Tänään alkoi Jekun tokokurssi Tuija Serellä. Kurssi on alo-voi -tasoinen (muistaakseni), mutta selkeästi tarkoitettu vähän edistyneemmille. Toki siis aloittelijatkin saavat osallistua ja tehdä sitten tasonsa mukaan; se(kin) Tuijalla on tosi kivaa. Tällä kerralla teemoina olivat ruutu ja paikallaan olo.
Edistyneemmät koirat tekivät ruutua tavattoman hienosti. Jokainen sai valita, mitä ja miten haluaa tehdä. Ensin meinasin jättää ruudun väliin: mitä sitä kiirehtimään, kun olisi tässä perustavanlaatuisempiakin juttuja treenattavana. Sitten kuitenkin katsoin, miten muut koirat tekivät ruutua innolla, joten kysyin, saisimmeko mekin kokeilla. Tuija kannusti ehdottomasti kokeilemaan. Tein sitten niin, että ruudun takaosaan laitettiin namikuppi Jekun nähden, ja lähetin sen sitten sinne. Koska jätin hihnan raahaamaan maata, Jekun meno ei ollut niin näpsäkkää. Siispä otin remmin irti, ja vitsit, miten se lähti! Kerran kokeilimme "seis" -käskyllä, mutta se ei oikein ole tarpeeksi Jekulla selkärangassa, joten pysähdys oli veltto ja valuva. Viimeisen kerran otimme uudelleen namikupilla, jotta saimme onnistuneen suorituksen.
Toisena oli sitten se paikallamakuu ja luoksepäästävyys. Vähän jännäsin, sillä eihän Jekku ennen ole moista kokenut. Jos joku tulee sen luo, se joko menee tai ei mene moikkaamaan. Emme ole käskynalaisena tuollaista ottaneet. Sain Jekkuun aika hyvän kontaktin, joten se katsoi minua Tuijan tullessa viereen. Vähän se hätkähti, kun siihen sivulta koskettiin, mutta ei antanut asian häiritä, vaan tapitti yhä minua. Jesjes.
Kaikki kurssin neljä koiraa olivat siis rivissä makuulla, ja omistajat käskyttivät ja lähtivät lipettiin. Itse en viitsinyt kovin kauas mennä. Tämä kosahti vähän omaan epävarmuuteeni: en tiennyt, miten pitkään uskaltaisin Jekkua makuutta, ettei se sitten itsekseen lähtisi. Ei sillä kyllä toistaiseksi ollut meininkiäkään nousta. Mutta kun minä lähestyin, se nousi, hittolainen. Syynä taisi olla se, että minä näpelöin jo valmiiksi makupaloja käsissäni. Tätä liikettä pitää siis tehdä kaikenkaikkiaan huolellisemmin. Olen kuitenkin todella tyytyväinen, sillä Jekku ei häiriintynyt muista koirista rivissä, eikä muutenkaan ympäristön liikkeistä. Jäi kyllä todella hyvä fiilis tästä ekasta tokokerrasta Jekun kanssa! Edelleen hehkutan, miten hyvä henki Tuijan kursseilla on ollut! Vaikka olimme kaikki toisillemme ventovieraita, juttu alkoi heti luistaa hyvin. Vielä neljä kertaa jäljellä, ne tosin ovat sitten sisällä hallissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti