Pakkovalssia

Ääh, anteeksi tämä radiohiljaisuus! Työ nyt on haitannut sen verran vapaa-aikaa, että on jäänyt väliin treenejä, treffejä kuin blogipostauksiakin. Jospa tämä tästä hiljalleen...

En siis päässyt viime perjantainakaan viikkotreeneihin mutta onneksi maanantain tekniikkakurssille ehdimme. Siellä oli teemana pakkovalssi ja päällejuoksu. Molemmat ovat termeinä tuttuja tai tutuhkoja (onko tuo edes sana?!) mutta käytännössä melko vieraita. Olen minä pakkovalsseja varmaankin tehnyt ihan tietämättäni kuitenkin.

Pakkovalssi oli näistä kahdesta selkeästi kivempi ja tässä vaiheessa helpompi. Aloitimme pätkimällä kuvion ihan pieniin paloihin. Ensin koira kutsuttiin hieman esteen taa kohti kättä ja palkattiin siitä. Sitten heivattiin palkka koiralle ja jatkettiin omaa liikettä. Tämän jälkeen vasta sitten suoritettiin itse este. Jekku pääsi muuten mallikoiraksi! Aiemmin jännitin sitä, että pitäisi mennä esimerkiksi, mutta nyt tuntuikin hyvältä, kun sai heti alkuun havainnollistavaa opastusta. Jekku tuli todella kivasti ohjauksiin ja tajusi jutun juonen. Ei ollut siis hapuilua siinä, etteikö se olisi tullut käteen mutta toisaalta myös lähti esteelle, vaikka minä jatkoin matkaani. Yllätys yllätys, suurimmat ongelmat oli jälleen minulla! Liikkeenä pakkovalssi on simppeli, mutta onnistuin silti sotkemaan sinne ihan omia liikeratoja. Jos en sotkenut uusia liikeratoja, en vain saanut jalkoja kääntymään kohti estettä, vaan varastin itse liian hätäisesti kohti seuraavaa suuntaa, jolloin vaarana on, että (varsinkin pieni) koira ehtii kääntyä menosuuntaani jo ennen estettä. Otimme tätä myös niin, että liikkeeseen yhdistettiin jaakotus. Sekin sujui pienen pohdinnan jälkeen. Jos tässä vaiheessa voisin nimetä omat suosikkiohjaustekniikkani, ne olisivat persjättö, jaakotus ja pakkovalssi. Näissä kolmessa on tullut eniten onnistumisenelämyksiä.

Uutena kouluttajana maanantaina oli Timo Liuhto, jonka opissa teimme päällejuoksua. En vain tajua, enkä tajua, miksi en tajua. Minusta tuntuu yhä siltä, että päällejuoksussa vain koira ikään kuin kutsutaan esteen takaa kohti seuraavaa estettä. Ymmärrän, että oma rintamasuunta kääntyy, mutta silti. En vain mitenkään saanut tästä otetta. Tämä vaatii selvästi enemmän pureksimista jo ihan tekniikkana, kun taas nuo aiemmat vaativat harjoitusta lähinnä itse liikkeen kannalta.

Seuraavaksi ajattelin hakea mölliratakurssille. Eniten kuitenkin tarvitsisin jotain opastusta ihan vain radan lukemiseen, että mitä tekniikkaa pitäisi käyttää missäkin yhteydessä, ja mistä hitosta voin oppia ja päätellä, mitä tekniikkaa käyttää milloinkin. Toinen, missä kipeästi kaipaan oppia, on esteiden merkkaaminen. Huomasin varsinkin pakkovalssissa, että oma liikkeeni tökkäsi aina todella pahasti, kun keskityin ajattelemaan, että nyt merkkaan esteen kengänkärjellä. Argh, miten vaikea laji!