Iskin koirille ensimmäiset punkkiaineet niskaan pääsiäisenä. Viime vuodesta oli kaappiin jäänyt vielä kahdet satsit Exspotia kummallekin. Tätä valmistetta olen käyttänyt kai suunnilleen siitä asti, kuin Jekulle sitä on voinut antaa. Lapsuudenkodin koirallani käytettiin erinäisiä punkkipantoja, mutta niistä en enää oikein innostunut. Niinpä tuo lius niskaan tuntui parhaalta vaihtoehdolta silloin aikanaan, joten mihinpä sitä hyvää vaihtamaan. Olen nimittäin Exspotin kokenut oikein toimivaksi ja molemmille koirille sopivaksi. Toistin käsittelyn siis toukokuussa. Punkit pysyttelivät kiltisi pois.
Kesäkuun puolivälin tietämillä olisi pitänyt uusia hoito, tiedän. Mutta sitten se jäi. Ja jäi. Ja Jekun tassusta löytyi ensimmäinen punkki. Ai kun kiva, Jekkuhan nimittäin nukkuu minun tyynylläni! Onneksi Mies huomasi punkin jo varhaisessa vaiheessa, ja se saatiin pois. Edelleenkään en saanut aikaiseksi mennä apteekkiin. Pakko myöntää, että Exspotin hinta vähän kirpaisee...
Sitten viime viikolla, juuri ennen kuin lähdimme eläinlääkärille, Jalo käyttäytyi oudosti. Tai se kaiveli jotain haaroistaan ja oli selvästi vähän hämmentyneen oloinen. Jotain se sieltä kalusi. Mies arveli, että pistiköhän sitä joku ötökkä ulkona. Kutsuin Jalon luokseni ja hiplailin sen sisäreittä ja tunsin siellä jotain. Pyysin Jalon makuulle eteeni, ja jotenkin ihmeellisen auliisti se jopa käännähti selälleen. No siellähän se punkin pirulainen oli! Tosin Jalo herkkänä poikana oli jo ehtinyt havaita sen ja käydä siihen käsiksi. Jalon sisäreisi oli siis veressä, kun punkki oli hajonnut. Onneksi punkista oli sen verran jäljellä, että sain sen irrotettua. Onnea on pitkät kynnet. Ja onni myös, että molempien koirien punkit sain irti ihan kokonaan; pienet jalat vaan heiluivat, kun punkin poistin. Vaikka pelkään ja kammoan kaikkia ötököitä, vie punkki kyllä voiton. Siihen pystyn sentään pakon edessä tarttumaan; minä kun olen meillä se, joka ne sitten lopulta poistaa.
Ennen kuin ajelimme lääkärille, pysähdyimme apteekissa, ja kävin hakemassa Exspotia. Nyt sitä sitten taas on! En viitsinyt laittaa sitä heti samana päivänä kuin pojat olivat saaneet rokotukset. Seuraavana päivänä kumpikaan ei ollut juuri moksiskaan. Vähän se kutittaa, ja Jalo varsinkin hinkkailee itseään sohvaan ihan antaumuksella, mutta sitä se tekee oikeastaan aina. Nyt on punkkisuoja taas voimissaan tovin verran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti