Tänään tekniikkatreeneissä teimme Tuulian valvovan silmän alla sylkkäreitä eli sylikäännöksiä, ja Timon johdolla putkijarrutusta. Sylkkäriä väänsin jo Jalon kanssa pentukurssilla, Jekun kanssa olen sitä joskus ehkä, kai, kokeillut, mutta en muista, millä menestyksellä. Pentukurssilla suurin ongelma olin taas minä: en millään meinannut hahmottaa, mihin kohtaan pitäisi jättää koira ja millä kädellä ohjata mihinkin, saati sitten, kun piti vaihtaa suuntaa! Nyt jostain hämmentävästä syystä suunnat olivat melko hyvin selvillä! Pääsimme Jekun kanssa taas mallikoirakoksi. Ensin teimme ihan ilman hyppyä niin, että koira jätettiin ja kutsuttiin kohti kättä. Kun tämä sujui, käännettiin ranteen liikkeellä koiran suunta. Ja sitten lopulta siihen yhdistettiin hyppy. Hyvin meni! Suurimaksi osaksi. Vasemmalle oma liikkeeni oli kankeampi, joten en saanut välttämättä ohjattua Jekku niin sujuvasti. Ja sitten jossain vaiheessa harjoitusta Jekku ei tullutkaan käteeni, vaan päättikin hypätä hypyn. Jotenkin vähän outoa.
Sitten siirryimme tekemään putkijarrua. Siinä tarkoituksena on kertoa koiralle ennen, kuin se menee putkeen, mihin suuntaan sen tulee kääntyä putken jälkeen. Tarkoitus myös on, että tuo käännös on mahdollisimman tiukka pisin putkea. Jotenkin ensin ajattelin, että pitää nimenomaan jarruttaa koiraa, vaikka lähinnä kai tarkoituksena tosiaan on omalla kehonkielellä kertoa, mitä tuleman pitää. Tätäkään en oikein osannut ehkä tehdä. Jekku ponkaisi ihan hienosti putkeen aluksi ja kääntyi minua kohti. Mutta kun olimme tehneet nelisen toistoa vasemmalle, en saanutkaan Jekkua kääntymään oikealle, vaan se edelleen kääntyi vasemmalle. Olin aina ajatellut, että koira jotenkin automaattisesti kääntyy sille puolelle, mistä se on putkeen ohjattu. No, eipä näköjään käänny. Kun olin putken puolivälissä ja ohjasin siitä Jekun sisään, se kääntyi oikein. Tässä myös huomasi, että Jekkua alkoi väsyttää: se tulee yleensä kärppänä sivulle kutsuttaessa, mutta nyt se vähän haisteli lattioita ja pysähtyi katsomaan kysyen: "Et kai ole tosissasi?!". Tein vielä yhden onnistuneen toiston ja sitten lopetimme. Toivottavasti ohjaajat eivät katso, että tuossapa on varsin laiska koirakko. Mutta en ihan oikeasti viitsi treenata väkisin, vaan haluaisin jättää onnistuneeseen suoritukseen.
Kotona meitä odotti nälkäinen ja hätäinen Jalo, joten lähdimme vielä iltalenkille. Tulipa Jekulle varsin kunnollinen jäähdyttelylenkki siinä samassa, kun teimme tunnin kävelyn. Jalolla vielä riittäisi virtaa, mutta Jekku on jo vetäytynyt yöpuulle. Ehkäpä minä vielä Jalon kanssa tokoilen vähän tähän illan ratoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti