Keväällä agilityn pentukurssi päättyi Jalon ja minun osalta vähän nihkeästi. Jalo kävi niin kuumana, että koko pakka hajosi: Jalo rillui ympäriinsä haukkuen ja minua itseäni ärsytti ja harmitti, jolloin Jalo kuumeni entisestään, ja noidankehä oli valmis. Sen kurssin jälkeen en sitten oikein mitään olekaan tehnyt agilityn suhteen Jalon kera. Jotenkin kuitenkin olen itse syttynyt lajille, joten veri vetäisi sen pariin. Siksipä päätin ottaa härkää sarvista ja ilmoitin Jalon Sonja Paavolan pentukurssille. Eka kerta tuota kurssia oli tänään. Voin sanoa, että jännitti.
Tuolla kurssilla on tapana, että yksi koirakko tekee kerrallaan muiden odottaessa autossa. Siis koirat odottavat, ihmiset saavat toki seurata sivusta hallilla. Jalo on kurssin vanhin, onhan kurssi kuitenkin nimeltään pentukurssi. Luulen, että meille tekee kuitenkin hyvää aloittaa vähän niin kuin alusta koko homma.
Tällä ekalla kerralla tehtiin takaakiertoja ja putkea, vähän koirakoiden tason mukaan. Jalo oli vähän kuumana jo hallille mennessä, mutta odotellessamme vuoroamme tein vähän tottista sen kanssa. Kentälle käveltäessä Jalo tuli oikein kivasti vierelläni. Sanoinkin kouluttajalle, että minua jännittää, mitä tuleman pitää. Hän oli todella ymmärtäväinen, joten fiilis lähteä tekemään oli hyvä. Erityisen iloinen olin siitä, että Jalo on alkanut totella "odota"-käskyä. Se istui ja odotti, kunnes annoin luvan lähteä esteelle. Kouluttajan muistutuksesta myös muutamia kertoja palkkasin Jalon ihan vain odottamisesta. Ehkä Jalo muisti entuudestaan, mistä takaakierrossa on kyse, sillä se teki aika määrätietoisesti, mitä käskettiin. Minulle kouluttaja sanoi, että vähän huitaisen koiran esteelle. Alkoi naurattaa: miten en pääse tuosta huitomisesta eroon?!
Kun takaakierrot sujuivat, kokeilimme putkea. Ja tadaa, Jalo teki takaakierron ja sain sen siitä putkeen! Noin pitkälle emme viimeksi tainneet päästäkään. Tekeminen tosin nyt tökkäsi siihen, kun piti tehdä takaakierto vasemmalta ja ohjata putkeen oikealle. Eli minun piti tehdä valssi siihen kohtaan. Muutaman kerran hukkasin koiran jonnekin taakse, jolloin en saanut sitä ajoissa putkeen. Lopulta itse kovasti keskittymällä sain koordinoitua liikkeeni kuten pitikin.
Kouluttaja siinä katseltuaan menoamme kysyi, treenaanko Jalon kanssa tottista. No kyllä juu. Senkin kuulemma huomaa, kun liikkeet ovat niin vasemmalle painottuneita. Tottiksessa kun perusasento on vasemmalla ja siitä aina lähdetään liikkeelle, eli painotus on vasemmalla. Nyt saimme läksyksi treenata varsinkin putkea ja varsinkin oikealta.
Hirmuisen hyvä fiilis jäi kuitenkin kaikenkaikkiaan: kouluttaja oli kiva ja Jalo teki kuten käskettiin. Kyllä se vieläkin kuumeni ja paukutti päätään turhautuessaan. Mutta nyt sain hyviä ohjeita ja oivalluksia siihen, miten rauhoitan koiran ja puhallan pelin poikki. Jalo kuitenkin tuli kuuliaisesti luokseni, joten tätä pitäisi käyttää jatkossakin: namittaa koiraa ja rauhoittaa se. Samalla syntyi oivallus myös siitä, että ehkä tässä kohtaa lelu ei ole paras mahdollinen palkka, se kun kiihdyttää koiraa liiaksi.
Jalo myös kesti aika hyvin toistoja. Kouluttajan mukaan huomasi, että Jalo on jo vähän varttuneempi, kun ei ihan kovin nopeasti väsy. Treeni päätettiin onnistuneeseen putkeen, ja sitten lähdimme bilettäen kentältä pois. Jäi kyllä niin hyvä fiilis, kuten jo kerran ehdin hehkuttaakin. Yritän toppuutella, että tämä oli vasta ensimmäinen kerta laatuaan: monet epäonnistumiset vielä odottavat tulemistaan (nimim. pessimisti ei pety?) Nyt pitäisi vain löytää sopiva hetki lähteä treenaamaan itsekseen hallille noita tämän kerran juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti