Kirjoittelin kesällä, että kävimme Jekun kanssa koirahierojalla. Asiakkuussuhteemme on jatkunut tuon ensikäynnin jälkeenkin. Ensin tiheämmin, lopulta harvemmin. Ei sillä, minusta on mukava käydä juttelemassa mukavia, mutta Jekku ja kukkaro eivät ehkä täysin kiitä tästä toiminnasta.
Jekku oli siis yllättävän pahasti jumissa. Pahimpien jumien selvittämiseen meni aikaa, ja aluksi teimme ryhmäpaikan saatuamme aksaa ihan miniminirimoilla ja ilman kontakteja, lähinnä ilman A:ta ja keinua. Kuten sittemmin olen kirjoittanut, olemme päässeet tekemään myös A:ta ja keinua, joten Jekun vointi on parantunut. Saimme myös kotiohjeet venyttelyille, jotka toivottavasti ovat auttaneet.
Tänään olimme sitten taas hierojalla, ehkä noin kuukauden tai reilunkin tauon jälkeen. Ei Jekun tila ainakaan pahentunut ole, mutta joistakin paikoista, kuten rintakehästä, se on yhä jumissa ja sitä myöten kipeä. Hienosti ja kiltisti se malttaa olla paikoillaan, vaikka sitä selkeästi sattuukin. Hieroja oli sitä mieltä, että se taannoinen ison koiran runttaus aiheuttaisi edelleenkin kipuja Jekulle.
Käsin Jekku antaa koskea ihan hyvin, mutta lopuksi kokeiltiin...ööö... ultraäänilaitetta (?), joka selvästi tuntui pahalta, jolloin Jekku yrittikin pitkästä aikaa kiivetä kaulaani. Hieronta lopetettiin siihen. Sen sijaan kokeilimme jotain uutta!
Nina-hieroja haki lattialle sellaissen kumisen, litteän ja pyöreän jutun, jonka päälle Jekun piti laittaa ensin etutassut, sitten takatassut ja vähän niin kuin tasapainoilla. Pointti oli se, että alusta on epätasainen ja hieman upottava, joten koiran pitää tehdä töitä syvillä lihaksillaan. Jekku ei tuntunut saavan tästä irti muuta kuin makupaloja.
Mutta sitten päästiin asiaan ja kehiin otettiin jumppapallo! Olen kuullut puhuttavan Dobosta, joka on siis jumppamuoto, jossa koiraa kuntoutetaan ja treenataan jumppapallolla. Olen myös miettinyt tuollaiselle kurssille menemistä, mutta empinyt, kun olen epäröinyt Jekun suhtautumista. Se niistä huolista! Jekku oli aivan innoissaan! Muitta mutkitta se hyppäsi pallon päälle, eikä tuntunut pelkäävän ensinkään. Siinä se tasapainoili, totteli hierojan käskyjä ja tavoitteli makupaloja. En tiedä, onko Jekku oikeastaan edes agilityssa ollut noin kiinnostunut tekemisestä, vai oliko nyt vaan parempia makupaloja. Yhtäkaikki, innolla se teki. Nyt tosin selkäesti huomasi, milloin alkoi väsyttää. Lopulta Jekku jäi lattialle ja vain tiiviisti tuijotti, josko katseella olisi irronnut herkkuja.
Totesimme, että doboilu taitaisi olla Jekulle sopiva laji. Maanantaina alkaneella alkeiskurssilla sattui olemaan vapaana yksi peruutuspaikka, jonka oitis varasin. Ensi maanantaina pääsemme siis harjoittelemaan Jekun kanssa palloilua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti