Tokoa osat 2 ja 1

Hups, on jäänyt kommentoimatta Jekun toinen tokokerta. Mahdankohan enää edes muistaa, mitä siellä teimme ja miten. Taas muistutus itselle: heti pitäisi merkitä muistiin treenit ja meiningit! Nyt kun muistelen, taisimme tehdä perusasentoa, luoksepäästävyyttä ja seuruuta, eli samaa settiä, kuin tänään sitten Jalon kanssa.

En taas muista, miksi päätin TOKOn Jekun kanssa aloittaa. Ai niin, kun se kesällä pihalla teki niin kärppänä kaiken. Ei ole tuosta kärpästä taas jälkeäkään. Tosin oli kuuma päivä ja menimme hallille puolijuoksua, että Jekku ei ehkä ollut parhaassa terässä (seliseli?). Sivulle se meni löysästi, kun normaalisti suorastaan hyppää. Myös vinoon se jäi. Seuraamisessa taas Jekku edisti. Luoksepäästävyys sentään oli hyvä.

Tänään alkoi Jalon kanssa uudelleen alo-avo -luokan kurssi. Pitäisi tehdä niin kovin paljon enemmän Jalon kanssa sivulle tuloa. Sillä on pieni käry jo siitä, mihin pitäisi mennä, mutta edelleen pitää käsiavuin vielä ohjata. Nyt sain vinkiksi sen, että annan käskyn, ja jos koira lähtee liikkeelle, sitä avustetaan vasta sitten, kun se hukkaa suunnan. Eli ei tehdäkään koko kaarta käsiavusteisesti.

Seuraamisestakin minulle tuli uusia ajatuksia. Aiemminhan olen yrittänyt opettaa Jalolle seuraa-käskyä. Se ei kuitenkaan ihan ole hiffannut, mitä pitäisi tehdä, kun lähellä-käskyllä Jalo on ottanut jo tiiviin seuraamisasennon, vaikka tarkoitus on ollut, että sillä käskyllä saisi olla väljemmin. Päätinpä siis, että tokoon otetaan seuraamisen käskyksi se "lähellä". Lähdimme sillä käskyllä tekemään niin, että palkkanami oli valmiina vasemmassa kädessäni. Jösses, mitä pomppimista Jalon meno oli! Ajattelin sitten ääneen, että jospa koittaisin ihan tyhjin käsin. Tuija oli ehkä aavistuksen epäileväinen ja hämmästyi, kun Jalo lähti kerrassaan hienosti seuraamaan! Jesjesjes! Nyt pitäisi sitten lähteä tekemään pysäytyksiä niin, että minun pysähtyessäni Jalo istuu perusasentoon, ja sitten käännöksiä.

Lopuksi sitten otettiin vielä luoksepäästävyyttä. Tämän pelkäsin tyssäävän omaan jännittämiseeni. Kun ekalla kurssilla Jalo pakitti heti pois, kun Tuija tuli lähelle. Nyt se on onneksi keräänyt rohkeutta, joten odotin ja toivoin, että tällä kerralla sujuisi paremmin. Ja sujuihan se! Tuija otti lähtökohdaksi sen, että Jalo on perusasennossa minuun katsoen, kun Tuija tulee vierelle ja kyykistyy. Hän siis ei alun alkaenkaan ajatellut koskea. Jalo pysyi asennossa hyvin Tuijan tullessa vierelle. Tuijan kyykistyessä Jalo vähän pakitti, mutta tuli takaisin istumaan käskystäni. Huomasin, että minua jännitti, kun kädet hikosivat namien ympärillä, ehheh. Jäi kyllä hyvä fiilis, tästä on hyvä jatkaa!