Kukaan mies ei ole omena? Ei, vaan että nimi on enne. Se on kyllä tullut todettua jo monesti, että nimi totisesti on enne. Jekku on täyttänyt nimensä asettamat odotukset ja mielikuvat kyllä ihan täydellisesti. Seuraavan koiran nimeksi tulee sitten Jalo, tai Rauha, tai Onni, tai Auvo. Mutta ei ainakaan Touhoa, Intoa, eikä Oivaa. Kyllä näin on.
Viimeksi Jekku oli vauhdissa äitini luona, taas kerran. Sinne tuli kylään äidin naapuri naisystävänsä kanssa. Tämä naisystävä ei oikein koirista pidä, joten voinette arvata, että Jekkuhan esitti koko temppurepertuaarinsa aloittamalla tunkemalla päänsä naisen hameen alle. Unohtumaton ensivaikutus oli taattu. Jekku jatkoi vankkaa linjaa yrittämällä hypätä naisen syliin, hakemalla kenkiä kaapista (onneksi äidin ja minun), vetämällä pöytäliinan alas pöydältä ja lopuksi yrittämällä tuolin kautta kiivetä pöydälle herkkujen perään. Ai niin, kerran se juoksi olohuoneeseen näytöstyylillä sohvatyynyä suussaan ravistellen. Minä olin ihan helisemässä, enkä ehkä ennen ole hävennyt Jekun käytöstä noin. Tai ehkä häpeä kohdistui ihan itse itseeni: mitäs en ole osannut kouluttaa koiraani.
Nyt se ei ole kotona vähään aikaan tehnyt mitään. Mitä nyt yrittänyt saada tavaroita pöydiltä. Se on myös keksinyt oivan piilopaikan: se hyppää keittiötuolille makaamaan niin, että jää tavallaan pöydän ja tuolin väliin. Noin sitä ei meinaa edes huomata. Olen monet kerrat etsinyt sitä lattioilta, kunnes olen älynnyt katsoa tuolilta.
Ja vaikka minä nyt täällä vähän purnaan, on Jekku silti kaikkine jekkuineen aivan ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti