsämpylää. Pitäisi olla tarkkana, sillä aina välillä uutisoidaan, miten jostakin on löytynyt myrkytettyjä lihapullia tms. kammotuksia.
Tuo askeleen edellä pätee myös agilityssa, olen huomannut. Siinäkin pitää ennakoida ja olla itse tarkkana. Jos ei ajoissa ohjeista koiraa, se menee minne sattuu. Eilen oli taas ihan onnistunut ja mukava kerta. Nyt huomasi selkeästi, miten kova hinku Jekulla oli radalle. Se ei olisi mitenkään malttanut olla paikoilaan, vaan olisi heti pitänyt päästä hyppäämään.
Ensin harjoittelimme taas valssia. Voi tuska, miten se voi olla niin vaikeaa?! Miten minä en vaan tajua?! Tein kuivaharjoittelua pari kertaa, mutta kun otin Jekun liikkeeseen mukaan, minulla tuntui olevan kaksi vasenta kättä ja kaksi oikeaa jalkaa. Teimme ensin pelkästään siivekkeiden läpi, mutta sitten kun otettiin rimat mukaan, homma onnistui vähän paremmin.
Valssaustuskan jälkeen otettiin eteen lähettämistä esteillä. Ensin otettiin yhden, sitten kahden ja lopulta kolmen esteen takaa. Ohjaaja piti namikippoa, kun minä ohjasin Jekun lähtemään. Se irtosi todella hienosti esteille! Jee! Lopuksi otettiin putki ja siitä kolme estettä. Jekku lähti hienosti putkeen ja siitä ekalle esteelle, mutta sen jälkeen se haahuili sivuun haistelemaan jotakin. Kun kutsuin sitä, se tuli vielä loput kaksi estettä. Ihan lopuksi otettiin sitten niin, että yksi este ja siitä putki. Senkin Jekku suoritti hienosti. Ihanaa, kun kerta kerralta huomaa lisää edistystä! Voi, kun minäkin oppisin samaa tahtia Jekun kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti