Hyvää juhannusta koleasta ja sateisesta Turusta! (Tai no okei, Raisiosta, jos nyt tarkkoja ollaan...) Eilen aloiteltiin juhannusta totutusta (en oikein tiedä, mikä sitten olisi totuttua, mutta kuitenkin) hieman poikkeavalla tavalla: agilitykisoissa Tsaulla. Juhannuskisat ovat ilmeisesti olleet hyvin perinteikkään ja ne on yleensä käyty Tuorlan mailla Piikkiössä. Tänä vuonna sinne ei kuitenkaan päästy, joten kisat pidettiin sitten ihan vaan Tsaun hallilla Liedossa. Koska itse olin mukana ensimmäistä kertaa, en osannut muuta kaivatakaan. Luulen kuitenkin, että hallin sisä- ja ulkokentät hiekkapohjineen sopivat meille paremmin kuin nurmikko, joka olisi ollut Tuorlassa.
Ensimmäisenä oli agilityrata ulkokentällä. Alkuun oli oikein varsinainen vauhtisuora, joka syötti suoraan putkeen, jonka siihen toiseen päähän piti koira saada. Olin aivan varma, että Jekku bongaa juuri sen väärän pään. Vaan eipäs bongannutkaan, vaan meni ihan juuri sinne, minne ohjasinkin. Ja sitten, yllätys yllätys, kepit. Jekku tuli (lue: minä vedin) pois kepeiltä liian aikaisin. Nyt se siis kuitenkin löysi sisään ihan oikeasta väliköstä sentään. Korjasin ja saimmekin sitten toisella yrittämällä kepit suoritettua hienosti. Keppien jälkeen maassa oli jotain, mitä Jekku lähti haistelemaan unohtaen, että rataa olimme tekemässä. Tämän kommelluksen jälkeen pääsimme siististi maaliin. Viisi virhepistettä, yliaikaa ja seitsemäs sija oli tuloksena. Noin muuten olen tähän rataan tyytyväinen.
Toisena ratana oli sitten vaikean oloinen hyppäri sisäkentällä. Ehdin hieman seurata maksien menoa ja tarkastella rataa jo ennen omaa rataantutustumistamme. Radalla oli mielestäni jonkin verran kimurantteja kohtia ja kääntöä ja vääntöä. Rataantutustuminen tuntui pieneltä ikuisuudelta. En tiedä, saimmeko olla siellä jopa hieman normaalia pidempään. Tämän radan sössimme ihan alkumetreillä, tokalla esteellä toisin sanoen. Jekku meni (niinniin, minä ohjasin) väärältä puolelta estettä. Jatkoimme kuitenkin matkaa tietysti. Taas kepeiltä se jätti pari viimeistä väliä pujottelematta, vaikka nyt mielestäni ohjasin sen ihan varman päälle. Mutta ehkä sitten en tarpeeksi kuitenkaan. En myöskään jaksanut jäädä keppejä hinkkaamaan, vaan jatkoimme loppuun asti. Nyt en muista, tapahtuiko loppuradalla vielä jotain kommelluksenpoikasta. Jäi harmittamaan se alun oma kämmi. Mutta näitä tulee ja menee.
Luulen, että nyt pidämme pienen kisatauon. Ensi viikolla ainakin vielä on treenit, sitten ainakin parin viikon tauko. Hierottavana voisin Jekkua siinä välillä käyttää. Katsotaan sitten, miten homma jatkuu. Tällä hetkellä vähän tuntuu taas siltä, että en jaksa yrittää, kun kisoiss energia menee keppien jännittämiseen. Ja mitä enemmän mietin ja jännitän, sitä varmemmin pieleen menee. Tämä keppiongelma pitäisi nyt saada jotenkin selätettyä ennen kuin voimme taas jatkaa eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti