Jekku pääsi taas kevythäkkiyksiöön matkan ajaksi. Vähän jännitti, että raapiiko se taas tiensä sieltä ulos, mutta tällä kertaa se pysyi siellä ihan kiltisti. Vähän se läähätti mennessä, paluumatka olikin rauhallisempi. Jekun olisi ehkä syytä tottua kevythäkissä olemiseen, tai sitten hankin ihan kunnon häkin. Ihan vaan siis jos joskus pääsisimme agilityuramme starttaamaan. Olisi hyvä, jos saisi koiran pidettyä häkissä odotusajat. No, takaisin eiliseen.
Schipperkejä oli ilmoitettu kokonaista 26! Tuomarina oli tanskalainen Carten Birk, oikein mukava hemmo muuten. Ja taas minua jännitti! Kati oli tuonut Jekun valioitumisleivonnaisia, mutta en itse ennen kehää pystynyt syömään. En tajua, mitä minä jännään?! Tai kai sitä, että otan asiat liian vakavasti ja haluaisin aina saada parhaan mahdollisen tuloksen. Cacibiahan tuolta lähdettiin hakemaan, vaikka en ihan rehellisesti uskonut, että sitä voisimme saada.
Jekku sai ihan hyvän arvostelun ja oli VAL ERI SA VAK3. Paras uros -kehässä emme sitten enää sijoittuneet. Tässä tämä arvostelu
"Excellent size & proportions, excellent expression, well shaped head, ears carried a little close. Good neck & ?, excellent back and body, good angulation, nice coat & colour, acceptable tail carriage, true movement, nice character.
Eli kaikki oli ihan hyvää ja kivaa, muttei sitten tarpeeksi. No, olen ihan tyytyväinen tähän ekaan kertaan valioluokassa. Pakko se kai on myöntää vihdoin, että nälkä kasvaa syödessä: mietin jo, mihin kaikkiin näyttelyihin sitä viitsisi ensi vuonna oikein mennä... Huoh, ei tämän näin pitänyt mennä, mutta menipä silti.
Demi sai myös ERIn muttei SA:ta. Oli kuitenkin taas mitä mainioin reissu Luupäiden kanssa! Olen niin iloinen, että saan kuulua tähän porukkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti