Maasta se pienikin ponnistaa

Ja korkealle ponnistaakin. Jekku voi hyppiä vaikka paikoillaan ponnaten todella korkealle. Tänään päiväkävelyllä kävelimme erään huoltamon ohi. Huoltamon pihan erottaa jalkakäytävästä sellainen betoninen aita, jonka korkeutta en nyt kovin tarkkaan osaa arvioida. Juuri siinä kohdalla ollessamme pihalla olevassa autossa alkoi haukkua äänestä päätellen iso koira. Käännyin katsomaan ja huomasin eräässä autossa olevan ison tanskandogin. Jekkukin kuulu haukun ja nousi takajaloilleen aitaa vasten. Sen etutassut ylettyivät juuri ja juuri aidan päälle ja sen kuono kurkisti vähän aidan yli. Ja ennen kuin huomasinkaan, Jekku oli ponnistanut itsensä siitä maasta paikoiltaan tuon aidan päälle! Takajalat jäivät vähän roikkumaan aidan yli, mutta sinnikkäästi se nekin sai hilattua aidan yli. Ihmiset huoltamon pihalla katsoivat naureskellen. En antanut Jekun hypätä aidalta alas, vaikka olisi se sen varmasti tehnytkin. Erään toisenkin kerran Jekku yllätti minut hypyllään. Se hyppäsi Sibeliusmuseon niin ikään betonisen, ehkä vielä aavistuksen korkeammankin aidan yli, kun se sai jonkun vainun ja minun huomioni oli taas kiinnittynyt johonkin muuhun. Tuntui vain nykyäisy hihnassa, ja Jekku löytyi aidan toiselta puolelta. On se kyllä ihmeellinen pomppija.