Tänään polkaistiin syksy käyntiin harrastusten osalta Jekun agilitytreeneissä. Treenit olisivat olleet jo viime viikolla, mutta silloin minä vielä lomailin. Aloitin taas uudessa ryhmässä, jossa toivottavasti voisin nyt jatkaa pitkään. Kouluttajani on nyt Olavi Laakkonen, jolla on itsellään schipperke, joten hän ymmärtää niiden sielunelämää.
Ja voi jee, miten kivaa! Kouluttaja on mainio ja ryhmässä on aivan mahtava henki! Tunsin heti itseni tervetulleeksi joukkoon. Ja pidemmittä puheitta meidät heitettiin leijonan kitaan ja kentälle heti ensimmäisinä. Radalla oli 15 estettä ja suoritimme ne kaikki, joskin vähän pätkissä. Sen kummemmin emme jääneet mitään hinkkaamaan. Ja vaikka hinkkasimme vain vähän, Jekku alkoi jo osoittaa tympääntymisen merkkejä. Edelleen kepit ja kontaktit ovat niitä, mitä pitää harjoitella kovasti lisää. Silti ilahdutti aivan valtavasti kouluttajan lausahdus, että koira osaa ja on kisavalmis, nyt minun vain pitää keskittyä liikkumaan paremmin, ohjaamaan selkeämmin ja käskyttämään terävämmin. Okei. Siinähän sitä riittää työsarkaa. Mutta kiva oli kuulla, että koirasta on tähän lajiin.
Kiva tapa oli myös, että treenien lopuksi pidimme pienen palaverin, jossa saimme palautetta ja jonka jälkeen lähdimme porukalla pitkälle jäähdyttelylenkille. Pitääkin siis jatkossakin varata aikaa tuohon jäähdyttelyyn vähän enemmän. On todella kivaa, että kouluttaja luo porukkaansa ryhmähenkeä. Tykkään!
Tästä on hyvä aloitella viikonloppu ja lopetella kesäloma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti