Eilen oli toinen kerta Jalon (pentu)agilitya. Kuluneen viikon aikana en ollut ehtinyt treenata sen kanssa yhtään mitään. Tai siis tokoa joo, mutta ei agilitysta saatuja kotiläksyjä. Takaakiertoja periaatteessa olisi helppo treenata ihan kotioloissakin, tai siis lenkeillä. Kaupunkiasuminen ehkä kuitenkin vähän rajoittaa tätä(kin) aktiviteettia. Jospa vihdoin tällä viikolla ehtisin Jalon kanssa itsekseni hallille.
Tällä kerralla teemoina olivat kontakti ja pussi. Kontaktia emme Jalon kanssa ole treenanneet sitten pentukurssi ykkösen (kröhöm ja voi nolous...). Lisäksi olin unohtanut namialustan kotiin. Että sellaisilla lähtökohdilla sitten alettiin kokeilla, että kuinka sujuisi. Ja yllättäen se sujuikin hyvin! Olimme treinerin leveämmällä puolella, ja Jalo jäi melko suoraan 2o2o-asentoon. Syötin sille namia ja hoin "koske"-käskyä. Sitten vapautus ja uusiksi. Kouluttaja kehui, että Jalo on jo aika valmis tämän homman suhteen, joten vaikeustasoa voisi alkaa lisätä niin, että itse nousen, liikun ja vaihdan paikkaa, jotta Jalolle tulisi vähän häiriötä. Yhden kerran Jalo yritti varastaa, mutta korjasin sen. Vähän hätäännyin, kun Jalo lähti itsekseen trainerille, mutta se teki vain kiepin ja tuli takaisin 2o2o:iin. Eli paremmin pitäisi saada koira haltuun. Itse hermostun, kun olen epävarma Jalosta. Tai siis pelkään, että se alkaa riekkua, joten pitelin sitä pannasta. Kouluttaja sanoi, ettei minun tarvitsisi hermoilla; jos vaikka Jalo lähtisi vetämään rallia hallissa, ei maailma siiten kaatuisi. Sitten vain pitäisi palauttaa koira ruotuun. Tämä helpotti. Vaikka ei ole toivottavaa, että Jalo lähtisi hillumaan ympäriinsä, itseäni rauhoitti, ettei kouluttaja ainakaan ollut tuomitseva.
Pussi ei sitten enää sujunutkaan niin hyvin. Tai sujui ekan kerran, kun Jalo ei huomannut kouluttajan pitävän siitä kiinni. Itse olin siis pussin toisessa päässä pitämässä sitä auki. Kun yritimme niin, että kouluttaja piti pussia ja minä lähettäisin Jalon kuten putkeen, se vetäisi pussin sivuitse ohi. Homma kosahti siihen. Otimme sitten pari onnistunutta toistoa niin, että kouluttaja piteli Jalon pannasta ja minä kutsuin pussin päästä. Hikeä ja hermostusta vähän pukkasi itselläni siinä vaiheessa.
Jalo paineistui siitä, että vieras ihminen piteli siitä kiinni. Kun kouluttaja oli ikään kuin tolppana eikä kiinnittänyt Jaloon huomiota ja otti vain pannasta kiinni, meni paremmin. Jalo alkoi kuitenkin ottaa kierroksia ja tekemään sijaistoimintoja: se rapsutti itseään, nuoli tassua ja läähätti. Vähän nyt mietityttää sen hermorakenne, että kestääkö se tuota. Ehkä ja toivottavasti hiljalleen.
Voi myös olla, että olisi ollut parempi tehdä niin, että ensin kontakti, sitten koira hetkeksi autoon ja sitten uusi kierros pussiharjoittelua. No, jälkiviisas on hyvä olla. Eilisissä treeneissä oli siis kaiken kaikkiaan niin hyvää kuin huonoakin. Jännä myös huomata taas eroja koirien välillä: Jekulle kun kontaktit ovat olleet aina vaikeita. En tajua, miten en saa sitä oppimaan. Sen sijaan se on aina posottanut putkeen ja pussiin ihan noin vaan. Jalo taas (ainakin toistaiseksi) malttaa pysähtyä kontaktille mutta on epävarma pussin (ja ehkä vähän putkenkin) suhteen.
Yritän jallittaa Miehen hallille mukaan, josko Jalolle olisi helpompi, että tuttu ihminen pitää kiinni ja jos sitten sitä kautta saisi onnistuneita toistoja pussilta. Myös kontaktitreeniä pitää tehdä lisää, jotta saisi sitten ainakin siitä varman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti