Eilen oli hiekkaa kyllä hiuksissa asti, kun kävimme koirien uimarannalla Jekun ja lapinkoira Vincentin kanssa. Jekkuhan ei liiemmin vedestä välitä, mutta ajattelin josko se nyt menisi perässä, kun kaveri menee edellä. Jekku kyllä kahlaili ihan reippaasti, mutta pysähtyi siihen kohtaan, kun maha kastui. Sen jälkeen se ei tullut, vaikka miten makupalalla houkutteli. En tiedä, mikä fiksaatio minulla on saada Jekku uimaan, jotenkin se olisi vain niin kivaa. Mutta eipä sen nyt niin väliä. Jekku tosin kahlaili ihan mielellään ja meni ihan oma-aloitteisestikin veteen.
Ehdottomasti kivointa oli kuitenkin yleinen riehuminen ja riekkuminen Vincentin kanssa. Hiekka siis lensi, kun pojat painelivat menemään pisin pitkin rantaa. Välillä jo hirvitti, kun koirat leikin tohinassa päätyivät kivikkoon, mutta ilman vammoja onneksi vältyttiin.
Ennen uimareissua kävimme Miehen vanhempien luona, jossa Jekku puolestaan paini Mustin kanssa. Voi sitä jälleennäkemisen riemua! Mustikin tuntui nuortuvan silmissä, kun se juoksenteli Jekun kanssa.
Kaikkien päivän aktiviteettien jälkeen Jekku oli aivan reporankana koko illan. Ihan mukavaa vaihtelua. Koska Jekku nukkui illan, jäi viimeinen iltapissatus tavallista myöhemmäksi. Satoi kaatamalla, mutta päätimme Miehen kanssa molemmat lähteä käymään ulkona. Pääsinpä testaamaan uuden takkinikin, ja hyvin toimi! Kumisaappaat jalassa me hypimme lätäköissä kuin lapset. Jekku katsoi meitä vähän hitaasti, eikä selvästikään nauttinut sateesta samalla tavoin kuin me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti