Silmät ovat sielun peili. Tuo on varmasti tuttu sanonta kaikille. Haluaisin nyt kyllä lisätä tuohon, että niin ovat muuten koiratkin! Minulla oli eilen tuskaisen pitkä työpäivä, väsytti, oli nälkä ja vähän ketuttikin. Sen sijaan, että kotiin tultuani olisin syönyt, joka olisi saattanut auttaa useampaankin edellä lueteltuun vaivaan, minä lähdin saman tien koirien kanssa ulos. Virhe. Enpä muista, koska koirat olisivat apinoineet ja perseilleet noin paljon yhdellä lenkillä. Piti kiskoa eri suuntiin kiinnostavien hajujen perään, ylipäätään piti kiskoa, Jalo yritti napsia Jekun remmiä ja omaansa suuhunsa. Ja minua ketutti taas vähän lisää. Lenkin puolivälissä totesin, että omalla eilisellä asenteellani ei olisi pitänyt lähteä, vaan minkäs tees. Tänään oli taas hyvä päivä, joten lenkkikin sujui hyvissä fiiliksissä.
Olen toki ennenkin tiennyt ja huomannutkin, että koirat peilaavat omistajan/ohjaajan/taluttajan tuntemuksia. Aiemmin tämä on tullut esille lähinnä agilitytreeneissä, niin Jalon kuin Jekunkin kanssa. Eilen taisi olla ensimmäinen kerta, kun tein tuon havainnon ihan tavallisella kävelyllä.
Kunpa oppisi nollaamaan omat ajatuksensa vielä paremmin, ettei kaikki aina heijastuisi koiriin. Tuosta seuraa pahimmillaan melkoinen noidankehä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti