Voi ei! Nyt on niin, että Jekku ja Romu eivät kertakaikkiaan tule enää juttuun. Tai siis lähinnä Romu on alkanut ärhennellä Jekulle, ihan tositarkoituksella, vaikuttaisi. Olimme pari viikkoa sitten Miehen vanhempien luona käymässä, ja halusin ottaa molemmat koirat mukaan. Jalo ja Romu toki tulevat mainiosti toimeen ja niillä on keskenään ihan omat juttunsa ja oma meinkinkinsä. Jo aiemmin on ollut ilmassa, että Romu ei oikein diggaa Jekusta, mutta silti ajattelin, että jos nyt kuitenkin. Kurjaa olisi, jos niitä ei voisi enää pitää yhdessä.
No, nyt näyttäisi siltä, että ei vaan voi. Jekku ei edes provosoinut mitenkään, mutta Romu alkoi murista ja pöristä ja haastaa riitaa. Olimme toki sen reviirillä, eli ehkä tilanne kärjistyi myös siksi. Vaikka Romua komennettiin, melko kovastikin, se ei antanut periksi, vaan jatkoi mörinäänsä. Eli erilleenhän nuo pojat piti pistää. Jekku pääsi sisälle, Romu jäi Jalon kanssa ulos.
Välillä Topi hengaili kanssamme sisällä. Se meni alkuun ihan hyvin. Jekku on vähän varuillaan, mutta ei alkanut murista sen kummemmin, kun itse en antanut tukeani Jekulle. Jekku istui ikkunalaudalla ja Topi oli sen edessä sohvalla ja kaikki oli ihan hyvin. Sitten Jekku sai kuin saikin Mieheltä tukea, jolloin se uskaltautui murisemaan Topille. Topihan tästä hermostui, ja siinä sitä sitten mentiin. Mies nappasi Jekun syliinsä ja minä yritin pidätellä Topia. Ja kun Jekku käy kierroksilla, sitä ei pysäytä mikään, eikä se kiinnitä huomiota, mihin se käy käsiksi. Nyt sijaiskärsijäksi joutui Miehen naama... Auts.
Mutta joo. Kaksi erillistä laumaa on nyt, eikä niitä enää voi pitää yhdessä. Jatkossa pitää jättää Jekku kotiin. Todella harmi, mutta minkäs teet. Ehkä joskus voisi vielä kokeilla niin, että lähtisimme vaikka kävelylle jonnekin puolueettomaan paikkaan, jos se vähän lieventäisi jännitteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti