Kävimme eilen Luupää-porukalla Nokialla näyttäytymässä. Kyseessä oli vain ryhmien 1. ja 2. näyttely, joten kyseessä oli hieman pienempi kattaus. Schipperket olivat ihan alussa ja niitä ennen oli vain muutama koira, joten arvostelu alkoi jo hieman aamukymmenen jälkeen. Lähdimme ajamaan kohti Nokiaa siis jo siinä seitsemän maissa aamulla.
Sikäli oli vähän ehkä hölmöä, kun tuomari oli sama kuin viime viikollakin. Hänen linjansa piti, joten Jekku sai taas EH:n, ja arvostelussa mainittiin samoja asioita kuin viimeksikin. Nyt uutuutena toteamus liian pitkästä kuonosta. Mutta toisaalta aina kannattaa yrittää! Viime viikolla Pimu (Luupään Bilekärpänen) sai EH:n, nyt se oli luokkana paras narttu, vastakkaisen sukupuolen paras, ja sai vielä sertinkin! Hyvä hyvä! Muutenkin Luupäiden näyttelymenestys oli kaiken kaikkiaan hyvä: Jekun lisäksi kaksi sai EH:n, Pimu tosiaan ERIn ja sertin, ja Peikko (Luupään Filmaattinen Peikko) ERIn ja sertin. Hienoa!
Itselläni on vähän ristiriitaiset ajatukset näyttelyistä ylipäätän. Ovatko ne koirille kärsimystä, tai ovatko ne koiran esineellistämistä? Toisaalta Jekun arvo ei riipu sen näyttelymenestyksestä, vaan Jekku on ihana, paras ja rakkain minulle juuri tuollaisena kuin se on. Palvelevatko näyttelyt vain jalostusmielessä? Vai ovatko ne harrastus siinä missä agilitykin? Mies on sitä mieltä, että Jekun kanssa ei pitäisi mennä enää näyttelyyn, kun ei se pärjää. Toisaalta arvostelut ovat aina olleet ihan hyviä, mutta eivät erinomaisia kuitenkaan. No, katsotaan. Ehkä ensi vuoden alussa voisi taas tänne Turun näyttelyyn mennäkin, ellei tuomarina ole taas Gunnel Holm, joka tällä kertaa arvosteli Jekun näin:
"Sopivan kokoinen juniori. Korvien sijainti liian lähellä toisiaan. Tummat silmät ja hyvä purenta. On hieman pitkä. Hyvät takakulmaukset. Saisi liikkua paremmin edestä."
Jekusta on kovin vaikeaa saada sellaista poseerauskuvaa, mutta tämä kelvatkoon:
Heh, näyttelyistä voi tosiaan olla montaa mieltä... Niissä on hyvät ja huonot puolensa. Huono puoli on minusta se, että jos (ja kun) jalostus perustuu pelkkiin näyttelymeriitteihin, ketuiksi menee (kuten on monella rodulla mennyt). Henk.koht. arvostan enemmän terveyttä ja käyttöominaisuuksia kuin näyttelyistä kerättyjä rusetti- ja pokaalirivistöjä. Toinen huono puoli on minusta se ihme negatiivinen ilmapiiri, toisten kyräily ja arvostelu (itse haluan kuulla koirastani tuomarin mielipiteen, en muiden näytteilleasettajien) ja vali-vali, kun oma koira ei jostain syystä tänään sitä ERIä/sertiä saanutkaan. Luka ei viihdy näyttelyissä, sitä ei kiinnosta, eikä se corgina ole sitä, mitä tuomarit nykyisin corgissa arvostavat, joten näyttelytouhut on meillä takana. Jotkut koirat sen sijaan ovat synnynnäisiä staroja, jotka nauttivat poseeraamisesta ja huomion keskipisteenä olosta.
VastaaPoistaJuu, ei todellakaan näyttelyt yksin saa olla peruste jalostuskäytölle. Kyllä mäkin painottaisin terveyttä enemmän. Itse olen onnistunut olemaan niin puusilmä, etten ole muiden kyräilyä huomannut, mutta juttuja olen kuullut. Mitä sä pidät hyvinä puolina?
VastaaPoistaJekku on tuntunut ihan näyttelyissä viihtyvän. Tosin se varmaan viihtyy missä tahansa, jos vaan on kavereita ympärillä :) Tuo Nokian näyttely oli ihan paras, kun Demikin oli siellä :D
Näyttelyiden perimmäinen tarkoitushan on hyvä, siis se että voidaan arvioida näyttelyyn tuotujen eläinten rakennetta ja muitakin ominaisuuksia, tarkastella jalostusvalintojen tuloksia, saada yleiskuvaa rodun edustajista jne. Itse viihdyn hevos- ja poninäyttelyissä paremmin kuin koiranäyttelyissä. Siellä homma on ainakin vielä huomattavasti tolkullisempaa kuin koirapuolella.
VastaaPoista